Päivä ilman sotaa (Q1)

Arvosana: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä) Huomaa tiukennettu arviointi!

Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * * (viisi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Ihmisoikeuksista ja sotahistoriasta kevyesti kiinnostunut, hyväntekeväisyysrannekkeita ostava ja boheemihkosti pukeutuva hakaniemeläismies. Kotiutunut alikersanttina sotaväestä.
Oheisviini: Sangre de Toro (arvosteltu lokakuussa 2005)

Tositapahtumiin perustuva Päivä ilman sotaa on kertomus ensimmäisen maailmansodan joulusta vuonna 1914. Se on sotaelokuva ihmisyydestä, joka kertoo vasta tois-sijaisesti itse sodasta ja sotimisesta. Saksalaiset, ranskalaiset ja skotlantilaiset sopivat omatoimisesti välirauhan, jonka on tarkoitus kestää jouluaattoillan ajan. Syntyvä rauha rakentuu pienten yksityiskohtien summasta. Tottakai kaikilla osapuolilla on sisimmässän kunnioitus joulun rauhanomaisuutta kohtaan, mutta ne askeleet joilla rauhaa lähdetään rakentamaan ovat ihmisen pienuutta, pelkoa ja inhimillisyyttä aidoimmillaan. Päivä ilman sotaa -elokuvassa on valtaosan ajasta, sodasta huolimatta, tai ehkä pikemminkin sen puutteesta johtuen, hyvin lämmin ja humoristinen tunnelma. Huumori ei kuitenkaan tue elokuvan tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä se aikaansai tarpeettoman voimakasta karnevaalitunnelmaa ruumiiden peittämälle tantereelle. Toisille kyseinen kontrasti toimii kokonaisuutta parantavana elementtinä, mutta Taide2006 -projektin mielestä huumoriveikot vesittävät muuten uskottavaa ja aitoa tunnelmaa sekä kanssakäymistä. Yksi elokuvan parhaista piirteistä ilmenee elokuvan alkupuolella, kun ranskalainen joukkueenjohtaja oksentaa pelosta ennen hyökkäykseen lähtöä. Kyseistä kohtausta leimaa kauttaaltaan hyvin voimakkaasti aistittava pelon tunne. Tunne on, pienellä mietinnällä, ehkä samastuttavin pelon tunne mitä yhdessäkään muussa sotaa käsittelevässä elokuvassa. Tai vähintäänkin se tuntuu erittäin ainutlaatuiselta. Juuri tällaiset tunnetilat tekevät Päivä ilman sotaa -elokuvasta niin loistavan kuin se on, ja juuri tällaiset tunnetilat saavat huumorin tuntumaan tarpeettomalta ja häiritsevältä.

Yllättävää antisankaruutta
!!! Allaoleva teksti saattaa sisältää juonta oleellisesti paljastavia seikkoja !!!

Se, mistä Taide2006 -projekti kritiSoi Crash -elokuvaa, eli rautalangasta vääntämisestä ja asioiden liian tyhjiksi selittämisestä, ei Päivä ilman sotaa -elokuvassa ollut tietoakaan. Siinä oli suorastaan mestarillisesti rakennettua kunnioitusta katsojan päättelykykyä kohtaan, sekä uskoa kykyyn tulkita eri muodoissa ilmeneviä merkkejä ja eleitä. Päivä ilman sotaa sisälsi sanoja ja lauseita, joiden merkityksen selittämiseen tarvittaisiin heikoimmillaan kirjasarja. Hyvä esimerkki "valtavasta" lauseesta on saksalaisupseerin toteamus ranskalaiselle kollegalle, kun tämä kehuu hänen ranskan kielen taitoa verrattuna omaan saksaansa, että "sinun vaimosi ei olekaan saksalainen". Se oli yksi lause, johon saatiin kiteytettyä uskomattoman kattavasti lähes koko elokuvan tärkein sanoma.

Toinen seikka, josta pitää nostaa elokuvalle, tai ennemminkin ranskalaisille hattua, on tietynlainen antisankaruus. Voisi kuvitella, että elokuvan tekijällä olisi ollut kiusaus tehdä oman isänmaan sotilaista niitä, jotka ottavat ne ensimmäiset ja rohkeimmat askeleet rauhan syntymiseksi. Vastoin tätä ajatusta, ranskalaiset ovat oikeastaan niitä kaikkein nihkeimpiä ja viimeisinä kortensa kekoon kantavista osapuolista. Se on hieno yksityiskohta.

