Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys:- (ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: Tyttöystävän painostuksen takia liiallisesti romanttisten komedioiden vaikutuksen alaisena ollut perusjätkä, joka tykkää länkkärielokuvista ja odottaa kunnon bootsien tekevän piakkoin paluun katumuotiin.
Oheisviiniä ei tilaisuudessa virka-aikana järjestetyn näytöksen takia ollut
Don't come knocking kertoo näyttelijästä, joka jostain oikusta päättää kadota kesken länkkärielokuvan kuvausten... ihan vaan jonnekin. Hevosensa, kenkänsä, kannustimensa ja paitansa hän vaihtaa ensimmäisen vastaan tulevan erakon kanssa nähkaliiviin ja valmiiksi hikoiltuun flanellipaitaan. Päämäärätön matka suuntautuu hiljalleen kohti seutuja, joiSsa "Jesse Jamesia" ei niinkään odoteta, eikä osata odottaa.
Don't come knocking on kotoisaa lämpöä huokuva elokuva. Syy on paljolti preeriamaisissa maisemissa ja pienessä kaupungissa, jossa valtaosa elokuvan tapahtumista tapahtuu.Yhdysvalloista on tosin vuosien saatteessa näytetty, yhden jos toisenkin leffan yhteydessä niin preeriat, suurkaupungit, pikkukaupungit kuin Las Vegasin kasinotkin, joten miljööt eivät tarjoa sinänsä mitään ainutkertaista elämystä. Elokuvan tarina on mielenkiintoinen ja ihmissuhteet luonnollisia, joskin kevyen omalaatuisia. Olen melko vakuuttunut siitä, että Don't come knocking on käsikirjoitettu alkoholia voimakkaammin vaikuttavan päihteen vaikutuksen alaisena. Elokuvan henkilöt ovat nimittäin sen verran outoja ja juonenkäänteet kulkevat niin utopistisia linjoja, että melko persoonallisella mielikuvituksella saa Sam Shepard olla varustettu, mikäli juoni on keksitty pelkän yölampun voimalla. Elokuvan tunnelmassa on huomattava yhteys erään lonkeromerkin mainoksiin, jotka herra mainostoimisto on huhun mukaan keksinyt kollegansa kanssa pienissä myssyissä olohuoneen sohvalla.Don't come knocking on sellainen elokuva, että sitä voisi kehua ehkä ihan pikkuisen lisää, mutta kun siinä ei ole oikeastaan mitään sellaista, mistä sitä sen vähän verran keksisi kehua.
