Kohti etelää (Q1/07)

Luokitus: * * * (kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Naisten seksiturismi on aiheena sopivan erityinen.
Oheisviiniksi suosittelemme jotakin kuplivaisen oloista valkoviiniä punaviinikaudesta huolimatta.

Rakkautta&Anarkiaa -festivaaleilla esitetty Kohti etelää kertoo enimmäkSeen kolmesta rakkauden-, kosketuksen- ja huomionjanoisesta naisesta, jotka käyvät irroittautumassa omasta harmaaksi ja rakkaudettomaksi kokemastaan arjesta Haitilla. Hyvissä lihoissa olevat kursailemattomat nuoret miehet heiluttelevat huiskua, pitävät seuraa rannalla ja toimivat muutenkin juuri niin kuin oman elämänsä romanttisena elokuvana näkevät, ikuista nuoruutta janoavat naiset haluavat. Vaikkei miesten rakkaus olekkaan pyyteetöntä, suoriutuvat he ihastuneen miehen roolistaan kuitenkin sen verran hyvin, että naiset saavat sen viikon tai kahden kokea omistavansa heidät. Ainoana käärmeenä paratiisissa ovat toiset naiset, mikäli omistushalukkuus sattuu osumaan samaan vartaloon.

Kuten arvata saattaa, on Kohti etelää maisemiltaan upea, jopa provosoiva. Turkoosi meri, valkoinen hiekkaranta, kiireettömyys ja rauhallisuus saavat mielen halajamaan jonnekin kauas tai ainakin tulevaan kesään. Näyttelijäsuoritukset elokuvassa ovat hyvät ja ajoittainen dukumentaarisuus tuo mukaan tuikitärkeän uskottavuuden säväyksen.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: MarceloD2 - Meu Samba É Assim

The last king of Scotland (Q1/07)

Luokitus: * * * (Kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä Tähteä)
Erityistä: Tositapahtumiin perustuvuus antaa elokuvalle tuikitärkeää uskottavuutta.

Nuori lääketiedettä opiSkellut skotlantilaisnuori ponnahtaa sängyltään ylös karttapallolle, pyöräyttää kerran ja päättää siltä seisomalta lähteä sinne mihin sormi osuu. Ja sormihan osui sinne, missä sittemmin diktaattoriksi kutsuttu Idi Amin oli juuri nousemassa kovin odotuksin valtaan. The last king of Scotland kertoo sekä nuoren lääkärin että Idi Aminin tarinan ja sen, miten heistä tuli toisilleen niin "läheisiä". Elokuva on tehty realistisella otteella, kaunistelematta ja ainakin kuvittelisin, että ugandalaista tunnelmaa kunnioittaen. Epätoivo, ajoittainen välinpitämättömyys ja epävarmuus olivat ajoittain kohtalaisen voimakkaasti läsnä, vaikkei The last king of Scotland kuulukaan niihin elokuviin, joka imaisisi kriittisimmänkin katsojan syövereihinsä. Maisemat olivat elokuvassa hienosti esillä ja näyttelijät suoriutuivat rooleistaan kauttaaltaan mainittavan hyvin.

Bobby (Q1/07)

Luokitus: * * * * (Hemmetin hyvä elokuva)
Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * (Kaksi tähteä)
Erityistä: Fiksu elokuva, joka on yhdysvaltalais-teokseksi yllättävän seikkaperäinen ja suorasanainen.
Oheisviiniksi suosittelemme: Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon

John F Kennedyn veli Robert "Bobby" Kennedy oli seuraamaSsa veljensä poliittisia jalanjälkiä Valkoiseen taloon, kun hänet ammuttiin vaalikiertueen yhteydessä los angelesiläisessä Ambassador-hotellissa vuonna 1968. Bobby-elokuva kertoo tästä hotellista, sen vieraista, henkilökunnasta, ihmissuhteista, vuorovaikutuksista ja Robert Kennedyn vierailuun valmistautumisesta.

