Revanche (Q4/09)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Revanche oli työkiireiden takia ainoa R&A-elokuva, jota Taide2000 ehti tänä vuonna katsomaan.

Ilotytön hommia tekevä nuori nainen menehtyy epäonniSesti luoteihin, jonka seurauksena hänen poikaystävänsä maailma kääntyy katolleen, ja hän alkaa purkaa pahaa oloaan puiden hakkaamisella ja syyllisen jahtaamisella.

Tämän hetken trendi tuntuu olevan, että elokuvien aiheille annetaan runsaasti aikaa ja tilaa kehittyä. Revanche kulkee samoilla linjoilla, mutta paketti pysyy siitä huolimatta erittäin kompaktina. Se ei matele eikä kiirehdi, vaan etenee tasaisesti sellaista vauhtia, että käänteitä ja roolihahmojen ajatuksia ehtii pureskella. Revanchessa ehtii tapahtua tunnin aikana paljon, mutta samalla aika tuntuu kulkevan verkkaisesti.

Näyttelijäsuoritukset ja roolitus ovat osuneet Revanchessa nappiin, sillä useammankin kuin vain päähenkilön kohdalla herää ajatus persoonallisuuden siitä puolesta, jota ei elokuvassa nosteta esiin. Ei kyseinen ulottuvuus mitenkään erityisen vahvasti pistä silmään, mutta kuitenkin sen verran, että se on syytä mainita.

Parasta koko teoksessa on kuitenkin sen sanoma, joka ei tunnu siltä kuin sillä yritettäisiin siirtää vuoria, vaan ennemminkin vain pieneltä muistutukselta asettaa kokemilleen asioille mittasuhteet. Revanche pakottaa miettimään rajoja ja pohtimaan mikä on minkäkin teon hinta ja mistä kukakin on itse vastuussa.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Placebo - Battle For The Sun

Gomorra (Q3/09)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)

Miljööt: * * * * (neljä tähteä)

Oheisviini: Napolin liepeiltä tuleva Vesevo Fiano di Avellino oli sopivan röyhkeä ja tanakka valkoviini alamaailmasta kertovan elokuvan rinnalle. Se oli sekä uskottava, että hienostunut seuralainen.

Erityistä: Elokuvan kiintopiste oli aivan muualla kuin Gomorra-kirjassa.

Roberto Savianon Gomorra on mielenkiintoinen tarina, mutta kirjaSsa se kätkeytyy käsittämättömän vaikeaselkoisen tekstin taakse, elokuvassa sekavuuden keskelle. Valkokankaalla elokuva ei tahdo tarjota oikein sellaista tartuntapintaa, joka veisi mukanaan Napoliin tai jonkin perheen ruokapöydän ääreen. Gomorra närppii. Se kertoo paljosta vähän, muttei mistään sen enempää. Se taas aikaansaa sen, ettei Italian karua todellisuutta tahdo erottaa amerikkalaisen action-elokuvan mielikuvitusmaailmasta muuten kuin muistuttamalla itseään tarinan kertovan tosielämästä. Pintaa raapivan tyylin voi tietysti nähdä yhtälailla taiteena kuin päämäärättömyytenäkin, mutta valitettavasti ainakin Taide2000:n silmissä se kallistui jälkimmäisenä mainittuun suuntaan.

Mutta ei Gomorra silti totaalinen floppi ollut. Kerrontatapa oli suurpiirteisyydestään huolimatta mukavan tyly ja maisemat rosoisia. Lisäksi on pakko tunnustaa elokuvan kärsineen aavistuksen verran kovista ennakko-odotuksista. Taide2000:n historian varrelta on Gomorran oikean tähtimäärän päättäminen osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi. Mutta koska emme jaa kolmea tähteä, oli kaksi tähteä selkeästi parempi vaihtoehto kuin neljä.

Taustamusiikkina tekstiä kirjoitettaessa soi: Articolo 31 - Nessuno

A Complete history of my sexual failures (Q3/09)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Elokuvaa seurasi huomattavan naisvaltainen yleisö

Lähtökohdat elokuvalle, jonka nimeSsä on sana sexual, ja joka kertoo päiväkirjahenkisesti hieman reppanasta jampasta, joka haluaa selvittää miksi elää ilman naista, ovat aika mielikuvituksettomat ja heikot. Kun trailerissakin annetaan vielä maistiaisia lady dominasta ja Viagran popsimisesta, ei elokuvalta osaa odottaa oikein muuta kuin myötähäpeään ja piittaamattomuuteen perustuvaa huumoria, sekä pienimuotoisen ihastuksen värittämää onnellista loppua.

Ja niinhän A Complete history of my sexual failures myös etenee. Täysin ennalta arvattavan kaavan mukaan. Siitä huolimatta se ei ole alkuunkaan niin huono elokuva kuin sen pitäisi olla. Elokuvan päähenkilö ei ole mitenkään niin poikkeuksellisen sympaattinen tai hauska, että hänen kliseisyytensä unohtuisi jotenkin sen takia, mutta jostain syystä elokuvaa on helppoa katsoa läpi sormien ja sille voi antaa kaiken jo heti ensi metreillä anteeksi. Jopa laimeaksi jäävä domina-kohtaus on sellainen, että sen vain kokee kuuluvan jollain tasolla kokonaisuuteen. Ei A Complete history of my sexual failures mitään suurempia kysymyksiä herätä tai nauratakaan loputtomasti, mutta se on ok. Poikkeuksellisen ok.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Generations FM