Q3 - yhteenveto ja kvarttaalin elokuva

Äkkiä se keSä sitten meni kun oli mennäkseen. Kolmikuukautinen suvikvarttaali(Q3) päättyy nyt ja aluillaan on lupaava syyskvarttaali(Q4), joka myös päättää Taide2006 -projektin.

Suvikvarttaali(Q3) ei kulkenut aivan Taide2000:n tai Taide2006 -projektin odotusten mukaisesti. Tarkoituksenamme oli toki ylläpitää kesäaikaan hieman kevyempää linjaa, mutta se, ettemme saanet arvioitua kesä- ja heinäkuun aikana kuin kolme elokuvaa, ei ole kovin ammattitaitoisen ja motivoituneen oloista. Syitä velttoon informointiin olivat muiden muassa siviilityökiireet ja kuumat kelit, jotka eivät suoranaisesti houkutelleet istuskelemaan tunkkaisiin elokuvateattereihin... Tai teatteriin. Olisi kuitenkin naurettavaa väittää, etteikö suurimpana syynä huonoihin suorituksiin olisi ollut Taide2006 -projektin oma piittaamatomuus ja laiskuus. Pahoittelemme tässä yhteydessä nöyrimmin palvelumme epäluotettavuutta.

Se, mitä hyvää suvikvarttaali(Q3) tarjosi, oli Espoo ciné -filmifestivaali. Aavistuksen verran maineen ja tunnettavuuden puutteesta kärsivä tapahtuma osoittautui erittäin lämminhenkiseksi ja laadukkaita elokuvia näyttäväksi festivaaliksi. Hivenen tylyn oloiseen Rakkautta&Anarkiaa -filmifestivaaliin verrattuna Espoo ciné:ssä koki itsensä tervetulleeksi, jopa toivotuksi vieraaksi ja se on tulevaisuutta ajatellen hyvä asia. Toivokaamme, että Espoo ciné paisuisi tulevaisuudessa sellaisiin mittoihin, että kilpailijoiden olisi pakko alkaa kilpailla myös kotoisuuden ja ystävällisyyden saroilla.

Vaihtoehtoinen elokuva määrällisesti myötätuulessa

Suvikvarttaali(Q3) oli vaihtoehtoisten elokuvien yleistä tasoa ajatellen tyydyttävä, kahden ja puolen, kolmen tähden kvarttaali. Tuntuu siltä, että yritystä on kylliksi, mutta se jokin pieni juttu puuttuu vielä. Tämä ilmiö oli aistittavissa ehkä kaikkein voimakkaimmin ranskalaisten elokuvien kohdalla. Hyviä tarinoita, joissa on periaattessa kaikki ne elementit mitä suuri taiteellinen teos tarvitsee, mutta silti jostain hankaa vastaan. Mutta koska vaihtoehtoinen elokuva elää tällä hetkellä määrällisesti ehkä voimakkaampaa aikaa kuin kertaakaan Taide2000:n historian aikana, lienee vain ajan kysymys milloin joku onnistuu tekemään seuraavan amelien tai palindromesin.

Suvikvarttaalin elokuva: Epämiellyttävä totuus

Suvikvarttaalin(Q3) elokuvan valinnan vaikeus perustui linjanvetoon. Valitakko vahvimmin taiteellista näkökulmaa, maisemia, juonta vai globaalia sanomaa viestivä teos kuvaamaan sitä, mitä Taide2006 -projekti on ja minkä näköisiä me olemme. Epämiellyttävä totuus kertoo ilmastonmuutoksesta ja ajaa täten koko maapallon hyvinvoinnin tärkeää asiaa, joten tulevaisuuden ja valveutuneisuuden nimissä valitsimme sen suvikvarttaalin elokuvaksi. Epämiellyttävä totuus on tärkeä elokuva, jossa on huomioitu enemmän Yhdysvaltain ulkopuolella asuvat ihmiset kuin missään muussa kyseiseen maan tekeleessä. Se, että Al Gore ymmärtää paljon muun lisäksi sen, ettei suurin osa maailman väestöstä asu Yhysvalloissa, vie luennon uskottavuuden täysin uudelle tasolle. Oli myös hienoa kuulla sanottavan Helsinki kun ensimmäinen ajatus ei ollut, että kaupungin nimi mainittiin elokuvateatterien määrän perusteella.

Epämiellyttävä totuus (Q3)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)
Taiteellisuus: - (ei tähtiä)
Juoni: - (ei tähtiä)
Miljööt: - (ei tähtiä)
Ajatusten herättävyys: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)
Stereotypiakatsoja: 40-vuotias ydinvoimaa vastustava automies.

