Sovinto

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * *  (kaksi tähteä)
Erityistä: Päähenkilön aviomiehelle tulee yllätyksenä, että tämän vaimolla on myös äiti.

Sovinto kertoo 70-luvulla Ruotsiin muuttaneesta suomalaisperheestä ja sen tyttärestä, joka muistelee vuosikymmeniä myöhemmin lapsuutensa kivuliaita vaiheita.

Palkittu Outi Mäenpää näyttelee roolinSa hyvin, samaten Mäenpään kehuma Ville Virtanen, mutta elokuvan ehdottomasti parhaasta näyttelijäntyöstä vastaa nuorta Leenaa esittävä lapsitähti Tehilla Blad. Hän on loistava ja todellinen. Alkoholismin ja perheväkivallan voimakkaasti värittämä tarina on ahdistava paitsi tapahtumiensa takia, myös siksi, että vielä 80-luvulla vallinnut vaikenemiskulttuuri puskee valkokankaalta iholle niin samastuttavana. Kokonaisuus on kaikessa synkkeneväisyydessään vaikuttava, muttei kuitenkaan niin hyvä, kuin kaikesta ennakkohehkutuksesta olisi voinut päätellä.

Kuninkaan puhe

Kokonaisarvio: * * (Kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * (Yksi tähti)
Miljööt: * * (Kaksi tähteä)
Juoni: * * (Kaksi tähteä)
Erityistä: Puheterapeutin vastaanotolla on hauskan värinen seinä.

Tuore kuningas yrittää parantaa puhevikaansa ammattiauttajan avulla hetkellä, jolloin kansa tarvitsee luottamusta herättävän johtajan.


Hyväntuulinen elokuva Kuninkaan puhe näyttää kivasti miten perheen tuella ja kovalla harjoittelulla siirretään henkilökohtaisia vuoria. Juoni on tosin kovin ennalta arvattava, mutta Colin Firthin ansioksi on jo muidenkin toteamalla tavalla luettava se, että änkyttävän hahmon näytteleminen ei ole hirveän helppoa. Vaikka elokuvan jälkimaku onkin laimea, se on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että menestys vaatii työtä ja läHtöviiva on kaikilla eri paikassa.

Kosto

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (Yksi tähti)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Juoni: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Trine Dyrholm näyttelee roolinsa upeasti.
Oheisviini: Gato Negro Cabernet-Sauvignon muistutti oivallisuudellaan jälleen kerran, miksi se on Taide2000:n perinneviini.

Koulukiusattu Elias saa luokkakaverikseen mitättömän oloisen Christianin, joka on kuitenkin heppoisesta olemuksestaan huolimatta silkkaa ruutia. Pojat lyöttäytyvät yhteen ja alkavat tehdä maailmasta oikeudenmukaisempaa, mutta kyvyttömyys ymmärtää asioiden todellisia mittasuhteita, saa heidän reittinsä johtamaan pari piirua erheelliseen suuntaan.

Parhaana ulkomaiSena elokuvana Oscarilla palkittu Kosto on hyvä elokuva. Se on väkevä, omaleimainen, koskettava ja maailmalla menestyneenä pohjoismaalaisena myös hieman kotoisalta tuntuva. Se vie mukanaan, tuntuu uskottavalta, ja kun näyttelijätkin, aina lapsia myöten pärjäävät hienosti, ei kokonaisuudelle voi olla nostamatta hattua. Mutta silti, paras elokuva mitä Yhdysvaltain ulkopuolisella maailmalla oli tarjota? Kyllä Kosto meidänkin mielestämme hyvä oli, mutta ei nyt sentään paras.

Kun silmäni mä auki saan

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Oheisviiniksi elokuvan rinnalle sopii parhaiten kohtalokas ja tanakka italialainen punaviini.

Periaatteessa täydellistä arkea elävä milanolaisrouva aloittaa seikkailun perheenisän kanssa, jonka kotona odottaa vaimon lisäksi kaksi lasta.

Kun silmäni mä auki saan ei oliSi muuta kuin hidastempoinen ja helposti unohdettava parituntinen, ellei siinä olisi useampia kerroksia. Perustarina kahdesta syrjähyppijästä ei tarjoa maisemien lisäksi juuri mitään erityistä, mutta psykologinen tausta tekee elokuvasta mielenkiintoisen. On vaikea sanoa, onko ohjaaja Silvio Soldinin tarkoituksena ollut alleviivata molempien sukupuolten inhimillisiä heikkouksia, mutta ainakin ne nousevat elokuvassa rehellisesti esiin. Mies ei mahda järkevistä ajatuksista huolimatta mitään haluilleen, eikä nainen havittele täydellisyyttä, vaan loputonta muutosta ja konkreettisia merkkejä voimastaan ohjata muita ihmisiä. Se on typeryydessään ärsyttävää katsottavaa, mutta juuri sen takia elokuva on katsomisen arvoinen ja ansaitsee kahden sijaan kolme tähteä.

Somewhere

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)

Juoni: * * * * * (Viisi tähteä)

Erityistä: Romulon serenadi hotellin aulassa.

Oheisviini: Equinox 2007 Merlot-Petite-sirah ei valitettavasti istunut kirpakkuutensa takia turkoosin elokuvan oheen kovinkaan hyvin. Somewhere kaipaa rinnalleen jotain runsasta ja pehmyttä.

Näyttelijä, jonka elämän sisältö koostuu työn lisäksi viinasta, naisista, autoista ja hotellihuoneista, joutuu ottamaan tyttärensä luokseen poikkeuksellisen pitkäksi aikaa. Ratkaisevasti muuttunut tilanne kestää sen verran, että miehenkin on pakko hieman seisahtaa.