Kolmas ylväs seikka on sen piinaavan ja ahdistavan tunteen esittäminen, joka syntyy sodan jatkuessa. Pitäisi taas pystyä ampumaan surutta niitä kavereita, joille tunti sitten tarjottiin suklaata ja joiden kanssa pelattiin jalkapalloa. Sodan jatkuminen saa katsojan toivomaan rauhaa niin voimakkaasti, että tämä elokuva saattaisi olla varsin kelvollista rauhanneuvottelumateriaalia jopa presidentti Martti Ahtisaarelle.

Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto

Stockholm Tours - Ronna Tour 2006

Stockholm Tours toteutti Ronna Tour 2006:n seuraavan matkaohjelman mukaisesti:

Maanantai 16.1.2006

15:30 Lounas

17:00 Laivaan - till fartyget

17:30 Lähtö

17:45 Kokoontuminen kannella 8: Tervetuliaismaljat Taide2000:n piikkiin
19:00 Matkan suojelijat Jeesus ja Timo Soini esittäytyvät
22:00 Pullopostikampanja Hangon edustalla
22:30 Yksityistilaisuus laivan yökerhossa
23:00-01:00 Vapaata aikaa
01:00 Merihiljaisuus























Tiistai 17.1.2006
07:30 Meriherätys
08:00 Pullopostikampanja Tukholman saaristossa
09:45 Maihinnousu
10:15 Ruotsalaisrahoittajan tapaaminen
10:42 Yhteiskuljetus Södertäljeen
11:45 Saapuminen Ronnaan
12:00 Taide2000: Promootiotilaisuus
13:06 Yhteiskuljetus Tukholmaan
14:00-15:30 Vapaa-aikaa Tukholmassa
15:30 Linda Lampeniuksen emännöimä kahvihetki
16:15 Till fartyget - laivaan
17:00 Kiitosmalja ja -puheet

Ronnassa tuoksuu tuore pizza

Tammikuun seitsemästoista päivä valkenee Ronnassa pilvipoutaisena. Tuuli on heikkoa ja lämpötila asteen plussalla. Lehtikuvista tutut karamelliparvekkeet seisovat ylväinä ja mielikuvaa massiivisempina pääkadun varrella. Stockholm Toursin järjestämä Ronna Tour saapuu pahamaineiseen kaupunginosaan hieman ennen puoltapäivää.


Luonnonläheisyys on Ronnan valtti

Siitä levottomasta ilmapiiristä, joka Ronnassa vallitsi loppukesästä, ei näy enää merkkiäkään. Koulun ikkunoista näkyy sisällä uutteroivia lapsia ja nuoria, pizzeriassa tuoksuu aktiivinen kulinarismi ja huoltoasemalla rahastetaan ruokatunnilla tankkaamaan tullutta Volvo 244:n omistajaa. Oikeastaan ainoat "joutilaina" liikkuvat ihmiset ovat eläkeläisiä ja Ronna Tourilaisia.

Birgitillä* ei ole kiire minnekkään. Hän antaa mielellään hetken ajastaan virkeälle keskustelulle Ronnasta ja sen tunnelmasta. Birgit* valittelee Ronnan ja koko Södertäljen olevan kauneimmillaan oikeastaan vasta kesällä. "Nyt on vähän ikävän näköistä kun ei ole oikein kunnolla luntakaan". Hän kehuu kuitenkin estoitta Ronnan luonnonläheisyyttä ja nimeää Södertäljen kauneimmaksi paikaksi kanavan, joka varsinkin kesäisin saa haukkomaan henkeä. Birgit* ilahtuu silmin nähden kun selviää, että Ronna Tourin reitti kattaa myös kyseisen kanavan. Se, että Södertäljellä on niinkin suuri ja merkittävä satama kuin on, saa Birgitin* säteilemään hillittyä ylpeyttä. Ruokakulttuurista puhuttaessa Birgit* viittoo kohti keskustaa. On selvää, ettei pienen lähiön kilpailutilanne pakota ravintoloitsijoita kehittymään ja kehittämään yhtä voimakkaasti, kuin alueilla joissa kilpailu on kovaa.

