Hinnasta viis (Q3/07)

Luokitus: * * * (oikein kelpo komedia)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Audrey Tautoun rooli on aiempiin verrattuna poikkeava.
Oheisviini: Veuve Clicquot Sec sopi hintavasta elämäntyylistä kertovaan elokuvaan statuksensa vuoksi loistavasti, mutta jos nyt ihan millimetrin tarkkaa työtä tehdään, ja miksei tehtäisi, niin vaikka makeutensa vuoksi ylivertainen samppanja upposikin hienosti, olisi varallisuudesta muistuttava tunnelma syntynyt katsomon puolelle merkittävästi tehokkaammin erittäin kuivalla samppanjalla.

Audrey Tautou näyttelee rikkaita miehiä aviopuolisoikseen etsivää ammattionnenonkijaa ja Gad Elmaleh loistohotellin pikkoloa, joka joutuu hivenen tapaturmaisesti salaamaan avioliiton metsästäjältä taustansa. Leppoisa yhdessä vietetty, periaatteessa täysin merkityksetön ilta kääntää kuitenkin molempien elämän sellaiseen suuntaan, josta kumpikaan ei kai tavallaan koskaan haaveillut.

Jos Euroopan ja Yhdysvaltojen elokuvatuotannoille tuliSi avioero ja jonkun oikeusoppineen pitäisi päättää eri tyylilajien huoltajuudesta, väittäisin ainakin action-leffojen ja romanttisten komedioiden päätyvän uuden mantereen ruokittaviksi. Realistisella otteella historian merkkitapahtumista tai –henkilöistä kertovat teokset, sekä taide- ja muuten vain kotoisat tai sympaattisemmat elokuvat todennäköisesti tulisivat majoittumaan Gibraltarin ja Muurmanskin väliselle alueelle. Tämän mielikuvan vuoksi tuntui jotenkin vieraalta, että Audrey Tautoun tähdittämän, olemukseltaan lutuisen korsikalaisen elokuvan juonen punainen lanka liittyi toisten omaisuuksiin kiinni pääsemiseen. Toisaalta voisi ajatella, että Hinnasta viis on hyvä herätyskello sen asian suhteen, että kyllä Euroopassakin osataan olla turhamaisia ja elää vailla suhteellisuudentajua tai moraalia, mutta kaikesta huolimatta, ainakin itse olisin halunnut pitää tämän elokuvan ajan kiinni sellaisesta pienimuotoisuuden illuusiosta. Eivät ranskalaiset saa olla valkokankaalla rahan perässä surutta kukasta kukkaan hyppiviä bimboja, ranskalaiset ovat pienen romanttisen hetken tai viimeisen suudelman perässä, suruisina kukasta kukkaan hyppiviä rakkaudenkaipuisia itsenäisiä naisia.

Ranskassa kokeillaan tällä haavaa selkeästi siipien kantavuutta eri aloilla. Rehtejä taideleffoja ei ole nimittäin siltä suunnalta kulkeutunut ainakaan Suomeen asti ties milloin viimeksi, mutta action-, trilleri- ja nyt romanttisen komedian saroilla on touhua riittänyt. Muutama päivä syyskuussa edusti actionia, Käärmeen merkki oli tyylipuhdas trilleri ja Hinnasta viis romkom. Kaikkia näitä elokuvia yhdistää sellainen hienoinen kotikutoisuus, jota voisi periaatteessa ihailla samalla tavalla kuin naapurin viisivuotiaiden kaksospoikien Pertin ja Sakarin takkuillen loppuun asti vietyä Kuu kiurusta kesään -runoa tarhan kevätjuhlissa. Ne eivät ole totutun ammattimaisia ja tuotettuja, mutta niitä on kiva ja kotoisa katsoa. Hinnasta viis oli kepeä, naurattava ja erilainen elokuva, ja ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta niille jotka kaipaavat pienistä asioista nauttimista, ei tämä elokuva ole kaikkein onnistunein teos.