Epämiellyttävä totuus on parhaiten George Bushin vastaehdokkaana tunnetuksi tulleen Al Goren luento ilmastonmuutoksesta, sen seurauksista ja syistä, jotka siihen ovat johtaneet.

SiviStävien yhdysvaltalaisten elokuvien ongelma on yleensä liian yksinkertaistettu, provosoiva ja agressiivinen propaganda. Epämiellyttävä totuus on siinä mielessä hieno teos, ettei Al Gore, vaikka elokuvan keskipisteenä onkin, esiinny kettukarkeja tarjoavana "hyvänä ukkina", vaan puhuu suoraselkäisesti ja pitää tärkeän asiansa tärkeimpänä asiana. Epämiellyttävä totuus on valkokangasluento, josta ei pitäisi maksaa sisäänpääsymaksua, vaan tästä pitäisi maksaa, jotta mahdollisimman moni ihminen päätyisi elokuvan ansiosta puntaroimaan mielipiteitään energiapolitiikan ja oman kulutuksensa suhteen. Oikeastaan ainoa mitä tältä luennolta olisin kaivannut, olisi ollut yksittäisen henkilön vaikutusmahdollisuuksien esiintuomista aiemmin kuin lopputeksteissä.

Leonard Cohen: I'm your man (Q3)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)
Taiteellisuus: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Juoni: * (yksi tähti)
Miljööt: - (ei tähtiä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Äkäinen 55-vuotias mies, jonka mielestä koko 2000-luvulla ei ole tehty ainoatakaan oikeaa musiikkikappaletta. Kaikki on vaan sellaista räminää. Tämä äkäinen mies ei tosin ole kuullut ainuttakaan 2000-luvulla tehtyä kappaletta, koska ne ovat kaikki vaan sellaista räminää.
Oheisviiniä ei virka-aikana järjestetyn näytöksen takia ollut

Leonard Cohen: I'm your man on dokumenttielokuva parhaiten sanoittajana tunnetuksi tulleesta Cohenista. Miehen erinomaisuudesta kerrotaan vuoroin musiikillisin esityksin, vuoroin tuttavapiirin, muiden muassa Nick Caven, Bonon ja Edgen sanoin. Myös Cohen itse kertoo otteita elämästään.

Itse koin elokuvan aikana tylsyyden ja pitkästymisen lisäksi samanlaisia tuntemuksia kuin eräissä häissä, joissa tapasin sekä sulhasen että morsiammen elämäni ensimmäisen kerran. Sulhasen isän puhe oli eräänlainen lista siitä, ketkä kaikki hänen poikaansa olivat, kuka missäkin yhteydessä sanonut parhaaksi ja kuinka hienon miehen tuore vaimo on suoritusten valossa omakseen saanut. Piirinmestaruudet ja kaikki. Sekä hääjuhlan, että elokuvan aikana mietin miten mukavaa olisi nyt olla omien kavereiden kanssa tekemässä jotain kivaa.

Playa del Futuro (Q3) (ec)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Nelikymppinen nainen, jolla on perhetuttavia Etelä-Saksassa. He vierailevat vuorotellen toistensa luona, juovat viiniä ja puhuvat sivistyneesti sivistyneistä asioista. Naisen aviomies on auttamassa kaveriaan veneen nostossa.
Oheissiiderinä elokuvassa oli Cidre premium ecusson-siideri, joka tervehti elokuvaa oikeastaan kunnolla vasta siinä vaiheessa kun tapahtumien keskipiste siirtyi Espanjan paahteeseen. Siiderin maussa oli eittämättä Keski-Euroopan sävy, mutta toisaalta samaisella sävyllä oli myös jonkinlainen yhteys Alppien ilmapiiriin.

Playa del Futuro kertoo kolmeSta kaveruksesta, kahdesta saksalaisesta miehestä ja Suomesta Saksaan muutaneesta, Outi Mäenpään näyttelmästä Katista. Kölnissä olutbaarin omistava Rudi pakkaa voimakkaan espanjankutsunmuksen vuoksi laukkunsa ja lähtee lähes samalta seisomalta toteuttamaan uusia unelmiaan. Katin ja Janin kontolle jää baarin pyörittäminen, jonka he kuitenkin päättävät muuttaa siistiksi ruokaravintolaksi. Asiat alkavat edetä Rudin lähdön jälkeen sellaiseen suuntaan, että Janin on pakko lähteä etsimään toveriaan epämääräisten ohjeiden perusteella espanjalaiselta maaseudulta.