Hawajian ja kitkerä alkusalaatti

Ronnan ruokakulttuurin perinteet ovat niin pitkät, ettei verkkaisemmasta kilpailukehityksestä ole aistittavaa haittaa vielä vähään aikaan. Perinteikkyys nousee vahvimmin esille ruuan laadussa. Tilaamamme pizzat olivat kautta rantain todella meheviä, maukkaita ja kookkaita, eikä monille pizzerioille ominaisesta kitsaudesta ollut tietoakaan. Täytteitä oli runsaasti ja ne olivat tehty erittäin laadukkaista raaka-aineista. Hintataso ronnalaisessa ravintolamaailmassa oli mielenkiintoinen. Kookas pizza ja limonadi maksoivat ilman tarjouksia yhteensä 60 kruunua, eli vajaat kuusi euroa. Rohkea uskomuksemme on, että juuri Ronnan kaltaisten perinteikkäiden ruuanvalmistajalähiöiden ylläpitämä alhainen hintataso pitää aisoissa myös Ruotsin suurten kaupunkien ja kasvukeskusten hintojen nousua.

Kokonaisuudessaan Södertäljen Ronna jätti Ronna Tourilaisille lämpimän, ystävällisen, uutteran ja aktiivisen kuvan itsestään. Historian haavat ovat arpeutuneet ja havereista on opittu. Tämän vuoksi Stockholm Tours uskaltaa suositella vilpittömästi Ronnaa kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita näkemään Ruotsista muutakin kuin Sergelin torin ja NK:n
(* Birgitin nimi on muutettu)

Stockholm Tours/Tiedotus

Laitakaupungin valot (Q1)

Arvosana: * * * * (neljä tähteä) Huomaa tiukennettu arviointi!

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Streotypiakatsoja: 40-vuotias etelä-helsinkiläismies. Johtaja tahi päällikkö, käyttää hillittyjä silmälaseja, rakentaa vaatetuksensa talvisin perperin ja kaulahuivin varaan, harrastaa itsekseen elokuvia. Puhuu harvakseltaan ja saattaa antaa itsestään vieraille hieman tylyn kuvan.
Oheisviiniä ei tilaisuudessa ollut, koska näytös järjestettiin virka-aikana.


Taide-elokuvien globaalin messiaan, Aki Kaurismäen kynä on laskettu jälleen useaa teroitusta lyhyempänä pöydälle. Tuloksena on Suomi -trilogian päätöselokuva Laitakaupungin valot(Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä). Se on takuuvarmaa tavaraa, Aki Kaurismäen näköistä, yliampuvalla melankolialla ja ankeudella humorisoitua toivottomuutta. Elokuvan henkilöt eivät petä käytöksellään, olemuksellaan, eivätkä ratkaisuillaan. Sanotaan, ettei terveyttä osaa arvostaa ennen kuin se on todellisuudessa ollut uhattuna. Väitän, ettei omaa kotia ja jokapäiväistä ruoka-annostaan osaa arvostaa ennen kuin on nähnyt Kaurismäen elokuvan.

Koistinen asuu Kaapelilla

Tunnelmaltaan Laitakaupungin valot on voimakas. Lataus sitoutuu myös elokuvaan, mutta ennen kaikkea elokuvan jälkeiseen olotilaan. Teatterista ulos tultaessa näyttää Helsinki jälleen yhtä tähteä kauniimmalta kaupungilta. Miljöönsä puolesta elokuva oli ehkä hienoinen pettymys. Se, että jokin elokuvan rakennuksista on todelliseen karttaan verrattuna väärässä paikassa, ei yleisesti ottaen elokuvissa haittaa, mutta viitaten stereotypiakatsojaan, tuntuu kevyt epäloogisuus rasitteelta. Ei miljööt missän nimessä huonot olleet, ne olivat hyvinkin merkittävässä roolissa juuri tunnelman luonnin osalta, mutta Ruoholahti tapahtumapaikkana tuntui vaan jotenkin irtonaiselta ja väärältä. Elokuvan päähenkilö, Koistinen, asui Kaapelitehtaalla, joka tuntui hieman elitistiseltä. Ainakaan itse en kyennyt missään vaiheessa, Koistisen ollessa kotonaan unohtamaan, että nyt se asuu Siellä Kaapelitehtaalla.

Kaurismäen "toivon kipinä"

Käsikirjoittajan/ohjaajan sanasessa Aki Kaurismäki lupaili pehmeäsydämisenä ihmisenä elokuvalle toiveikasta loppua, ja sitähän se kai olikin. Tosin, Kaurismäen ja minun käsitykset toiveikkuudesta poikkeavat aika hemmetisti. Seikka joka kuitenkin tukee Kaurismäen pehmeäsydämisyyttä on romantiikka. On hienoa, että vielä vuonna 2006 joku kirjoittaa vakavissaan tarinoita, joissa on mukana tummiin pukeutuvia gangstereita.

Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto

Maria Järvenhelmi luottaa taide-elokuvan nousuun.

Taide2006 -projekti tapasi Laitakaupungin valot -elokuvan lehdistötilaisuudessa naispääosan esittäjän, Maria Järvenhelmen.


Kuten pääkirjoituksessamme vuoden vaihteessa kirjoitimme, uskomme taide-elokuvien uudelleentulemiseen sitten vuoden 2004. Näyttelijä Maria Järvenhelmi oli uskomuksemme kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Hän kiteytti taide-elokuvien mystisen katoamisen luonnollisella aaltoliikkeellä. Järvenhelmi sanoi elokuvien elävän, ja aina eläneen näin. Samalla hän vertasi elokuva-alaa ja levy-yhtiöbisnestä toisiinsa todeten, että molemmissa vallitsee vuoroin suurten yhtiöiden ja riippumattomien pienten toimijoiden valtakausi. Hän luottaa taide-elokuvilla olevan kuitenkin aina sen verran kysyntää, ettei taide-elokuvallista "konkurssia" ole syytä pelätä. Ainakin hän on saanut "lamasta" huolimatta työskennellä tasaisesti vaihtoehtoisten elokuvatöiden parissa. Järvenhelmi yhtyy myös Taide2006 -projektin uskomukseen siitä, että vaihtoehtoiset elokuvat ovat juuri nyt nousukauden kynnyksellä.

Kaurismäki ei ole paskiainen

Aki Kaurismäestä on muodostunut julkisuuskuvan perusteella ehkä jossain määrin vihainen, synkkä ja jopa agressiivinen käsitys. Maria Järvenhelmi kuitenkin kumoaa moiset väitteet. Ainakin hänen kokemuksensa Akista ovat huomattavan paljon positiivisemmat. Kaurismäkeläiseksi leimautumista Järvenhelmi ei pelkää: "Emmä usko et tässä vaiheessa ja tällä tavalla, kun mullakin on muutamia eri näköisiä elokuvarooleja ja päärooleja takana. Nyt kun elokuva tulee tässä vaiheessa ja kun mä en ole ollut aina vaan Akin leffoissa" -perustelee Järvenhelmi. Sen sijaan hän pitää Laitakaupungin valoja hyvänä näyteikkunana maailmalle. "Aki on yksi maailman parhaista elokuvaohjaajista, joten on selvää että hänen tekeleitään seurataan ympäri maailman." Sitä, odottaako hän jonain päivänä työpuhelua maailmalta, vastasi hän leikkisän myönteisesti: "Toivottavasti. Emmä o oikeastaan viittiny mennä asioitten edelle, mut katotaan nyt mitä tämä vuosi tuo tullessaan".

Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto

Taide2006 -projekti avasi pullopostikampanjan

Taide2006 -projekti aloitti tänään juhlallisissa tunnelmissa historiansa ensimmäisen pullopostikampanjansa Helsingin Eteläsatamassa. Tilaisuutta oli todistamassa muutamia sattumalta paikalle osuneita sivullisia, Taide2000:n hallitus, Taide2006 -projektin taiteellinen- sekä operatiivinen johto sekä Stockholm Toursin tiedotusosasto ja toiminnallinen sektori. Stockholm Tours sitoutui osallistumaan kampanjaan Ronna Tour 2006:lla ensi viikon alussa, tiedottamalla Taide2006 -projektista Tukholman saariston asukkaille. Laajemmassa mittakaavassa pullopostikampanjaa tullaan jatkamaan tulevana keväänä, meren jälleen auettua.

Pulloposti sisältää Taide2006 -projektin lämpimät, kaunokirjoituksella kirjoitetut terveiset. Toivokaamme että pulloposti otetaan jonain päivänä, jossain kaukomailla ilolla vastaan.

Crash (Q1)

Arvosana: * * * * (neljä tähteä) Huomaa tiukennettu arviointi!

