Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Egyptiläisessä elokuvassa puhutaan silloin, kun eurooppalaisessa ollaan hiljaa.
Oheisviini: Rapsani tsantali (Arvio tulossa erillisenä)
Mikäli elokuva keStää yli kaksi ja puoli tuntia, pitää kestolle olla olemassa hyvä syy. Yacoubian - Talo Kairossa -elokuvassa syy oli asetelmien perusteellisessa rakentelussa, mutta valitettavasti lopputulos ei siitä huolimatta kyennyt vastaamaan huutoon aivan toivotulla tavalla. Saman talon ihmisten elämänvaiheet niputettiin kyllä kasaan ihan ok, mutta kaksi ja puolituntisesta elokuvasta olisi pitänyt löytyä ehdottomasti enemmän vääntöä. 
Ei Yacoubian suoranaisesti pettymys ollut, mutta vähän valjun maun se jätti, sillä asetelmat ja puitteet olisivat tarjonneet eväitä paljon parempaankin. Näyttelijäsuoritukset olivat parissa yksittäisessä kohdassa kamalia, eikä henkilöhahmoihinkaan saatu tarvittavaa syvyyttä. Tarinassa oli mukana hahmoja, joita olisi kaiken järjen puitteissa pitänyt kyetä vihaamaan huomattavissa määrin, mutta nyt ne tuntuivat lähinnä vain rasittavilta. On ongelmallista, mikäli käy kuten Yacoubianissa, että yhdenkään elokuvan henkilön kohtalo ei tunnu enää lopputekstien aikaan sen enempää oikealta kuin väärältäkään.
Löytyi elokuvasta silti paljon hyvääkin. Muutamana esimerkkinä mainittakoon tunnelma, egyptiläisen luonteenlaadun avoin tarkastelu, sekä uskonnon merkityksen oivallinen havainnollistaminen. Yacoubian onnistui kiteyttämään vain muutamalla pienellä eleellä suuria uskontoon liittyviä asiakokonaisuuksia. Sen, kuinka uskonto yhdistää ja luo turvaa, mutta myös sen, kuinka sitä käytetään pelotteena tai tekosyynä täysin uskosta riippumattomien mielihalujen toteuttamiseen.
Kiteytettynä, Yacoubian - Talo Kairossa on hyvä kulttuurimatka paikkaan, jossa ihmisille annetaan liian pitkä puheenvuoro.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Leeroy - Bollywood Trip