Elokuvan hienous on siinä, että vaikka "Bobby" Kennedyn murha onkin itseoikeutetusti punaisena lankana, ei tarina nojaa silti likaa sen varaan. Itseasiassa koko Kennedy on esillä aika realistisissa määrin aina ammutuksi tulemiseensa saakka. Tottakai hänen vierailuunsa varaudutaan ja siitä puhutaan, mutta paljon kiihkeämmät keskustelut käydään esimerkiksi tuplavuorosta keittiössä tai illan baseball-ottelusta. Tarinat, joista elokuva koostuu, ovat yhdysvaltalaisiksi yllättävän arkisesti toteutettuja ja siksi kai myös niin ajatuksia herättäviä.
Bobbyä voisi kai sanoa suurella varauksella Crashin pikkuserkuksi. Rotujen välinen tasa-arvo, ihmissuhteet, pettäminen, alkoholiongelma, ikääntyminen, kaikki nämä seikat ovat esillä niin, että katsojalle jätetään useampia vaihtoehtoja suhtautua asioihin ja se on hienoa. Oikeastaan pakko nostaa ohjaaja Emilio Estevezille hattua siitä, kuinka monta erilaista tarinaa hän on osannut koota yhden hotellin kautta niin tasapainoiseksi ja vahvaksi kokonaisuudeksi.

Robert Kennedy on itse elokuvassa mukana arkistosta käsin. Ne kohdat, joissa juonen kannalta sopivia videopätkiä ei ole löytynyt, on Kennedyn läsnäolo kuvattu huvittavutta hivelevillä kikoilla. Ongelmakohtia on kuitenkin helppo katsoa läpi sormien ja kannustaa samalla elokuvan tekijöitä hiljaa mielessään hyvästä yrityksestä, toteutus kun olisi voinut olla yhtä hyvin katsojaa aliarvioiva ja pilkkanaan pitäväkin. Näytelijöistä esiin nousevat muiden muassa vaalitiedottajaa näyttelevä Joshua Jackson, itseriittoinen laulajatar Demi More, Freddy Rodríguez ja Aston Kutcher. Kokonaisuudessaan Bobby on erinomainen avaus taide-elokuvavuodelle 2007.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: K'Naan - The Dusty Foot Philosopher

The Science of sleep (Q1/07)

Luokitus: * * * (Ehdottomasti näkemisen arvoinen)
Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuva oli yhdistelmä jugoslavialaista animaatiota, ranskalaista romantiikkaa ja taiteellista sielukkuutta. Taiteellisuudesta olisi tullut viisi tähteä jossain mualla kuin Pariisiissa.
Oheisviini: Gato Negro merlot. Sopi elokuvan seuralaiseksi erinomaisesti. Merlot on cabernetia sen verran kieromman ja vieraamman makuinen, että elokuvan kierre korostui juuri oikeassa mittasuhteessa.

Päättelin elokuvan nimestä, että tämä on nyt taas niitä elokuvia, jossa tytärjoukko lähtee mökille pelaamaan keskenään viatonta tyynysotaa, mutta naapurimökin ilkeä poikajoukko pilaa viattomat aikeet pelottelullaan... Ja kaikki videoidaan. Mutta ei tämä sellainen elokuva ollut. Gael Garcia Bernal näyttelee Meksikosta äitinsä luokse Ranskaan muuttavaa Stéphaneta, joka käy unissaan läpi elämäänsa hivenen rankemmalla otteella. Naapuriin muuttava Stephanie liikkuu henkisellä tasolla niin lähellä unen ja hereilläolon rajaa, ettei Stephané oikein tiedä liittyvätkö tunteenpurkaukset uneen vai todellisuuteen.

The Science of sleep oli kyllä hyvä elokuva, ei suoranaiSesti mitään valittamista. Taiteellinen, syvällinen, keskivertoa upeammat miljööt, upean roolityön työkaveri Guyna tekevä Alain Chabat, absurdeja yksityiskohtia ja oikeastaan ihan mitä vaan, mitä vaikuttavalta elokuvalta vaaditaan. Elokuva oli siinäkin mielessä erikoinen, että sen aikana tuli naurettua varmasti puolet useammin kuin minkä tahansa komediaksi luokiteltavan elokuvan aikana, mutta siitä huolimatta The Science of sleep ei jäänyt missään nimessä mieleen hauskana tai koomisena. Mutta kaikesta hienoudesta ja hyvistä yksityiskohdista huolimatta jotain jäi puuttumaan, en ihan tarkalleen ottaen osaa sanoa mitä, mutta jotain. The Science of sleep ei jostain syystä sitten kuitenkaan tainnut päästää ihan niin lähelle itseään kuin ensialkuun vaikutti. Kosketuspinta ja vetovoima puuttuivat jollain tavoin. Joskus oikein utopistinen ja riuhtova ajatusmaailma vaikuttaa kiehtovalta ja arvoitukselliselta, mutta tällä kertaa nykiminen tuntui aavistuksen väkinäiseltä; vähän siltä kuin ohjaajaa olisi kiinnostanut omia ajatuksiaan enemmän se, mitä muut hänen ajatuksistaan ajattelevat.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Promoe - White Mans Burden