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * *(viisi tähteä)
Streotypiakatsoja: 23-vuotias, au-pairina ollut, kyseenalaistava, maailmanpolitiikasta kevyesti kiinnostunut kaupunkilaisnainen.
Oheisviini: Cuvée spéciale, Barton&Guestier (arviointi erillisenä)


Crash on tarina los angelesiläisistä ihmisistä. Lukkosepästä, elokuvaohjaajasta, kauppiaasta, poliisista, rosvosta ja muutamasta muusta omalla tavallaan arkista elämää elävästä henkilöstä. Se kertoo peloista, moraalista, rasismista, luottamuksesta toisia ihmisiä kohtaan sekä turvallisuuden tunteen rakentamisesta. Crash on elokuva useamman henkilön tarinasta, jotka kaikki jollain tavalla nivoutuvat toisiinsa.

Hienoa rasismia

Se, että usean henkilön tarinat liittyvät kaikki toisiinsa, alkaa olla nykypäivänä jo melko lattea tapa tehdä elokuva. Crashissä se ei haittaa, sillä sen sisältö on niin oivallista ja siihen on niin helppo päästä sisään, että elokuvaa seuratessa sivuseikat jäävät sivuseikoiksi. Rasismiin Crash ottaa kantaa ainutlaatuisella tavalla. Sitä kuvataan paikoin niin yliampuvana, ettei ainakaan perus-skandinaavi osaa nähdä sitä edes surullisena tai todellisena. Silti se haastaa pohtimaan omaa suvaitsevaisuutta, nimenomaan ihonvärin kannalta tehokkaammin kuin ehkä yksikään muu elokuva. Crash muistuttaa siitä, ettei taipumus rasismiin ole kiinni rodusta. Elokuvan ehkä rasistisin henkilö, "Ludacrisin" näyttelemä autovaras tulkitsee kaiken sen ylimielisen palvelun, jota esimerkiksi lähes valtaosassa Helsingin kahviloista saa, rasismiksi. Busseissa on roolihenkilön mukaan isot ikkunat vain siksi, että valkoiset saisivat nauraa autoistaan busseissa istuville mustille. Vaikkei se sanottuna niin suurelta kuulostakaan, tuntui elokuvan jälkeen silti hienolta kokea, että juntti on juntti riippumatta siitä minkä värinen on. Ja tottakai myös positiivisin päin.

Sandra Bullock

Kun Sandra Bullockin nimi vilahti alkuteksteissä, löivät Taide2006 -projektin sydämet yhden tyhjän lyönnin. Peljästys oli kuitenkin turha, sillä Sandra Bullock näytteli loistavasti. Hänen "Miss Kovis" -roolihahmonsa unohtui noin kahdessakymmenessä sekunnissa. En tiedä johtuiko se vähäisistä ennakko-odotuksista Sandraa kohtaan, mutta hänen roolisuoritustaan voisi tituleerata jopa elokuvan uskottavimmaksi. Toinen positiivinen yllättäjä oli aiemmin lähinnä muSiikkimaailmasta tuttu Ludacris. Don Cheadlelta Taide2006 -projekti odotti hieman enemmän. Toisaalta, Don Cheadle on sen verran kyvykäs ja uskottava näyttelijä, että hänen heikohkokin suorituksensa on yleisesti ottaen hyvä.

Walt Disney mukana juonessa

Jos Crash olisi ollut kokonaisuudessaan yhtään huonompi, olisi sappi kiehunut siinä vaiheessa kun elokuvaa alettiin päätellä. Amerikkalaisilla on käsittämätön pakkomielle selittää kaikki seikat loppuun asti, vastata kaikkiin kysymyksiin ja vääntää rautalangasta. Elokuva olisi poiminut kokonaisarvosanaansa välittömästi puolikkaan tähden lisää, jos edes yksi ilmaantunut kysymys olisi jäänyt vaille vastausta. Toinen seikka on amerikkalaisten ainainen oikeamielisyys. Hyvä voitti, paha hävisi, paha ymmärsi olleensa paha ja parantui. Ei pahuudesta paraneminen kuulu aikuisten elokuviin, se on Aku Ankan veljenpoikien juttu.

Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto

Viiniarvostelu: Cuvée Spéciale, Barton&Guestier (Crash)

Taide2006-projekti valitsi Crash-elokuvan seuraksi eteläranskalaisen pöytäviinin, Cuvée Spéciale Rougen, jota valmistaa Barton&Guestier. Se on valmistettu neljästä eri marjasta, Grenachesta, Cinsaultista, Carignanista ja Syrahista ja on tuoksultaan erittäin aromikas, jopa hedelmäinen. Vaikka pöytäviinit yleisesti ottaen saattavat olla krouveja arkiviinejä, Cuvée Spéciale on kaukana siitä. Tavallista suurempi hapokkuuskaan ei haittaa, kun marjaisa ja sokerinen olemus tekevät viinistä täyteläisen ja nautinnollisen juotavaksi.

