Taiteellisuus: * * * * (Neljä Tähteä)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Elokuvassa oli yllättävän paljon koomisia yksityiskohtia.
Oheisviini: La Borgata (Arvio tulossa erillisenä)
Sinä elävä kurkiStaa Roy Anderssonin omintakeisella tyylillä väritettyihin ihmisten arkitapahtumiin, uniin, harrastuksiin, idolin kohtaamiseen tai parturissa käyntiin. Se kuvaa myös ajoittain hyväntahtoisella sarkasmilla ruotsalaisille ominaisia käyttäytymismalleja.Huomasin pariin otteeseen katsovani Kino Engelin mustaksi maalatusta seinästä valkokankaalta tulevia heijastuksia, enkä ollenkaan itse elokuvaa, vaikka kauan odotetusta Sinä elävästä olikin kyse. Normaalisti se olisi ollut huono merkki, muttei tässä tapauksessa. Unohtuminen johtui poikkeuksellisen voimakkaasta ja aidosta, jopa valheellisesta nostalgian tunteesta. En ole kait koskaan aiemmin kokenut päässeeni ajassa samalla tavalla seitsemää vuotta taaksepäin mitä tämän elokuvan äärellä. Enkä nyt yritä viitata siihen, että elokuva olisi ollut toisinto ohjaajan edellisestä teoksesta Toisen kerroksen lauluja, vaikka ne tunnelmaltaan aika samankaltaisia olivatkin. Sinä elävä oli selvästi edeltäjäänsä helpompi, kepeämpi ja silmäkulman pilke näkyi siinä ajoittain voimakkaastikin, ja juuri se oli tämän elokuvan heikko kohta. Roy Anderssonin huumorin vahvuus on piillyt siinä, ettei ole voinut olla täysin varma mikä on ollut huumoria, mikä vakavaa vai onko mikään huumoria. Nyt elokuvan hauskat piirteet oli tuotu tarjolle sillä tavoin, ettei niiden löytäminen vaatinut juurikaan ajatustyötä. Mutta toisaalta, harvassa ovat olleet ne kerrat jolloin olen nauranut elokuvan ansiosta yhtä useasti kuin nyt.
Sinä elävän harmaa ja utuinen värimaailma on sikäli mielenkiintoinen, että se paitsi antaa teokselle rauhallisen ja persoonallisen sävyn, niin se myös tekee siitä merkittävästi tyylikkäämmän kokonaisuuden. Elokuva näyttää vaihtoehtoiselta muotikuvakollaasilta, jossa työmiehen haalari ei suinkaan hyppää pukujuhlissa silmään, vaan erottuu joukosta. En tiedä johtuiko se juuri tästä vai aiemmin mainitusta nostalgian tunteesta, mutta Sinä elävä sai kokemaan itsensä elokuvan ajan tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi, joka ei aiemmin tiennyt arvostavansa esimerkiksi torvensoittajia.
Sinä elävä on loistava vaihtoehtoelokuva, joka takuuvarmasti antaa vastinetta elokuvalipun hinnan verran, mutta varoituksen sanasena täytyy mainita, että kuvauspaikoista kannattaa pitää itsensä autuaan tietämättömänä ja olla näin rikkomatta sitä illuusiota, jonka itselleen luo siitä missä elokuvan ihmiset elävät. Elokuva olisi saanut ilman tätä tietoa miljöistä yhden tähden enemmän kuin nyt. Taiteellisuudesta emme antaneet viittä tähteä, vaikka pienistä yksityiskohdista oltiinkin saatu tehtyä tarinan arvoisia ja tunnelma olisikin kyseiseen tähtimäärään oikeuttanut, mutta katsoimme elokuvan suunnatun marginaaliyleisön sijaan liiaksi kaikille. Tästä oli merkkinä juoni, joka ei ollut haasteellisuudestaan huolimatta tarpeeksi tulkinnanvarainen.Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: RixFM, Tukholma
