Q3 - Avaus, versio 2

Taide2006 -projekti lähti suvikvarttaaliin kovin odotukSin. Ennakkotiedot lupasivat ensi-iltoihin kohtalaisen pitkän listan varsin kelvollisen oloisia vaihtoehtoisia elokuvia aina elokuun lopulle asti. Ja toki tarjonta huokuu lupaavuuta yhä edelleen; ei tilattuja rainoja hyllyille jätetä vaikka maailma ympäriltä sortuisikin... Tai oikeammin, vaikka maailma sortui ympäriltä!

Vasen suora
Suvikvarttalin (Q3) alun jälkeen on tietoon tullut kolme merkittävän huonoa uutista. Ensimmäinen niistä on se, että Finnkino osti kaiken Sandrew metronomen Suomen toiminnan itselleen. Finnkino on tosin luvannut, ettei tarjonta supistu vaan ennemminkin lisääntyy päällekkäisyyksien poistuessa. Negatiivisena puolena kaupassa on kuitenkin Finnkinolle syntyvä monopoliasema. Sandrew metronomen taituttua ei kenelläkän ole todellista mahdollisuutta haastaa tätä Tennispalatsin näköistä jättiä.

Oikea koukku
Toinen korviin kantautunut ikävä uutinen on elokuvateatteri Forumin toiminnan loppuminen. Ei Forumia vaihtoehtoisten elokuvien edelläkävijäksi voinut tituleerata, mutta tarjonta oli kuitenkin sellaista, että heidänkin tarjonnastaan oli hyvä olla perillä.

1, 2, 3, 4, 5, 6, 7....
Synkimmät mustat pilvet nousivat taide-elokuvien taivaalle kuitenkin kesäkuun loppupuolella kun Taide2005 -projektin, Vuoden elokuvateatterina palkittu Bio City sulki ovensa. Tuntuu kuin vaihtoehtoisten elokuvien snorkkeli olisi nyt painunut sen ensimmäisen kerran pinnan alle. Kyllä sieltä ylös voi nousta ja putken saada tyhjäksi, mutta tavaksi ei hörppimisen ole syytä muodostua... Tykeillä, kuulilla ja kuivalla ruudilla varustettu Hollywood-kaljaasi vaikuttaisi olevan juuri nyt hieman niskan päällä. Seuraava ja viimeinen taide-elokuvien riveissä taisteleva soturi on Kino Engel, joka on istunut vertauskuvallisesti nämä verisimmät hetket palmupuun suojissa syöden pähkinöitä ja mutisten jotain veden kylmyyden epämiellyttävyydestä ja yrittämisen älyttömydestä kun ei kuitenkaan voi voittaa... Hyvät taide-elokuven ystävät, rohkenen väittää että se on nyt noutaja joka soittaa ovikelloa!

Kino Engelin valkoinen ratsu
Markkinointi on sana, joka ei perinteisesti liity taide-elokuvien maailmaan. Juuri nyt vaihtoehtoja on kuitenkin vain kaksi: markkinoida tai pitää periaatteensa ja laittaa lappu luukulle. Me taide-elokuvien ystävät olemme valitettavasti niin pieni marginaaliryhmä, ettei meistä irtoavilla rahavirroilla kovin montaa elokuva-alan ihmistä elätetä. Ainoa keino elvyttää kassakoneen kilinä on se, että tattereihin saadaan lisää väkeä. Maailmassa, jossa kaikki tarjotaan päivä päivältä valmiimpana on varmaa, ettei ihmisiä kiinnosta etsiä vaihtoehtoisia elokuvia; NIITÄ PITÄÄ TARJOTA! En minäkään haluaisi istua Kino Engelissä poppareita heittelevien "Jartsan ja Iso-Peten" kanssa, mutta mielummin minä niiden kanssa istun kuin olen istumatta. Pienehkö pelkoni kuitenkin on, ettei Kino Engelissä olla samoilla linjoilla.

Kino Engel vaikuttaa sellaiselta elokuvamaailman eläkettä odottavalta jääräpäiseltä sotilasmestarilta, joka on mielummin viikon syömättä kuin syö periaatteitaan vastaan muovilusikalla. Ottaen huomioon henkilökunnan palvelualttiuden ja sen "emmätiiä" -tyyppisen perehtymisen kahdessa salissa pyörivään elokuvien runsaaseen kirjoon, voin uskoa että Bio Citystä saapuvia uusia asiakkaita tullaan mielummin käännyttämään ovelta kuin toivottamaan tervetulleiksi. Kino Engelin taustalla toimiva Cinema Mondo vaikuttaa käytökseltään vieläkin nuivemmalta. Jos levittäjällä on varaa räyhätä lehtitoimittajille tai kieltäytyä puoli miljoonaa ihmistä tavoittavasta ilmaisesta promootiosta, on heillä mentävä todella hyvin tai sitten firmassa on aavistuksen lyhytnäköinen mieltymys valikoida asiakkaansa.

Oma veikkaukseni on seuraavanlainen: Kino Engel ei tule muuttamaan strategiaansa nykyiseen nähden mitenkään. Saleissa pyöriviä elokuvia ei mainosteta Helsingin Sanomien elokuvalistaa kummemmin missään, ei edes Kesäkino Engelin näytöksissä. Lipunmyyjät vastaavat tulevaisuudessakin tervehdykseen kiusaantuneella, kysyvällä katseella ja perehdyttävät elokuvista kysyviä asiakkaita osoittamalla sormellaan ilmoitustaululla kellastuviin lehtileikkeisiin. Vuoden 2008 alussa Kino Engelin tilalla aloittaa insinööritoimisto...

