Orkesterin vierailu (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Poikkeuksellisen sympaattinen elokuva
Oheisviinisuositus: T'tinta de Toro. Loistava espanjalainen viini, joka on yhtä aikaa sekä iloinen että vakavasti otettava.

Aleksandrian poliisisoittokunta saapuu Israeliin esiintyäkseen pienen kaupungin kulttuurikeskuksessa, mutta käytännön järjestelyt ovat ontuneet siinä määrin, ettei ryhmää olekaan kukaan vastassa. Jäykähkön oloisen everstin organisoimana egyptiläiset poliisit tarttuvat tuumasta toimeen ja järjestävät itse itsensä perille. Järjestelyjen ontuminen kuitenkin jatkuu myös perillä Bet Atikvassa, ja tämän vuoksi orkesteri jää kiusallisesti riippuvaiseksi paikallisista ihmisistä.

”Tämä on puiSto. Tämä ei ehkä näytä puistolta, mutta tämä on”. Näin sanotaan Orkesterin vierailussa ja siihen kiteytyy yllättävänkin paljon. Elokuva on ylvään hillitty, harkitseva ja hauska, mutta samaan aikaan myös syvällinen ja inhimillinen. Se ei yritä haukata kakusta turhan suurta palaa, eli kertoa koko maailmaa tai edes kaikkea Israelin ja Egyptin kulttuurien erilaisuudesta, vaan tyytyy tarttumaan yhteen pieneen tarinaan, joka koostuu lukemattomasta määrästä sävyjä. Ystävyyteen ja ystävällisyyteen teoksessa tartutaan realistisesti, eli leijonasta ei tehdä lammasta, mutta pienikin ulosannin muutos nähdään askeleena parempaan suuntaan. Se, että ystävyydessä ja rakkaudessa on paljon samoja piirteitä, todetaan elokuvassa upealla ja koskettavallakin tavalla.

Yksi mainittavan hieno piirre Orkesterin vierailussa on henkilöhahmojen monipuolisuus. Vaikka tarina pyöriikin pääasiassa totisen johtajan ja viettiensä vietävissä olevan nuoren trumpetistin ympärillä, on porukan muillakin jäsenillä oma vaihtelevan merkittävä roolinsa olla mukana ihmiselämien arkisimmissa juhlahetkissä. Jos miettii niitä elokuvia, joissa sukelletaan pintapuolisesta hauskuudesta ihmiselämän syvimpiin tragedioihin, voi aika harvan sanoa jättävän katsojalleen kepeätä oloa, mutta Orkesterin vierailu onnistuu tässä huomattavasti keskivertoa paremmin. Kipeitä asioita käsitellään hienotunteisesti ja eri näkökulmista, eikä niillä mässäillä, vaan ne ovat sen arvoisia kuin ovat.

Israelilaisia maisemia elokuvassa kuvataan niin upeasti, että hiekka maistuu välillä suussa lehtereillä asti. Matkan varrelta on löydettävissä useita pysähdyttävän upeita kuvia, ja vaikkei Orkesterin vierailu kuviensa puolesta aivan viime vuoden vaihtoehtoelokuvaksi valitsemamme El Custodion tasolle ylläkään, kuten elokuvien historiassa ei toistaiseksi mikään muukaan, niin maisemien hyödyntämisestä on silti annettava ehdottomasti kunniasana.



Orkesterin vierailu tulee varmasti olemaan yksi todennäköisimmistä voittajakandidaateista kun tulemme valitsemaan vuoden 2008 Vaihtoehtoelokuvaa.

Syntyneen tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Radio 99, Tel Aviv

Taivaan reunalla (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Vauhtiinsa nähden poikkeuksellisen uskottava draamaelokuva.
Oheisviinisuositus: Obikwa merlot (Etelä-Afrikka). Rypäleinen viini on samanaikasesti sekä voimakas, että laiha ja sen olemuksessa on aistittavissa elokuvan kanssa kohtaavia jyrkkiä piirteitä.

