Taide-elokuvavuosi 2008 oli hyvä. TeoSten yleinen taso on ollut vuosi vuodelta nousemaan päin, eli toisin kuin talous, vaihtoehtoelokuvat elävät juuri nyt jyrkkää nousukautta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on viiden tähden elokuvien runsastunut määrä. Siksi Vuoden vaihtoehtoelokuvan valitseminen tuntuikin poikkeuksellisen kunniakkaalta ja omasta mielestämme äidyimme jopa rohkeaksi tituleerattavaan valintaan. Koemme näin siksi, että normaalisti olemme antaneet huomattavasti enemmän painoa elokuvien monimuotoiselle ja persoonalliselle lähestymiskulmalle, mutta tällä kertaa valintamme oli poikkeuksellisen pelkistetty. Valitsemamme elokuva ei ollut poliittinen, kantaaottava, vastavoimainen tai omalaatuinen. Se oli vain hyvä, koskettava ja paras.Taide2008 erikoispalkinto: La Rabia-elokuvan loppu La Rabian loppu on ihailtavan napakka. Harvassa elokuvassa uskalletaan jättää loppuratkaisusta samalla tavalla kaikkea höttöä pois ja kiteyttää kaikkea sitä pariinkymmeneen sekuntiin, mitä normaalisti vatvotaan minuuttitolkulla. Kerrassaan nerokas lopetus ja ehdottomasti Taide2008 erikoispalkinnon arvoinen.
Lue tästä.
Vuoden 2008 elokuvateatteri - Kino Engel
Emme ole koskaan aiemmin palkinneet Vuoden elokuvateatteri-palkinnolla kantateatterimme, vaihtoehtoisen elokuvakulttuurin esitaistelijaa, Kino Engeliä. Syy on piillyt siinä, että kyseisen pyhätön kohdalla odotukset ovat olleet sen verran korkeammalla kuin millään muulla teatterilla, eikä Kino Engel toisaalta ole myöskään vuosien aikana juurikaan kehittynyt. Haluamme tässä kohdassa kuitenkin painottaa, ettemme missään nimessä odotakaan Kino Engeliltä mitään puitteisiin liittyvää kehitystä, kuten valtavaa remonttia tai kalusteiden näkyvää uusimista, vaan ennemminkin tarjontaan ja palveluun liittyvää kehitystä. Tänä vuonna Kino Engel palautti ohjelmistonsa muutaman harhavuoden jäljiltä taas lähemmäs sitä linjaa, jonka vuoksi Engelin aikoinaan valitsimme kantapaikaksemme. Päättyneenä vuonna Sofiankadulla oli mahdollista nähdä sellaisia elokuvia, joita ei muilla valkokankailla nähty. Siksi vuoden 2008 elokuvateatteri on Kino Engel.
Vuoden 2008 elokuvaviini - Sauvignon Lurton Bordeaux
Perhonen lasikuvussa-elokuvan yhteyteen valitsemamme persoonallinen Sauvignon Lurton Bordeaux-valkoviini huokui niin kauniilla tavalla syysillan atmosfääriä, ja säilytti sen verran hyvin pehmeän makunsa, ettei vuoden 2008 elokuvaviinistä syntynyt juurikaan eriäviä mielipiteitä. Lue tarkempi esittely
TÄSTÄ.
Vuoden 2008 näyttelijä - Martina Gedeck (Baader Meinohof complex)
Perustelut Martina Gedeckin valintaan ovat yksinkertaiset. Nainen tulkitsee sisäisen maailmankuvan ja mielentilan muuttumista, sekä sisäistä tuskaa niin aidon ja vaikuttavan oloisesti, ettei suoritusta voi olla huomioimatta. Rooli näyttää siltä, että se on saattanut käydä Gedeckin omillekin voimille. Hieno ja vakuuttava, päättyneen vuoden paras näyttelijäsuoritus.
Vuoden 2008 vaihtoehtoelokuva - Perhonen lasikuvussa
Perhonen lasikuvussa on ennen kaikkea koskettava elokuva. Se on myös kaunis, herkkä ja mikä parasta, suoraviivainen. Siinä on yksinkertainen tarina, jonka kiinnostavuuteen ja hyvyyteen ollaan luotettu juuri sen verran, ettei ydintarinaa ole höystetty millään sellaisella, mikä ei siihen luonnollisesti kuuluisi. Perhonen lasikuvussa on sellainen elokuva, että mikäli se ei olisi niin loistava kuin on, se olisi totaalisen puuduttava suuri harmaa lohkare, jonka olemassaolosta ei jaksaisi juuri piitata. Mutta Perhonen lasikuvussa-elokuvassa on kaikki yksityiskohdat paikoillaan, ja siksi Taide2000 valitsi sen tiukan väännön jälkeen Vuoden 2008 vaihtoehtoelokuvaksi. Lue tarkempi esittely
TÄSTÄ
99 Frangia on siinä mieleSsä nerokas elokuva, että toisin kuin mainosmaailmaan ja jetset-elämään pureutuvalta tarinalta voisi odottaa, se ei ole pelkkää blingblingiä, imurointia ja alastomia naisia. Tai, määrällisesti kyllä, muttei henkisellä tasolla ja siinä on valtava ero. Huumeiden käyttö on huumeiden käyttöä ja alaston nainen on alaston nainen. Kumpaakaan asiaa ei yritetä sen enempää demonisoida kuin näyttää positiivisessa valossakaan. Kerronnassa ei ole sellaista silmien kiiluntaa, joka on nähtävissä peliriippuvaisen silmistä hänen kertoessaan kuinka paljon suurempia summia kaikki muut ovat laittaneet haisemaan.
Myös elokuvan loppu ansaitsee maininnan luovuudestaan ja yllätyksellisyydestään, sillä se tarjosi huomattavan konkreettisen vaihtoehdon tulkita tapahtumia. Toki mieli kulkee omia tahdosta riippumattomia polkujaan ja rekisteröi kaiken näkemänsä, mutta siitä huolimatta elokuvan loppu on mahdollista kokea ainakin jollain tasolla mieleisenään.
