torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Tiikeri ja lumi (Q2)

Kokonaisarvio: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Juoni: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähetä)
Stereotypiakatsoja: Viimeistä vuotta kauppakorkeakoulussa lukeva ja eroamassa oleva pariskunta, joka hakee virkistystä tylsään elämäänsä romanttisista elokuvista - turhaan.
Oheisviini: Montalto Nero D'Avola 2004 Merlot (arvio erillisenä)

Tiikeri ja Lumi kertoo italialaisesta romantikosta, joka juoksee maailman ympäri rakkautensa perässä. Elokuva voidaan kaiketi luokitella romattiseksi komediaksi, joka saa taide-elokuvamaisia piirteitä satunnaisella outoudellaan.

Tästä elokuvasta on hyvä tietää pari asiaa ennen kuin menee katsomaan sitä. Ensinnäkin elokuvan päähenkilö, kutsuttakoon häntä Tiikeriksi, on äärimmäisen rasittava mies. Jos pitää Mies vailla menneisyyden vähäpuheisesta päähenkilöstä, on Tiikeri tämän vastakohta, erittäin puhelias cHaplinmainen säätäjä, joka puhuu enemmän kuin ajattelee. Mikäli puhetulva olisi ollut muuta kieltä kuin italiaa, olisi elokuvan takarivistä saattanut poistua kesken kaksi mieshenkilöä. Lennokas italia oli siis ehdoton plussa tälle elokuvalle, mutta siitä huolimatta pari rauhoittavaa olisi toiminut hyvin säätäjämme kohdalla.

Sitten ne muut asiat. Elokuvassa on muutamia visuaalisesti vaikuttavia kohtia sekä lievästi yliampuva aspekti läpi koko teoksen. Se tuo leffalle persoonallisen vaikutelman, ja lievä amerikkalaisukritiikkikin soljuu kepeästi muutoin rakkaustarinan ohessa. Jean Reno tekee kaiken lisäksi käsittämättömän hienon sivuroolisuorituksen. Elokuva ei kuitenkaan tarjoa yllätyksiä, juoni on ennalta-arvattava ja jossain vaiheessa se junnaa pahasti paikallaan. Annetut tähdet puhukoot puolestaan.