Turkkilainen maahanmuuttaja vuokraa itselleen ilotytön elämänkumppaniksi ja kun tämä yllättäen kuolee, lähtee miehen täysi-ikäinen poika etsimään ilotytön Istanbuliin jäänyttä tytärtä mahdollistaakseen tämän opiskelun. Samaan aikaan alkaa tyttärellä kuitenkin turkkilainen maa polttaa jalkojen alla ja hän lähtee äitinsä perään Saksaan.

TurkiSta aikoinaan Bremeniin muuttaneen Alin ja ilotytön suhde kehittyy turhan nopeasti turhan syvälliseksi. Se on Taivaan reunalla -elokuvan lapsus, ja ilman sitä kokonaisuus olisi viiden tähden arvoinen, sillä muilta osin elokuva on äimistyttävän upea. Yhdysvaltalaisilla action-elokuvilla on monesti sellainen harhaanjohtava vaikutus, että tuntuu kuin ihmishengistä olisi tullut yleisestikin ottaen valkokankaiden arvotonta kulutustavaraa, mutta se ei ole totta. Taivaan reunalla on oivallinen osoitus siitä, että yksittäinen elokuva määrittää itse ihmiselon arvon. Fatih Akinin ohjaamassa elokuvassa nimittäin kuolema sattuu ja puristaa sielua.

Taivaan reunalla on muutenkin rajoja rikkova kokonaisuus, sillä tarina viedään sellaiseen lopputulemaan mitä harvassa elokuvassa rohjetaan tehdä. Useat toisiaan risteävät elämänpolut eivät ole mikään uusi keksintö, mutta tästäkin kerrontatavasta ollaan saatu rohkeuden vuoksi huomattavia rikkauksia irti. On tärkeää, ettei teoksen oleellisin pointti ole juuri tarinoiden risteily, vaan itse tarinat, jotka voidaan haluttaessa kruunata tai viimeistellä risteämisellä. Kohtalolla leikittely on vaarallista, mutta Taivaan reunalla säilyttää hienoisen kyynisyytensä takia hienosti uskottavuutensa.

Roolihahmojen vahvuus piilee siinä, että kaikilla ihmisillä on omat huonot puolensa, ellei muuta niin ainakin ylimielinen olemus. Mikäli yksi ylimielisyyteen taipuvainen ilme tai ele elokuvan ensimetreillä pystyy luomaan elokuvan loppuun asti kantavan sävyn jostain hahmosta, voidaan teoksen sanoa olevan herkkä. Tekijöiden suuresta ammattitaidosta viestii myös se, että katsojan suhtautumista päähenkilöön voidaan ohjailla suuntaan ja toiseen ilman sen dramaattisempia käänteitä. Taivaan reunalla onnistuu myös kiteyttämään kauniisti vanhempien rakkauden laadun lapsiaan kohtaan, joka kestää ja riittää riippumatta siitä, minkälaisen polun lapsi kulkeakseen ottaa.

Maisemista vielä sen verran, että markkinointimaailmalla on vielä rutkasti opittavaa, mikäli yksikään Turkkiin operoiva lentoyhtiö ei älyä mainostaa itseään tämän elokuvan alussa.



Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: SPRAYdio Manilla

Q1:n päätös, kvartaalin elokuva ja Q2:n avaus

Niin se on talvi kalenterin mukaan taas takanapäin ja kevät edessä, vaikka ikkunasta katsottuna tilanne näyttääkin täysin päinvastaiselta. Taide2000:n kvartaalit jyräävät kuitenkin keleistä riippumatta eteenpäin kuin juna, ja niinpä pääsemmekin nyt niputtamaan elokuvavuodestamme ensimmäisen neljänneksen kasaan.