Vaikka kesän ja syksyn vaihteessa tuleekin harvemmin kaivattua seuraavaa kesää, saa Playa del Futuro tekemään päätöksiä tulevan kesän matkakohteesta. Tai ainakin itse päätin haluta ensi vuonna Espanjan maaseudulle. Istumaan päivää pienen kyläpahasen rautatieasemalle, jossa luonnon ja kylän hiljaisia ääniä rikkovat vain muutaman tunnin välein ohi kiitävät pikajunat. Tarinana ja elokuvana Playa del Futuro ei ollut mitenkään erityinen, juoni tietyllä tapaa aika persoonaton ja näytteleminen ajoittain liian näytellyn oloista. Liekö sitten saksalaisen tarkkuuden peruja, mutta stereotypioista oli tehty hieman liian stereotyyppisiä. Konstailematon ja suoraviivainen elokuva sen sijaan oli. Siinä keskityttiin olennaiseen ja jätettiin ylimääräinen velmuilu ja huiskiminen muille.

Angel-a (Q3)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: - (ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: Työmatkalla Milanossa tai Pariisissa muodista kiinnostunut mies, joka vie kahdeksan vuotta nuoremman tyttöystävänsä elokuviin, muttei alunperin romanttisessa hengessä.
Oheisviiniksi suosittelemme ranskalaista Sauvignon Lurton Bordeaux, sauvignon blanc -valkoviiniä. Kuiva ja herukkainen viini tukee tyylillä Pariisin tunnelmaa, sekä arvokkaan huvittunutta ilmapiiriä elokuvateatterissa.

Angel-a on tarina André -nimisestä, arvonnassa Yhdysvaltain kansalaisuuden voittaneesta tyhjätaskusta, joka on järjestänyt itsensä mittaviin velkoihin erilaisille hämärämiehille ympäri Pariisia. Lopulta tilanne käy niin pahaksi, ettei André keksi enää itsemurhan lisäksi muita vaihtoehtoja. Sillan kaiteella hän kuitenkin törmää samoissa puuhissa olevaan Angelaan, jonka elämän pelastaminen alkaa tuntua tärkeämmältä kuin oman uhraaminen. Hengenpelastuksesta vaikuttunut Angela osoittautuu varsin neuvokkaaksi velkajärjestelijäksi ja hiljalleen Andrén elämä alkaa ottaa haparoivia askeleita oikeaan suuntaan.

Elokuvan päähenkilön suuri ongelma on Se, ettei hän osaa rakastaa itseään. En tiedä onko juoni keksitty itseironisessa mielessä, sillä ainakin omien ennakkoasenteideni perusteella yhdysvaltalaitunut ranskalainen on sellainen ihmiskokonaisuus, ettei itsetunnon puutteen luulisi ainakaan noin ensialkuun vaivaavan. Andrén ongelmaan kannattaakin yrittää suhtautua koomisena numerona tai juuri ainutlaatuisen rohkeana itseironiana, sillä muuten elokuvalla on vaarana päästä ärsyttämään itsensä piloille.

Maisemiensa puolesta mustavalkoinen Angel-a mestariteos. Pariisin maisemat ovat äimistyttävän upeita ja elokuvaa on höystetty usealla satumaisen kauniilla ja tyylikkäällä yksittäisellä maisemakuvalla. Keimaileva Angela saa kaupungin huokumaan romantiikkaa ja sensuellia seksikkyyttä, vaikka kulkeekin koltussa, joka toisessa ympäristössä saisi naisen itsensä vaikuttamaan lähinnä halvalta piritytöltä.

Juoni Angel-assa on satukirjamaisuutensa vuoksi melko erikoinen, siis ranskalaiseksi juoneksi. Suhtautuipa siihen sitten vakavissaan, korkeakulttuurisena tulkintana tai parodiana, tuntuu se joka tapauksessa vähän siirappiselta tai tekopyhältä. Kansalliseepos-mieleesä ajatellen Angel-a tuntui liian arkiselta ja kepeältä. Parodioissa on taasen se turhauttava piirre, että miksi tuhlata rahaa ja yhdeksääkymmentä minuuttia katsojien aikaa naljailuun, mikäli itsellä on ajatuksia ja taitoa synnyttää jotain merkittävästi parempaa.