Audrey Tautoun rooli viettelijättärenä oli varsin onnistunut, erilaisuutensa vuoksi jopa hivenen pelottava. Hänen läsnäolonsa loi täysin toisenlaisen tunnelman kuin esimerkiksi Ameliessa tai vaikka Da Vinci -koodissa, mikä kertoo vain näyttelijättären suuresta ammattitaidosta. Miespääosaa näytellyt Gad Elmaleh oli taas komedian alku ja juuri, eli periaatteessa voisi sanoa, että komediallisuus määrittyi pitkälti yhden näyttelijän edesottamusten pohjalta. Mutta vaikka Yhdysvallat periaatteessa onkin romanttisten komedioiden koti, tuo eurooppalaisuus väistämättä Hinnasta viis -elokuvaan mukanaan pienen jäljittelemättömän ripauksen kyseisen tyylin elokuviin hienosti soveltuvaa sympaattisutta, haluttiinpa sitä tai ei.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: BoosterFM, Toulouse

Käärmeen merkki (Q3/07)

Luokitus: * * * (Toimiva, harkitseva ja eurooppalainen trilleri)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Minna Haapkylä näyttelee ranskalaiselokuvassa toista naispääosaa.

Oheisviini: Le Cardinal Cristal, joka on puolikuiva, pehmeähappoinen ja hedelmäinen ranskalainen valkoviini. Tuote on valmistettu sauvignon ja sémillon -rypäleistä.

Käärmeen merkki kertoo kiristyksestä. Kyseenalaista bisnestä pyörittävä vanha muukalaislegionalainen iskee silmänsä rikkaan saksalaismiehen tyttären kanssa naimisissa olevaan mieheen ja ryhtyy tekemään valtaisaa määrää työtä saadakseen tätä suhteellisen rutinoituneesti elävää päähenkilöä tekemään salattavan kokoisia virheitä.

Kai sitä fikSutkin ihmiset ottavat päivänvaloa kestämättömiä harha-askeleita, joita väijymällä heitä voisi kiristää, ettei kiristettävien päähenkilöiden tarvitsisi olla aina ihan totaalisia aaseja, jotka juoksevat tuntitolkulla siiman päässä olevan setelin perässä tajuamatta silloinkaan. Ja toisekseen, kenen vaimo päästää yhtäkkiä kuvioihin ilmestyneen, oudon sulavasti käyttäytyvän miehen ensitapaamisen jälkeen kotiinsa yllättävälle iltapäiväkahville? Käärmeen merkissä päähenkilöiden typeryys oli kai aika minimissään, mutta ei tarina siltikään realistinen ollut. Trillereissä ei kai vaan voi välttyä siltä, että ennen lopputappelua kaikkien jäljelle jääneiden henki on mitä erikoisemmalla tavalla aikaa vastaan uhattuna ja poliisi saapuu ambulanssi- palomies- ja psykiatriarsenaaleineen paikalle vasta sitten kun fyysisesti vahvempi pääpahis on saatu oveluudella ja neuvokkudella nujerrettua.

Se mitä Käärmeen merkin eduksi on laskettava, niin se oli venytetty suosiolla parituntiseksi ja näin ollen asetelmien rakentumisille jäi juuri sopivasti aikaa. Joka hetki ei tapahtunut jotakin ja pienemillekin yksityiskohdille annettiin ainakin jonkinasteinen selitys. Oli myös ihailtavaa, että todellisten luonteiden paljastumista oltiin jaksettu venyttää huomattavan pitkään. Tai ainakin itse koen, että tämän tyylisissä elokuvissa mielenkiinto ja uskottavuus tuppaavat kaikkoamaan siinä vaiheessa kun sekä kasvottoman kiristäjän ja uhrin todelliset henkilöllisyydet ovat tulleet esiin. Toisaalta, yleensä juuri siinä vaiheessa alkaa se yliampuva räiskintä ja sukulaisten tai tuttavien ongelmitta sujuva kidnappaaminen. Yksi tämän elokuvan hyvistä puolista oli myös sen ranskalaisuus, se kun takaa aina tietynlaisen sävyn. Ja Ranska tai Eurooppa ylipäätään tuntuu pääsääntöisesti arvaamattomammalta ympäristöltä kuin Yhdysvallat.

Yhteenvetona Käärmeen merkistä voisi sanoa, että se muistuttaa vähän jokin aika sitten ilmestynyttä Houkutus-elokuvaa, mutta on eurooppalaisempi, verkkaisempi ja teatterimaisempi. Minna Haapkylä pärjäsi kankaalla hienosti ja tällä kertaa kun kyseessä ei ollut kovinkaan taiteellinen teos, ei tuttuudestakaan ollut haittaa.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Sniper - Grave Dans La Roche

Taide2000:n perinteinen kesänäyttely

Taide2000:n tämänvuotinen kesänäyttely tulee Pohjois-Italiasta, Gardajärven rannalla sijaitsevasta Limonesta, joka on tullut tunnetuksi kauniiden maisemiensa lisäksi myös töykeästä väestöstään.