Cuvée Spéciale soveltuu hyvin elämän sokerisiin hetkiin kuten kesäisessä Suomenlinnassa vietettyihin lokoilupäiviin tai illalliselle kavereiden kanssa. Viini sopisi eritoten komedian tai roadmovien oheen, eikä kantaaottava Crash siten sovellu täysin Cuvée Spécialen koHderyhmään. Toisaalta viini nyt vain on sen verran hyvänmakuinen, että siitä on iloa missä tahansa elokuvassa, vähän kuin legendaarinen ufo-karkki konsanaan. Ansaitut kolme ja puoli tähteä!

Cuvée Spéciale ***1/2 (kolme ja puoli tähteä)

Taide2006 -projekti, PÄÄKIRJOITUS

Hyvää alkanutta vuotta kaikki taide-elokuvien ja Taide2000:n ystävät! Haasteellisen viime vuoden jälkeen on aika pyyhkiä pölyt ja likaantuneet lumet kengistä, astua puhdasta valkoista hohtavalle hangelle. On aika käynnistää uusi, kehittyneempi ja aiempiin nähden varttuneempi vaihtoehtoisten elokuvien paremmuutta kartoittava projekti; Taide2006 -projekti.


Vaikeuksien vuosi 2005

Vuosi 2005 oli taide-elokuvien osalta vaikea. Oikeastaan vaikeudet alkoivat jo vuoden 2004 loppupuolella, kun taide-elokuvia aiemmin esittäneet elokuvateatterit jostain syystä popularisoivat linjaansa merkittävästi. Siinä missä esimerkiksi Kino Engelissä näytettiin aiemmin "Kahden kerroksen väkeä" ja "Baise moi" -tyylisiä elokuvia, vaihtui linja vuoden 2004 aikana niin paljon säyseämmäksi ja Tennispalatsin keskivertoelokuvaa muistuttavammaksi, ettei liene alkuunkaan yliampuvaa puhua mainstream-elokuvamonopolin vallankumoksesta. Vuoden 2005 loppupuolella Kino Engelin ohjelmistossa oli muiden muassa Pinviinien matka, Liikkuva linna ja yhdysvaltalaiselokuva History of violence. Ne eivät ole taide-elokuvia, ja mikäli elokuvateatteri joka on maassamme edelläkävijä vaihtoehtoisten elokuvien osalta, rakentaa ohjelmistonsa niiden varaan, voidaan surutta puhua taide-elokuvallisesta lamasta. Toki hyviäkin elokuvia ilmestyi, mutta niiden hyvyys ei enää perustunut taiteellisuuteen, vaan realiStisuuteen, hyvään työhön ja hyviin aihevalintoihin.


Taide-elokuvan uusi tuleminen

Taide2006 -projekti uskoo vaihtoehtoisten elokuvien auringon nousevan jälleen tänä vuonna. Syyn tälle uskomukselle antoi syksyllä ilmestynyt "Siniset sanat" -elokuva, joka edusti sitä tyyliä jota ei olla nähty sitten syksyn 2004. Siniset sanat ei ollut elokuvana mitenkään erinomainen, mutta uskomme sen toimivan rohkeana suunnannäyttäjänä "muka" uuden tyylin virtaukselle. Lieneekö sitten sattumaa vai osoitus ennusteemme oikeellisuudesta, että heti alkuvuodesta valkokankaille on ilmestymässä elokuva Viikset, joka ainakin juonensa perusteella vaikuttaisi olevan yksi uusi puro taide-elokuvallisen joen yläjuoksulla. Muun muassa tähän nojaten uskomme että taide-elokuvien hiljalleen, vertauskuvallisen talven jälkeen sulava joki tuo takaisin ne viime- ja edellisvuoden aikana elokuvateatterit hylänneet taide-elokuvien ystävät, sekä mahdollisen uuden polven. Polven, joka ei vielä pari vuotta sitten ollut ehkä valmis "Maailmojen sotaa" syvemmille elokuville. Tässä kehityksessä Taide2006 -projekti haluaa olla osana, voimme olla itse tarvittaessa vaikka se koko kehitys. Toisin sanoen, tulemme alkavan vuoden aikana tiedottamaan entistä tehokkaammin ja näkyvämmin, mutta myös ankarammin siitä, mitä elokuvateattereissa kulloinkin tapahtuu.


