Tupaantuliaiset (Q3)

Kokonaisarvio: * * * 1/2 (Kolme ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Juoni: * * 1/2 (Kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * 1/2 (Kolme ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: - (Ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: 22-27-vuotias pariskunta, joka ei halua luonnon säästymisen nimissä ostaa itselleen autoa. Miehellä on vaalea letitetty parta ja rastatukkaisella tytöllä villapaita.
Oheisviinin asiaa tilaisuudessa ajoi Kesäkino Engelin tarjoama ranskalainen siideri Cidraie. (Arvio erillisenä)

Tupaantuliaiset on ranskalainen, hyvin ohkaiselle draamapohjalle rakennuttu komedia. Se kertoo kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa elävästä, juristin töitä tekevästä yksinhuoltajaäidistä, joka päättää remontoida ja laajentaa pariisilaisasuntoaan yläkerrassa olleen asunnon vapauduttua. Remonttia tekemään saapuva mieskirjo on lähes yhtä värikästä kuin todellisuudessakin... Varhaista poraushalukkuutta myöten.

PeruSkahvi on peruskahvia ja sitä keitetään kait pääpiirteittäin samalla resptillä ympäri maailman; mitta per muki. Lyonilaisessa kahvilassa tilaamani peruskahvi maistui kuitenkin merkittävästi erilaiselta, koska gallialainen kahviloitsija oli päättänyt lisätä höyryävään kupposeeni pikkuisen sävyä antavaa kanelia. Tuskinpa mies itse ideaa keksi, tai mistä sitä tietää, mutta hetki tälle uudelle sävylle oli täydellinen. Tästä samasta asiasta on kysymys myös ranskalaisten elokuvien kohdalla. Löytää täydellisiä hetkiä oikeille sävyille. Tupaantuliaiset oli aika perinteisen koominen draamakomedia, mutta sitä oli myös höystetty oikeissa kohdissa milloin taiteellisella yliampuvuudella, milloin arvokkuudella, kotoisuudella tai eurooppalaisella komediaepätoivolla. Ei Tupaantuliaiset mikään elokuvahistorian merkkipaalu ollut, mutta se oli vaan niin ranskalainen komedia.

Musiikin osalta olisin toivonut ranskalaisten suitsuttavan hieman enemmän kotimaisia kykyjään. Monestihan ulkomainen musiikki on päässyt nakertamaan identiteettiä heijastavaa tunnelmaa, mutta tällä kertaa kansainvälinen sointi tuntui toimivan ihan positiivisesti. Toisaalta, muutamat Pariisista välittyvät voimakkaat kuvat korostivat jo yksinään sen verran maantietellisen sijainnin tuntua, että ehkä tunnelman korostaminen ranskalaisella musiikilla olisi saatanut jopa ampua hieman yli.

Yksi elokuvan onnistuneista piirteistä oli se, että sen henkilöhahmoista oli saatu tehtyä sen verran vahvoja, että filmin aikana ehti tutustua myös moniin muihin kuin vain keskeisimpiin henkilöihin. Paljolti naisen ja miesten, sekä juristin ja maahanmuuttajien erilaiseen arkeen perustuva komiikka tuntui kohtaavan, elokuvan useilla makeilla nauruilla palkinneen yleisön kanssa upeasti.

Siideriarvostelu: Cidraie (Tupaantuliaiset)

Kesäkino Engelin näytökset poikkeavat sen verran merkittäväSti muusta elokuvateatterielämästä, että Taide2006 -projekti teki päätöksen olla viemättä omia viinejään ulkonäytöselokuviin. Omien viinien nauttiminen saattaisi näet aiheuttaa runsaslukuisessa yleisössä tarpeetonta mielipahaa, sekä turmella tietyllä tavalla haurasta tunnelmaa brutaalin näköisellä olemuksellaan. Niinpä haimme päiväsaikaan kahvilan terassituoleina toimivilla istuimilla oikeanlaista elokuvafengshuita myyntitiskillä tarjolla olleella ranskalaisella Cideraie -siiderillä.

