Perhonen lasikuvussa (Q3/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Pitkästä aikaa vapautunut ranskalaiselokuva

Oheisviini: Sauvignon Lurton Bordeaux 2006 (Arvio erillisenä)

Ellen entinen päätoimittaja Jean-Dominique Bauby saa aivoinfarktin ja halvaantuu niin, ettei hän pysty liikuttamaan itsessään enää muuta kuin silmiä. Elokuva alkaa suhruisella näkymällä turkoosiin taittavasta huoneesta, jossa häärää Baubyn silmin katsottuna kaksi valkoisiin pukeutunutta vierasta ihmistä kukkakimpun takana. Minäperspktiivistä kuvatut elokuvat ovat lähes poikkeuksetta epäuskottavia, kömpelöitä ja hivenen korneja, mutta näemmä oikein tehtyinä ne voivat olla kaksin verroin antoisampia.

Perhonen lasikuvussa on yksi kauneimmiSta ja koskettavimmista elokuvista mitä Taide2000 on kokolailla tarkkaan kahdeksan vuotta kestäneen tiensä varrella nähnyt. Elokuvalta ei odota juonen etenemistä, käänteitä, ei edes epätodennäköiseltä näyttävää päähenkilön paranemista. Oikeastaan ainoa toive on, että keskellä romahtaneen elämän raunioita liikkumattomana makaava mies pystyisi säilyttämään edes ripauksen siitä elämänilostaan, joka kulminoituu elokuvan ehkä upeimpaan kohtaan. Kaksi äimistynyttä teleyhtiön miestä tulee asentamaan puhelinta ja kysyvät hoitajalta, mitä järkeä on asentaa puhelinta ihmiselle, joka ei puhu. Toinen miehistä ehdottaa, että ehkä potilas sitten vain huohottaa, josta hoitaja suivaantuu tyystin, mutta Jean-Dominique repeää holtittomaan sisäiseen nauruun ja näkee hoitajassaan vain huumorintajuttomuutta. Ja juuri tämä on elokuvan koskettavuuden ydin. Surullisinta ei ole toivottomuus, vaan toiveikkuus ja satunnaiset kosketukset entiseen arkeen.

Eräänlainen fakta on myös se, että mitä vähemmän virikkeitä on tarjolla, sitä enemmän siitä vähästä saa irti. Toki tarinalla itsellään ja näyttelijän työlläkin on vaikutuksensa asiaan, mutta mikäli kirjaimia luettelevat epätarkat naisen kasvot aikaansaavat raukean olon, on vähempään tottumisellakin jotain tekemistä asian kanssa. Normaalisti kuulutamme hyvinkin voimakkaasti ulkokuvien ja rikkaan miljöön perään, mutta tällä kertaa elokuva oli ilman muuta parhaimmillaan sairaalassa käydyissä kahdenkeskeisissä kanssakäymisissä. Ulkona vietetty aika ja kuvitetut muistot menneisyydestä tuntuivat jopa hivenen häiritseviltä hetkiltä.

Kokonaisuudessaan Perhonen lasikuvussa on upean yksinkertainen teos, joka pitää ehdottomasti nähdä häiriöttömässä ympäristössä, rauhallisessa mielentilassa.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Sauvignon Lurton Bordeaux (Perhonen lasikuvussa)

Ilmassa on selvästi ripaus syksyä, vaikka kesä vielä periaatteessa onkin. Puut ovat syvän vihreitä. Lakastuneita lehtiä ole vielä ilmestynyt jalkakäytäville, mutta ilma alkaa olla jo sen verran kirpakka, että hihattomassa hupparissa jännittää tarkeneminen Perhonen lasikuvussa-elokuvan jälkeen. Taide2000 palaa ensimmäistä kertaa kesättömän kesän jälkeen Kino Engelin sisätiloihin ja pohtii valkoviinikauden vaihtuvan kohta punaviinikaudeksi.

Ranskalaisen Sauvignon Lurton Bordeaux 2006:n etiketissä on kaunis kuva syksyn punaamasta lehdestä ja pullo levenee tyylikkäästi ylöspäin. Makuelämys ja tunnelma vastaavat hyvinkin pitkälti juuri ulkoista olemusta, mutta siitä huolimatta viimeistellyn oloinen aistikkuus yllättää positiivisesti. Maku kasvaa sikäli erikoisesti, että ensimaistamalla viini vaikuttaa oikein kelvolliselta, hetken kuluttua se tuntuu menettävän hienoisesti hapokkuutensa, kunnes alkaa parantua suullinen suulliselta. Lurtonin pullonpohjallinen ei ole missään tapauksessa väkisin juotavaa hapotonta ja makeaa litkua, vaan askel askeleeta paremmaksi kasvavaa loppukesän satoa. Sauvignon Lurton Bordeaux oli sikälikin täydellisyyttä hipova viinivalinta, että tunnelmaltaan loppukesän iltoihin paremmin sopivaa viiniä saa etsiä. Mielentilaltaan viini oli nostalgis-kaihoisa ja jäähyväismäinen, mikä luonnollisestikin tuki halvaantuneesta miehestä kertovaa tarinaa ja sävytti suurta surua sopivissa määrin kauniilla ja koskettavilla piirteillä.