Taide2006 -projektin lujempi ote

Merkittävimpiä keinoja, joilla Taide2006 -projekti tulee rainojen äärestä raikkaita terveisiään tuomaan, on neljä:

1. Taide2006 -projekti lupaa näkyä katukuvassa ja mediassa merkittävästi aiempaa enemmän. Suurimpana väylänä tullaan käyttämään Taide2000:n internet-sivustoa, joka avattiin pilotti-henkisesti Taide2005- projektille viime syksynä.

2. Taide2006 -projekti on kansainvälisempi. Taide2005 -projekti suoritti Taide2006:ta ajatellen koeluontoista kirjeenvaihtoa Etelä-Afrikkalaisen Bush Radion kanssa puolentoista kuukauden ajan, marraskuun puolestavälistä aina joulukuun loppuun. Kirjeenvaihto oli menestys ja molemmat osapuolet positiivisesti yllättänyt kokemus. Tämän vuoksi ja näiden kokemusten pohjalta Taide2006 -projekti tulee tekemään vastavanlaista, mahdollisesti suuremmassa mittakaavassa toteutettavaa yhteistyötä ulkomaisten asiantuntijoiden kanssa vastaisuudessakin.

3. Taide2006 -projekti arvostelee elokuvia aiempia projekteja kovemmalla kädellä. Pääsyynä tähän on vuoden 2005, laadultaan voimakkaasti vaihdellut elokuvatarjonta. Tiukempi linja elokuvien arvostelussa takaa arvosteluasteikon uskottavuuden säilymisen ja sen, että aidosti loistavat elokuvat saavat ansaitsemansa kehut ja kiitokset.

4. Taide2006 -projekti siirtyy kvarttaaliarviointiin. Oikeastaan kyseiseen arviointiin siirryttiin jo joulukuussa 2005. Taide2006 -projektin kvarttaalit jaotellaan seuraavan kaavan mukaisesti:
Q1 eli talvikvarttaali, joka alkoi joulukuussa 2005 ja loppuu helmikuussa 2006,
Q2 eli kevätkvarttaali kestää maaliskuusta toukokuuhun,
Q3 eli suvikvarttaali kestää kesäkuusta elokuuhun ja
Q4 eli syyskvarttaali alkaa syyskuussa ja loppuu marraskuussa.
Jaottelun aikataululliset perusteet juontuvat mahdollisuudesta sijoitella elokuvat vuodenajallisten sävyjen mukaan. On helpompaa ja perustellumpaa verrata kahden kesäelokuvan paremmuutta, kuin esimerkiksi kevät- ja talvielokuvan. Toisena julkisena perusteena on kansantajuisuus. Mikäli tasapituiset kvarttaalit alkaisivat tammikuusta, nähtäisiin juhannuksen jälkeen, siinä vaiheessa kun päivät jo lyhenevät, vielä kevätelokuvia. Mielestämme siinä ei olisi laitaa. Taide2006 -projekti tulee arvioimaan tänä vuonna kunkin kvarttaalin yhtenä omana kokonaisuutenaan ja samalla valitsemaan kvarttaalin elokuvan. Tämän kilpailutustoimen tarkoituksena on helpottaa kuluttajien päätöksentekoa elokuvateatterin lippuluukulla. Toisena tarkoituksena on luoda elokuvallisia palveluja hyödyntäville henkilöille kirkkaampi kokonaiskuva kyseisellä hetkellä valkokankailla vallitsevasta yleistilasta.

Tervetuloa hyviin taide-elokuviin!

Taide2006 -projekti/taiteellinen- ja operatiivinen johto

Taide2005 -projekti, PALKITUT

TAIDE2005 - VUODEN VALINNAT:


Taide2005 - Vuoden elokuvateatteri: Bio City
Haastajat: Kino Engel, Diana.

Taide2005 - Vuoden näyttelijä: Gael Garcia Bernal /Moottoripyöräpäiväkirja
Haastajat: Julie Jentsch/Sophie Scholl, Daniel Auteuil/Teidän jälkeenne.

