Taiteellisuus: * * * * 1/2 (Neljä ja puoli tähteä)
Juoni: * (Yksi tähti)
Miljööt: * (Yksi tähti)
Ajatusten herättävyys: - (Ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: Noin neljäkymmentä vuotias, napatanssin kaksi viikkoa sitten aloittanut nainen, joka uskoo, että kaikki mihin liittyy tanssi, muuttuu kullaksi.
Oheisviini: Altos de tamaron 2003 (arvio erillisenä)
Iberia on loistoleffa tanssin ystäville, intohimottomasti asiaan suhtautuville se käy helposti pitkäveteiseksi. Siinä ei tehdä mitään muuta kuin tanssita, ja näin ollen elokuva jaksaa innostaa erilaisuutensa ja ainutlaatuisuutensa vuoksi ensimmäisen puolituntisen, mutta sen jälkeen alkaa ajatus harhailla ja hamuta virikkeitä valkokankaan ulkopuolelta. Vaikka musiikin kanssa hyvin sopusoinnussa oleva tanssi näyttää upealta ja tunnelma on hyvin espanjalainen, jäi Iberiasta silti aavistuksen väkinäinen tunnelma. Se ei ollut hirveän antoiSa elokuva.
Se, mistä Iberiaa sen sijaan tulee kiittää, on taiteellisuus. Siinä on koettavissa erittäin voimakkaasti 2000-luvun alkupuolen taide-elokuvissa nähtyä omalaatuisuutta ja hallittua epärytmiä. Elokuvan loppupuolella nähtävä kelmutanssi on kuin suklaanappina purppuran värisellä taiteen kermavaahdolla kuorrutetun kakun päällä.