En Soap (Q3) (ec)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävys: * * (kaksi tähteä)
Sterotypiakatsoja: Seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvan äiti.
Oheisviini: Koska Alkosta ei ole saatavilla tanskalaista valkoviiniä, suosittelemme En Soapin rinnalle austraalialaista Wood Ridge - fruity lexia 2005 -valkoviiniä, joka naurettavuuden rajamaille yltävän makeutensa vuoksi piirtyy aisteille elokuvan kanssa vuoroin sopusoinnussa, vuoroin vastakohtana.

En Soap kertoo miehensä yht'äkkisesti hylkäävästä oikukkaasta naisesta, joka muuttaa ensimmäiseen vapaaseen asuntoon josta kuulee. Uuden asunnon naapuri on sukupuolenvaihdosleikkausta suunnitteleva transvestiittimies, joka ei ole sosiaalisesti oikeastaan yhtään sen lahjakkampi kuin uusi naapurinsakaan. Pitkälti tämän takia heidän alkava naapuruussuhteensa elääkin tietynlaista vuoristorataa.

YleenSä halveksituista vähemmistöryhmistä kertovat elokuvat herättävät katsojassa suvaitsevan tai ymmärtävän tyylisiä ajatuksia. En Soapin ajatusten herättävys perustui suvaitsevaisuuden sijaan pitkälti naisten oikukkuden torjuntaan liittyvien toimien suunnitteluun. Tunnelma oli tietyllä tavalla samankaltainen kuin seurata sivusta vanhemmilleen kirkuvan teinin naiivia uhoa siitä, kuinka upeasti hän pystyisi elättämään itsensä ilman vanhempiaan. Hormoonien aiheuttamaa vilpitöntä uskoa siitä, että hernekeiton lämmittäminen olisi sama asia kuin kokkaustaito ja että pankin ja pelatusarmeijan suurimmat erot liittyisivät jaettavien summien kokoon. Onko se sitten elokuvan takana olevien nerokkutta, en ole täysin varma, mutta ainakin se oli jotakin hyvin erilaista ja inhimillistä.

Miljöidensä puolesta En Soap oli siinä mielessä mielenkiintoinen elokuva, että ulkokuvien määrä oli merkittävän vähäinen. Tästä huolimatta Tanska jäi mieleen miellyttävän näköisenä maana, koska molempien päähenkilöiden asunnot olivat tunnelmaltaan kotoisia.


Kokonaisuudessaan En Soap oli hyvän näköinen, kotoisa ja turvallinen, mutta yhdenaikaisesti myös voimakastunnelmainen ja epäreilu elokuva. Se oli tavallaan ihan hyvää ja puhuttelevaa ajanvietettä. Olen ihan tyytyväinen, että olen elokuvan nyt nähnyt, mutta periaattessa olisin voinut käyttää aikani myös jonkin paremman elokuvan ääressä.

Miami vice (Q3)

Kokonaisarvio: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Juoni: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: Miami vice -televisiosarjan alkaessa juuri 18-vuotta täyttänyt "jasondonovan". Mies, joka vetää poikkeuksetta yhä edelleen Levi's-farkut jalkaansa lähtiessään baariin.
Oheisviiniksi suosittelemme kalifornialaista St. Elmo Village -valkoviiniä, joka on tehty colombard ja chenin blanc -rypäleistä. Pullon papukaijoin koristeltu kirjava etiketti saa juolahtamaan mieleen, että olisi mukava tietää kenen pikku kätöset viinin todella ovat valmistaneet. Sekä St. Elmo Villagessa, että elokuvassa on aistivinaan rikollisuutta.

Päivitetyillä Crockettilla ja TubbSilla tehty Miami vice perustuu samaan ideaan kuin alkuperäinen sarjakin, huumebisnestä pyörittävän johtajan jahtaamiseen.


Miami vice ei ole taide-elokuva, mutta vielä vähemmän perinteinen yhdysvaltalaisdraama. Siinä on ihailtavan vahvasti sama surullisen oloinen tunnelma läsnä kuin alkuperäisessä sarjassakin. Crockett ja Tubbs pysyvät ilmeettömän vakavina lähes koko elokuvan ajan, vaikuttamatta silti laskelmoidun cooleilta kiiltokuvapojilta. Miamin kaupunkia oltaisiin voitu näyttää kyseiseen kaupunkiin keskittyvässä elokuvassa enemmänkin ja Väli-Amerikkaa hieman vähemmän, sillä muuten upeat maisemat tuntuivat menevän tällä kertaa hieman hukkaan. Erikoiseksi tämän hollywood-tyyppisen elokuvan tekee sen ajatuksellisuus. Toisin kuin valtaosassa yhdysvaltalaiselokuvia, Miami vice ei väännä asioita rautalangasta, vaan jättää yllättävänkin paljon katsojan omaksi pääteltäväksi ja tulkittavaksi.