Taide2005 - Vuoden elokuvamusiikki: Sophie Scholl
Haastajat: Broken flowers, Siniset sanat

Taide2005 - Vuoden vaihtoehtoelokuvat:

sija 5. Paradise now

sija 4. Uskollinen puutarhuri

sija 3. Moottoripyöräpäiväkirja
Elokuvan miljööt olivat ylivoimaiset, jopa vuosikausiin. Lisäksi elokuva oli realistinen, valoisa ja sen ihmissuhteet olivat mielenkiintoisia, mukavia seurata. Ainutlaatuista elokuvassa oli myös juonen kehitys. Alun kepeä road-movie kasvoi ikäänkuin hiipimällä ajatuksia herättäväksi, jopa kantaaottavaksi teokseksi.

sija 2. Whisky (R&A)
Whisky on virheetön ja varma taide-elokuva. Se täyttää leikiten kaikki ne pykälät, joiden perusteella taide-elokuva määrittyy. Siinä on kevyttä sarkasmia, elokuvan henkilöt ovat oudohkoja, työn tekoa ja itse työtä tuodaan esiin taiteellisen pelkistetysti. Ihmissuhteet, asunnot, ajanvietteet, juoni, tunnelma, kaikki. Myös tässä elokuvassa on kiiteltävä miljöötä. Uruguay näyttää vasten paikallisten viranomaisten mielipidettä, varsin houkuttelevalta maalta. Kokonaisuutena Whisky on tyylikkään hillitty, mutta syvä.


Vuoden Vaihtoehtoelokuva 2005: Sophie Scholl

Sophie Scholl on provosoiva. Se haastaa yhteiskuntakriittiseen ajatteluun ja ennenkaikkea painostaa katsojansa arvioimaan mielessään omaa linjanvetoa hyvyyden ja pahuuden välillä. Sophie Scholl ei ollut varsinainen taide-elokuva, eikä sen aihekaan ollut ehkä kaikkein haasteellisin, mutta puhuttelevuudessaan ja tunteiden sekä ajatusten herättäjänä se oli sen sijaan täysin ylivoimainen. Elokuvan juoni, tunnelma, haastavuus ja tulkinnanvaraisuus tekivät siitä suorastaan nerokkaan. Se että elokuva on esimerkiksi miljöönsä puolesta varsin vaatimaton, toimii normaalista poiketen jopa hyvänä ja rikastuttavana piirteenä. Sophie Schollin ja häntä kuulustelevan viranomaisen välinen suhde ja vuorovaikutus ovat ainutlaatuisen hienoja yksityiskohtia. Vaikka kuulustelija onkin tiukka ja ammattitaitoinen, yrittää hän kuitenkin empaattisuudessaan myös pelastaa Sophieta ja neuvoa hänen itsensä kannalta järkevintä vaihtoehtoa. Tilanteen kruunaa kahden edellä mainitun ristiriitaisen piirteen lisäksi kuulustelijan ihannoivahko kunnioitus Sophie Schollin periaatteellisuutta kohtaan.

Sophie Schollin kaltaisissa elokuvissa nousee musiikki usein erittäin merkittävään rooliin. Sophie Schollin musiikit ja erityisesti teemakappale tukivat upeasti elokuvan tunnetilaa. Teemakappale oli melodialtaan niin kaunis, että nukkumaan mennessä pahoitti mielensä kun melodia oli päässyt karkaamaan mielestä.

Kokonaisuudessaan Sophie Scholl on sellainen elokuva, että on vääryys mikäli sitä ei tulla laajemmaltikin tunnustamaan yhtenä 2000-luvun suurena teoksena.


Taide2005 - Erikoispalkinto: Kiukun parempi puoli
Kiukun paremmassa puolessa on kaikki mitäänsanomattoman hollywoodleffan ainekset: Kevin Costner entisenä, sittemmin hieman alkoholisoituneena baseball-pelaajana. Naapurissa asuu yksinhuoltajaäiti, jolla on kolme parinkympin kieppeillä olevaa tytärtä. Tyttäret pelaavat alati alusvaattesillaan tyynysotaa ja ampuvat toisiaan vesipyssyillä... Itseasiassa ei. Kiukun parempi puoli välttää juuri nämä ansat. Amerikkalaiseksi elokuvaksi Kiukun parempi puoli on harvinaisen inhimillinen, eritoten siihen nähden, että elokuva on kuitenkin luonteeltaan kepeä. Tämän oudon yhtälön vuoksi Kiukun parempi puoli ansaitsee Taide2005-erikoispalkinnon. Haastajat: Puhuva lemmikkilintu/Siniset sanat, Honey babyn loppukohtauksen ja musiikin fuusio.