Taide2000 suosittelee Sauvignon Lurton Bordeauxia suurelle lämmöllä niin Perhonen lasikuvussa-elokuvan, kuin kaikkien kesänpäätösjuhlienkin yhteyteen. Viini tulee taistelemaan varmasti Vuoden 2008-elokuvaviini -tittelistä.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Til døden os skiller (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Oheisviinisuositus: Misket (Bulgaria)

Til døden os skiller on niitä elokuvia, joiden alku- ja loppupää kuuluvat eri kategorioihin. KoroStetun pikkumaisesta laivaravintolan hovimestarista kertova elokuva alkaa välikohtauksella, jossa hän on valmis soittamaan poliisit paikalle, kun matkustajan aviovaimo syö vastoin sääntöjä tikkuperunoita miehensä lautaselta. Kaikki vaikuttaa iloiselta ja kepeältä tanskalaisiloittelulta, jossa synkistäkin aiheista, kuten perheväkivallasta osataan kertoa sarkasmin ja komiikan keinoin. Pienen hetken kuluttua ongelmia on kasaantunut yhden miehen niskoille kuitenkin sen verran, että kovapäisinkin tajuaa komedian muuttuneen kohtalaisen painavaksi draamaksi. Vaikka elokuvassa on loppuun saakka periaatteessa komediallisia piirteitä, alkavat naurut olla reilun puolen tunnin jälkeen aika kortilla. Til døden os skiller jättää jälkeensä hivenen pahan ja epäoikeudenmukaisen maun, mutta siitä huolimatta jossain mielen pohjalla on tunne taidokkaasta ja onnistuneesta elokuvasta. Saattaa olla, että pohjoismaiset maisemat ja tunnelma olivat niitä turvallisuudentunnetta luovia tekijöitä, jotka muistuttivat synkimmälläkin hetkellä toivosta.

Taustamusiikkina soi: Misfits - Walk Among Us

3 dias (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Oheisviinisuositus: Torres vinã esmeralda

KeskivertoelokuvaSsa maata lähestyvä asteroidi, joka uhkaa kymmeniä- tai satojatuhansia ihmishenkiä, saisi perusmurhaajan vaikuttamaan aika yhdentekevältä henkilöltä. 3 Diasissa asia kuitenkin nähdään vähän niin, että onhan sieltä se asteroidikin tulossa, mutta ennen sitä pitäisi pysäyttää murhaaja, mikä on jokseenkin koomista. Muutenkin 3 Diasin pataan ollaan heitetty aineksia vähän sieltä sun täältä, minkä ansiosta tulee hivenen epävarma olo siitä, mitä elokuvaa sitä on oikeastaan tullut seuraamaan. Kokonaisuus on erikoinen ja se toimisi huomattavasti paremmin jos siitä puuttuisi asteroidi ja murhaaja, mutta omalla tavallaan erikoisessa elokuvassa on myös oma kiehtovuutensa.

Les fillies du botaniste (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * * (neljä tähteä)

Oheisviinisuositus: Jackson Estate

Kiitos olympialaiSten, ei huomio ole päässyt karkaamaan kokonaan Kiinasta Venäjälle tai Georgiaan. Espoo Cinékin kantaa oman kortensa sen puolesta kekoon, etteivät maailman ihmiset unohtaisi kiinalaisten olevan kokolailla ulkona siitä, mitä ihmiset ovat ja mitä he tarvitsevat. Vehreissä puutarhapuitteissa kuvattu Les filles du botaniste kertoo lääkekasveja kasvattavan leski-isän tyttären ja venäläis-kiinalaisen opiskelijan rakkaudesta ympäristössä, jossa naisten välinen rakkaus on henkilökohtainen loukkaus kaikkia miehiä kohtaan. Aihepiiristä olisi kai voinut saada tehtyä provosoivammankin elokuvan, mutta tällä kertaa oltiin tyydytty hieman herkempään otteeseen, mikä sopivan rauhallisessa mielentilassa toimiikin varsin hyvin. Toisaalta tulkinnan pienimuotoisuus myös kutistaa olemusta siinä määrin, että elokuvasta tulee unohdettavampi.

Richard O:n tarina (Q3)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ranskalaiseen elokuvaan oltiin saatu mukaan myös suomenkielistä puhetta.
Oheisjuoma: Cidraie-siiderillä on poikkeuksellisien vahva taipumus luoda kesän tunnelma ja sitä myötä tehdä elokuvakokemuksesta syvempi.

Ranskalaiset eivät ole kaiketi niin kriittisiä elokuvissa eSiintyvän alastomuuden perustelujen suhteen, mikä on sikäli sääli, että sen myötä lopputulokset saattavat muuttua juuri sillä tavalla mielikuvituksettomiksi kuin Richard O:n tarinassa. Mikäli itse Richard olisi joka kerta alastoman naisen ilmestyttyä kankaalle alkanut laulaa vaikka Matti Eskon Rekkamiestä tai hokenut sanaa pössis, väittäisin että katsojat olisivat alkaneet repiä hiuksia päistään ja meltota siitä, kuinka tyhminä heitä oikein pidetään. Laatuelokuvassa voidaan näyttää seksiä ja alastomuutta, mutta useaan otteeseen toistuessaan sille keksitään myös vaihtoehtoisia kerrontamuotoja. Richard O:n tarinassa ei tämän suuntaista vaivaa tunnuttu nähdyn muun kuin alastomuuden taiteeksi muuntamisen suhteen.