Unvailed (Q3) (ec)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Lesbopari
Oheisviiniksi suosittelemme Taide2000:n perinneviiniä, Sangre de Toroa. Elokuvassa on, ja siinä janotaan verta, joten Sangre de Toro tukee atmosfääriä vertauskuvallisesti, muttei ole kuitenkaan liian hyökkäävää tai varasta showta.

JoS homous oli edellisen trendikkään aallon harja, niin nyt tulee lesbous. Espoo cinéssä nähtävä Unvailed kertoo iranilaisesta kielenkääntäjästä, joka joutuu pakenemaan kotimaastaan lesboutensa takia. Kielitaidon vuoksi on luonnollista, että turvapaikkaa haetaan poliittisiin syihin vedoten nimenomaan Saksasta. Maahanmuuttoviranomaiset kuitenkin katsovat perusteet riittämättömiksi, ja tästä, sekä muutamasta muusta syystä johtuen päähenkilö elää seuraavia aikoja mieheksi naamioituneena.

Unvailedin tarina on sellainen, että se voisi olla sekä parhaimmllaan että huonoimmillaan ihan ok elokuva. Siitä jää melko mielikuvitukseton, kliininen ja varman päälle lasketun tuntuinen mielikuva. Kokonaisuus on hyvä, muttei mitenkään ainutlaatuinen.

Ruokala Lokki (Q3)

Kokonaisarvio: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: IT-alalla työskentelevä reilu kolmikymppinen mies, joka ei periaatteessa piittaa taide-elokuvista, paitsi Rakkautta&Anarkiaa -filmifestivaalien muodossa.
Oheisviinin sijasta suosittelemme ensisijaisesti saliin vietäväksi mausteista kahvia. Mahdollisen viinin tulisi näkemysemme mukaan olla hedelmäistä ja sakeahkon oloista.

Ruokala Lokki kertoo iloisesta ja uutteruudeltaan muurahaista muistuttavasta pienestä japanilaisnaisesta, joka yrittää tehdä kotimaansa perinneruokaa Helsingin Eirassa tarjoavasta ruokalasta menestyksekkään. Hiljalleen rinnalle alkaa muodostua erilaisia suhteita erilaisiin ihmisiin.

HarmaaSsa Suomessa kuvattujen hidastempoisten elokuvien ongelmana tapaa olla se, että ne näyttävät lähes poikkeusetta elokuva-alan opiskelijoiden samalla tavalla "erilaisiksi" tekemiltä opinnäytetöiltä. Sellaisilta, joissa onneton tai itsensä perhosena näkevä työntekijä poistuu työpaikaltaan tehtaasta harmaaseen aamupäivään... Tehdas vain jatkaa huminaansa taustalla. Ruokala Lokissa olisi ollut aineksia samanlaiseen humina -tunnelmaan, mutta pirteiden japanilaisten ansiosta elokuva huokui kepeää 2000-luvun alkupuolen yleisilmettä. Siinä oli hyvin erilaisesta juonesta huolimatta samankaltainen väri kuin aikoinaan ruotsalaiselokuvassa Kahden kerroksen lauluja.

Koristeellisen arkisen elokuvan pääroolihahmot ovat erittäin ilmeikkäitä ja vakuuttavia, jokainen heistä tuo tarinaan juuri sopivan erilaista näkökulmaa. Päähenkilöstä hehkuu ainutlaatuisen voimakas ystävällisyys ja katseestaan vilpitön rakkaus ja lämpö. Erityismaininta roolityöskentelystä tulee antaa myös ruokalan ensimmäiselle asiakkaalle, Tommi Hiltuselle, joka puhuu juuri niin tyylipuhdasta japania kuin peruskoulun ensimmäisissä englanninkielen kirjoissa seikkaillut Jouko puhui englantia.

Ruokala Lokki on tietynlainen paluu vuosituhannen alkupäähän. Se on ystävällinen ja kiireetön elokuva. Tai oikeastaan se on enemmän kertomus kuin elokuva. Positiivinen energia tarttuu ihmisten välittömästä kanssakäynnistä, tavallisuudesta, kunnioituksesta ja ennenkaikkea ystävyydestä, sekä ystävyyden alkamisesta.