Alaston totuus (Q3)

Kokonaisarvio: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: 23-vuotias nainen, jota pidetään kaveripiirissä uskomattoman viileähermoisena tyyppinä, johtuen siitä, että hän saattaa katsoa ruudusta minkälaista teurastusta tahansa ilman ilmeenkään värähdystä.
Oheisviini: Gato Negro chardonnay. Sopi erinomaisesti elokuvan yhteydessä nautittavaksi.

Alaston totuus kertoo toimittajasta, joka päättää tehdä jutun kahdesta koomikosta, joiden hotellihuoneesta on aikoinaan löytynyt erään keikan jälkeen alastoman naisen ruumis. Molemmat todettiin syyttömiksi, mutta tapauksen ylle on jäänyt siitä huolimatta leijumaan epäselvyyden usva. Tapaus on siirtynyt selvittämättömien joukkoon ja koomikoiden tiet erkaantuneet.

Kevin Bacon on luonnenäyttelijä, joka näyttelee aina pahaa, häijyä, kieroa tai pedofiiliä. ToiSin kuin yleensä, se ei ole sääli, sillä Baconin pärstä on niin läpeensä petollisen näköinen, että ystävällinen rooli saattaisi hypätä todisteluna silmille. Myös Alastomassa totuudessa Bacon loistaa arvaamattomudellaan ja sillä, että katsoja kokee Baconin välityksellä sen mitä jonkun läpi näkemisellä tarkoitetaan. Tämä illuusio on tosin realistisen särkyväistä sorttia, sillä vaikka Bacon tarjoaakin mahdollisuutta valheellisuuden aavistamisesta, ei mistään voi silti olla missään vaiheessa varma.

Kokonaisuutena Alaston totuus on melko perinteinen palapelielokuva. Mysteerit ratkeavat toinen toisensa jälkeen ja mitä aiemmin murhaajan arvaa, sitä paremmalla mielellä voi salista poistua. Juoni on yhtä aikaa sekä haastava, että helppo seurata. Persoonallisuutta elokuvaan tuo viisikymmenluvun tunnelma, joka on tosin melko halju, mutta kuitenkin sen verran erilainen, että se vaikuttaa tunnelmaan personoivalla tavalla. Haljuuden suurin syy lienee turhan 2000-lukulainen dramaturgia. Ovathan ihmiset 50-luvullakin seksiä harrastaneet, siitä lienee kiistatonta näyttöä, ja varmasti tietty teatraalisuus on kiihottanut ihmisiä kautta aikojen, mutta elokuvassa näytetty kahden naisen välinen seksi oli aika hemmetin kaukana viisikymmentäluvusta. Vähän sama asia kuin kuvaisi kauppa-auton kuljettajan ihmisten yli ajavana rattijuoppona, joka ei kysele kenekään kuulumisia. Varmaan sellaisiakin on, mutta heidän esiin nostamisensa ei vain yksinkertaisesti kuulu pelin henkeen.

Q3 - Avaus

Lämpenevää keSää arvoisat taide-elokuvien toverit. Hauskaa kuinka nopeasti aika rientää. Tuntuu kuin kevätkvarttaalin toiveikkaasta avauksesta olisi kulunut vasta viikko. Kolme kuukautta kuitenkin kului ja nyt on aluillaan ennakkoon ajatellen Taide2006 -projektin haastavin kvarttaali, suvikvarttaali (Q3).

Suvikvarttaalin(Q3) tekee julkaistavan materiaalin paljoutta ajatellen haastavaksi uusien elokuvien kevyehkö tarjonta ja elokuvayleisöä merkittävästi koskevat matkat ja retket. Taide2006 -projekti ei aio taistella turhaan tuulimyllyjä vastaan, vaan mekin matkustamme, teemme heinähommia, hypimme pommeja ja poimimme ahomansikoita. Se ei kuitenkaan tarkoita huilaamista, vaan mukautumista...

Suvikvarttaalin(Q3) sisältö tullee rakentumaan ensisijaisesti kahden suurpiirteislinjan, Kesäkino Engelin ulkonäytöselokuvien ja tyyliltään sadepäiviin sopivien elokuvien varaan. Kesäkino Engelin elokuvat ovat ainakin aiempina vuosina osoittautuneet hyvinkin vahvalti omia linjojaan kulkeviksi, eli suoranainen vertaaminen talvi-(Q1) ja kevätkvarttaalin(Q2) elokuviin saattaisi olla hyvinkin haastavaa, ehkä jopa tarpeetonta. Tulemme arvioimaan suvikvarttaalin(Q3) elokuvia erityisesti kesäisen tunnelman ja maiseman maalareina. Toki arviot pidetään siinä mielessä vertailukelpoisina, että Taide2006 -projektin päätöksen yhteydessä suvikvarttaalin(Q3) elokuvilla on tasapäinen mahdollisuus tulla valituksi Vuoden 2006 vaihtoehtoiseksi elokuvaksi....

Ja loppuun, ikäänkuin lohdun ja turvan sanaseksi elokuvakesää ajatellen. Yksi Taide2000:n vaikuttavimmista elokuvakokemuksista, Toisen kerroksen lauluja, nähtin nimenomaan kesäaikaan. Ukkosen jyrinä kuului elokuvan äänien ylitse ja rankkasade piiskasi Sofiankatua ylhäällä katonrajassa.