torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Viiniarvostelu: Montalto Nero D'Avola (Tiikeri ja lumi)

Sisilialainen Montalto Nero D'Avola 2004 Merlot toi makunsa ja olemuksensa puoleSta ensimmäisenä mieleen Rooman metron. Keskitäyteläisessä viinissä korostui kevyesti italialaisuus ja jopa hienoinen tylyys. Montalto on viini joka maistuu viiniltä, ei helli, ei esitä ystävällistä tai mitään muutakaan tarpeetonta. Se on eräänlaisena "perusviininä" oikea valinta sellaisille hetkille kun ei osaa tehdä päätöstä mitä viiniltään haluaa.

Montalto Nero D'Avola ja Tiikeri ja lumi -elokuva eivät vaikuttaneet kuuluvan oikein samalle sektorille, vaikka yleensä elokuvan ja viinin valmistusmaiden kohdatessa tuntuvat tunnelmat täsmäävän vähintäänkin psykologisella tasolla. Vertauskuvallisesti, jos elokuva oli koululuokalta se fyysisesti vähäinen pelle, niin Montalto oli se jalat pulpetilla mp3-soitinta kuunteleva pipopää. Vertauskuvallisilla oppilailla ei liene, sen enempää kuin elokuvalla ja viinilläkään, verbaalista sanottavaa toisilleen. Fyysisille muistutuksille saattaa tosin löytyä yksipuolinen valmius.

Montalto Nero D'Avola on viini, joka on parhaimmillaan tositapahtumiin perustuvan, rosoisen elokuvan jäyhänä kaverina. Olen melko varma, että esimerkiksi L'Amore di Marja -elokuvan kanssa Montalto istuisi paremmin kuin täydellisesti. Ne viihtyisivät hyvin keskenään!