Ennen La Cidraie Original -nimellä tunnettua, leppäkertun kuvalla koristeltua puolikuivaa Cideraie:ta kuvaillaan pehmeäksi, hunajaiseksi ja kypsän omenaiseksi. Suomalaisiin siidereihin tottuneelle makuaistille Cideraie oli pirteä, joskin jännä uutuus. Elokuvan ja ulkoilmateatterin tunnelman kanssa Cideraie kohtasi harvinaislaatuisen upeasti. Elokuvassa oli vastaavanlaista reipasta hilpeyttä ja pirteyttä kuin siiderissäkin ja etiketin leppäkerttu tuntui lentäneen suurella varmuudella etikettiin juuri elokuvan remontoitavasta asunnosta. Sekä maku, että pullon muoto kuvastivat yhtälailla myös ulkoilmanäytöksessä vallinutta ystävällistä ja vilpitöntä tunnelmaa.

C.r.a.z.y.(Q3)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Stereotypiakatsoja: Kuusikymmentäluvun lopussa syntynyt, punkkarivaiheen läpikäynyt kloppi, joka rauhoittui kahden tyttären myötä onnelliseksi, palmikoita kömpelösti letittäväksi isäksi.
Oheisviini: Suosittelemme elokuvan rinnalle puolimakeaa, ulkoasunsa puolesta pelkistettyä tai nostalgiaa huokuvaa ranskalaista valkoviiniä.

Tilannekomiikalla höystetty ranskalainen perhedraama kertoo viidestä hyvin erilaisesta veljeksestä, silitysraudalla paahtoleipiä kuumentavasta, hössöttävästä ja rakastavasta äidistä, sekä maskuliinisuutta pursuavasta, "ampumaratalaseja" käyttävästä konservatiivisesta isästä.


C.r.a.z.y. on siunattu kertakaikkiSen loistavilla näyttelijöillä. Jokainen perheen jäsen korostaa juuri sopivissa määrin stereotyyppistä käsitystä näyttelemästään hahmosta, ei liian voimakkaasti, muttei myöskään liian haaleasti. Uskaltaisin väittää, että tässä elokuvassa on toistaiseksi vuoden parhaat näyttelijät.

Ehkä mielenkiintoisin hahmo C.r.a.z.y:ssa on perheen isä. Tyyliltään paljolti Timo T.A. Mikkosta muistutava mies, joka pesee ja vahaa autoaan, on hiljaa ylpeä kun pojat vähän tappelevat, kieltäytyvät leikkimästä tyttöjen kanssa tai käyttävät työmaakypärää. Ymmärrettävästikin isän suurin pelko elämässä on se, tuleeko pojista homoja vai ei. Homofobisuus on tässä tapauksessa sen verran voimakasta, että isä on näkevinään homoutta ja siihen viekottelevia asioita oikeastaan vähän kaikkialla. Ei liene suuri yllätys sen enempää elokuvan juonen, kuin homoseksuaalisuuden tämän hetkisen trendikkyydenkään puolesta, että yhdelle pojista syntyy pieni kiinnostuksen poikanen myös samaa sukupuolta olevia kohtaan.

70-luvun tunnelma on elokuvassa läsnä todella voimakkaasti. Rekvisiittaan tai tunnelmaa luoviin yksityiskohtiin ei tule kuitenkaan kiinnitettyä huomiota missään muissa yhteyksissä kuin silloin, kun 70-luvun arki ja nykypäivä poikkeavat merkittävissä määrin toisistaan. Housujen lahkeet ja suhtautuminen vinyylilevyihin ovat hyviä esimerkkejä ajantajun herättävistä yksityiskohdista. Veljesrakkautta on C.r.a.z.y:ssa kuvattu realistisesti. Tottakai ihmisluonteen kulmien pyöristyessä iän myötä, oppii arvostaman sisruksiaan ihan eri tavalla, mutta niiden noin parinkymmenen vuoden aikana ennen aikuisuutta on veljeksillä hyvää aikaa olla vaikka toistensa pahimpia vihollisia.