Talvikvartaalia (Q1) voisi luonnehtia kokonaisuutena aika tasapainoiseksi. Häikäiseviä huippusuorituksia talvi ei valitettavasti tarjonnut, mutta yhden flopin kylläkin. Katsomme I'm not theren olevan kuitenkin niin merkityksetön yksittäinen tahra koko talven trendiä ajatellen, että voimme hyvällä syyllä pitää kiinni tasapainoinen kokonaisuus -tulkinnastamme. Teemoista teimme sellaisen havainnon, että rakkauden rinnalle on noussut yhä merkittävämpään rooliin maailmanpoliittinen tilanne. Elokuvissa on nähtävissä yhä enenevässä määrin sodan pelon kasvu ja Kiina. Näistä esimerkkeinä vaikka Charlie Wilsonin sota, Oscar-voittaja Väärentäjä ja Lust, caution. Vaikka sotaisuudet liittyvätkin historiaan, tuntuu niihin kohdistuva mielenkiinto kuitenkin tuoreelta ja nykypäivään liittyvältä. Mielenkiintoista nähdä viedäänkö meitä jo kevätkvartaalin aikana kohti Irakia, Irania tai vaikka Serbiaa.

Talvikvartaalin(Q1) elokuva: Väärentäjä

Vaslitsimme talvikvartaalin elokuvaksi keskitysleirille joutuvasta rikollisesta kertovan, Oscarilla palkitun Väärentäjän. Yhdeksi maailman parhaaksi väärentäjäksi sanottu mies joutuu päävastuulliseksi keskitysleirille tehtailemaan puntia ja dollareita, jotta akselivaltiot saisivat horjutettua Yhdysvaltain ja Britannian talouksia. Työhön päätyneillä juutalaisilla on merkittävästi kohtalotovereitaan paremmat oltavat ja jopa teoreettinen mahdollisuus päästä jonain päivänä takaisin vapauteen. Väärentämiseen liittyy kuitenkin moraalinen ongelma - onko omaa kansaa tuhoavan maan auttaminen oikein, mikäli sillä voi pelastaa oman henkensä. Vaikkei Väärentäjä tarjoakaan keskitysleirielämästä tunnelmallisesti mitään uutta, on vankihierarkian huipulta esitetty näkökulma kuitenkin sen verran erityinen, että koimme Väärentäjän kvartaalin parhaaksi teokseksi.



Kevätkvartaali(Q2) alkaa kolmen tähden boikotilla

Taide2000 on kiinnittänyt jo pidemmän aikaa huomiota arvosteluissa esiintyvien kolmen tähden haasteellisuuteen. Olkoonkin, että kolme tähteä kuvastaa keskinkertaisuutta, mutta samalla se on turhan mitäänsnomaton ja laimea arvosanana ajatellen, että kutsumuksenamme on joko suositella tai paheksua elokuvateattereissa esillä olevaa tarjontaa. Tämän vuoksi Taide2000 päätti tammikuun kokouksessaan käynnistää kevätkvartaalin (Q2) ajan kestävän kokonaisarviokokeilun, jossa kolme tähteä on luokitusta tehtäessä kokonaan poissa käytöstä. Annamme siis toukokuun loppuun asti elokuvien kokonaisarvosanaksi joko yksi, kaksi, neljä tai viisi tähteä, jolloin pakotamme itsemme kantamaan rohkeammin vastuun arvioiden hyödyllisyydestä. Luonnollisestikin tämä tarkoittaa sitä, että neljän tähden raja tulee putoamaan aiempaa helläkätisemmäksi ja entistä laadukkaammat elokuvat tulevat saamaan vain kaksi tähteä, mutta uskomme kokeilun virkistävän elämää myös yhden tähden kelvottomalla alueella. Viiden tähden kriteereihin emme anna kokeilun vaikuttaa.

Edessä kaikkien aikojen kevätkvartaali (Q2)?

Taide2000 on saanut vihiä, että alkavan kevätkvartaalin (Q2) taso saattaisi olla huikeampi kuin kenties kertaakaan aiemmin 2000-luvulla. Vihjeisiin perustuen näemme vakavasti otettavina viiden tähden kandidaatteina ainakin israelilaisen, poliisisoittokunnan eksymisestä kertovan Orkesterin vierailun, saksalais-turkkilaisen Taivaan reunalla -elokuvan, sekä afganistanilaisista pojista kertovan Leijapojan. Näiden lisäksi odotamme suurella innolla ja kovin odotuksin Taxidermiaa, sekä Elämä kierrättää -elokuvia.

Erikoisen hyvää alkavaa elokuvakevättä!