Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * *1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * *1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Musiikkiopistossa opettava solakka rouvashenkilö, joka osaa soittaa kahdeksaa eri soitinta. Käyttää talvisin kaulahuivia, joka on kirjailtu ikäänkuin pianon näppäimistöksi.
Oheisviiniksi Taide2006 -projekti suosittelee La Cuvée Mythique (syrah) -viiniä, joka vastaa aiemmasta käyttökerrasta jääneiden etäisten muistivien perusteella elokuvan tunnelman vaatimustasoon. Oleellista oheisviinille on kevyt maskuliininen vaatimattomuus, sekä herkän neitseellinen maku ja koostumus. La Cuevée Myhique:ta markkinoidaan täyteläisenä, notkeana ja hennon lakritsaisena, joten ainakin viininvalmistajan näkemykseen luottaen vallitsisi viinin ja elokuvan välillä kaipuisa harmonia.
Kun sydän lakkaa lyömästä -elokuva kertoo kiinteistöalalla velkoja perivästä ja muita päivänvaloa kestämättömiä hommia tekevästä miehestä, jonka taka-alalle unohtunut kyky soittaa pianoa muistuu jälleen mieleen, kun Tom törmää sattumalta edesmenneen pianistiäitinsä vanhaan manageriin. Kunnianhimoinen pianonsoitto ja ympärivuorokautista valmiutta vaativa kiinteistöala eivät tahdo löytää sopusointua keskenään ja siksi jompikumpi on jätettävä selkeästi kakkoshommaksi.Herkkyys ja inhimillisyys
Kun Sydän lakkaa lyömästä on siinä mieleSsä ajatuksia herättävä elokuva, että se sytyttää palavan halun kuulla kaunista pianomusiikkia suurella volyymillä, päästä konserttiin tai jatkaa mahdollisesti joskus lopetettua soittoharrastusta. Tunnelmaltaan elokuvaa voisi sanoa aidoksi, kauniiksi ja ristiriitaiseksi. Päärooli on inhimillinen ja mielihalujen ristiriitaisuus on samastuttava. Varmasti jokaisen omastakin tuttavapiiristä löytyy joku lahjakas urheilija, muusikko tai mikä tahansa, jonka mielenkiinto harrastukseen on jossain vaiheessa elämää päässyt lopahtamaan. Suomenmestaruudesta humalapäissään informoivista keski-ikäisistä miehistä päätellen ainakin nyrkkeily on ala, joka on joutunut kärsimään kiinnostuksen kohteiden muuttumisesta erityisen paljon.
Ikääntyvää iskää eivät ilotytöt vedätä
Inhimillisyys oli elokuvan eräänlainen vahvuus myös ihmissuhteiden osalta. Kavereiden alibien vahvistamiset ja isän selustan turvaaminen lienevät ideoita oikeasta elämästä, ja kukaties myös päähenkilön naissuhteet, vaikkakin ne tuntuivat aavistuksen yliammutuilta. En varmasti vaivautuisi edes mainitsemaan tästä pienestä epäkohdasta ilman viimeistä siippaa, mutta kyseisen suhteen olisi voinut korrektiuden nimissä jättää solmimatta. Se tuntui valitettavan hollywoodmaiselta eli itsestäänselvältä.Pimeä Pariisi
Maisemia elokuvassa näytetään vähän turhan säästellen, joskin vaihtoehtoisesti. Itse tykästyin maisemia ajatellen dialogiin, joka käytiin liikkuvassa autossa, katu- ja mainoslamppujen valaisemassa Pariisissa. Elokuvan tapahtumat tapahtuivat paljolti sisätiloissa, porttikongeissa ja pimeään vuorokauden aikaan, jolloin yksittäisten kuvien painopiste oli enemmänkin pimeydessä tai sekasorrossa, kuin rakennusten näyttävyydessä ja ranskalaisessa tunnelmassa.