Taide2000:n yhdestoista vuosi lähti liikkeelle hyvin klookusti, sillä alkumetreillään olevan vuoden paras elokuva on jo hyvin suurella todennäköisyydellä löytynyt. Mikäli näin ei ole, tulee edessämme olemaan ällistyttävä elokuvavuosi. Sofia Coppolan Somewhere on yksi koko historiamme parhaista elokuvista. Maisemat, kuvat, juoni, tunnelma ja rytmi, lähes kaikki hivelee täydellisyyttä. Elokuva antaa katsojalle ruhtinaallisesti tilaa miettiä valmiiksi pureskelemattomia asioita. Myös ohjaajan luottamus katsojien ymmärryskykyä kohtaan on mieltä lämmittävää. Somewheresta on jätetty pois oikeastaan kai kaikki itsestäänselvyydet, ja keskitytty sen sijaan oleelliseen. Vuorosanat, jotka katsoja voi arvata ennalta, jäävät katsojan sanottaviksi, sillä roolihahmot eivät sitä tee. Ehkä parhaimpina esimerkkeinä tästä ovat aamiainen Italiassa sekä kohtaus, jossa ovat mukana helikopteri ja taksi.

Mainitsematta ei voi jättää myöskään huumoria, joka on suorastaan nerokasta ja jollain tavalla kai uudenlaistakin. Oikeastaan ainoa pieni kauneusvirhe komiikassa on naisen nimi, jonka päähenkilö muistaa väärin.

Taide2010-palkinto

Kymmenvuotisjuhlamme ovat ohi ja tärkeän vuoden paras elokuva on nyt valittu. Ennen sen ja muiden palkittujen nimien julkaiSemista kuitenkin muutama sana päättyneestä vuodesta kokonaisuutena.

Päättynyt elokuvavuosi 2010 herätti Taide2000:ssa hienoisen huolen. Siinä missä ehkä aiemmin yritimme selittää kokemaamme fraasilla "aika kultaa muistot", ei päättyneenä vuonna ollut mitään epäselvyyttä siitä, etteikö Pedro Almodovareja katoaisi tiuhempaa tahtia kuin syntyisi. Vuoden parhaan elokuvan tittelistä tosissaan kilvoittelevien elokuvien lista lyhenee vuosi vuodelta, eikä kyse ole todellakaan siitä, ettäkö me olisimme nostaneet vaatimustasoamme mitenkään ratkaisevasti. Pikemminkin päin vastoin. Tuntui, kuin olisimme katselleet niin paljon läpi sormien, ettei edes neljä tähteä ole enää mikään huikaisevan laadun tae.

Tällä hetkellä tilanne avautuu Taide2000:lle sellaisena, että vaihtoehtoinen elokuva on ottanut aimo askeleen arkisempaan suuntaan. Tarvittaisiin uusia tekijöitä, jotta selkeästi erilainen ja toisesta näkökulmasta maailmaa tarkasteleva fiktiivinen elokuva ei kuolisi kokonaan. Toivotaan, että vuodesta 2011 tulee edeltäjäänsä laadukkaampi. Toivotaan, että vuoden kuluttua Taide2000: täytyy keskutella vuoden parhaasta elokuvasta.

PALKITUT:



Taide2010-erikoispalkinto: Elokuvamusiikit

Konsertti ja Whatever works osoittivat hienolla tavalla musiikin voiman elokuvissa. Kumpainenkin teos auttoi löytämään täysin elokuvien ulkopuolella olevan valtavan ja viehättävän maailman.



Vuoden 2010 elokuvaviini: Carnival syrah (Tournée - Kiertue)

Carnival syrah oli elokuvavuotemme ehdottomasti kirkkain helmi. Se oli maultaan nostalginen, pehmeä, marjaisa, riittävä ja ennen kaikkea hyvä. Suutuntuma oli huomiotaherättävän miellyttävä ja jälkimaku lämmin. Carnival syrahin selkeys ja aitous saivat Taide2000:n kokemaan, että saa sitä jostain sentään vielä kunnon viiniäkin.






Vuoden 2010 näyttelijä: Mathieu Amalric (Tournée - Kiertue)

Mathieu Amalricin sanaton huumori ja tunnetilojen tulkinta elokuvassa Tournée - Kiertue oli niin ylivertaista, että kategorian voittajan valinta oli loppujen lopuksi aika helppoa. Näyttelijä, joka pystyy rakentamaan hahmonsa pohjalle tulisieluisen ja haikeuden, ja vasta sen päälle kaikki muut tilannesideonnaiset reaktiot, on tittelinsä ja kiitoksensa ansainnut.




Taide2010-palkinto vuoden parhaasta elokuvasta: Tournée - Kiertue

Mathieu Amalricin ohjaama ja tähdittämä Tournée - Kiertue oli vuoden 2010 ainut viiden tähden elokuva ja selkeä valinta Taide2010-palkinnon saajaksi. Maisemiltaan upea elokuva oli intensiivinen, mutta siinä oli silti riittävästi tilaa kulkea välillä myös omia polkuja. Ihmissuhteet ja tunteet oltiin onnistuttu kuvaamaan aidosti ja jopa niin herättävästi, että elokuvan aikana saattoi muistaa muutamia ihmiyyteen liittyvistä tosiasioista. Näin tasa-arvon aikakaudella on myös nostettava esiin Tournéen rohkea roolitus, jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia, molemmat yhtä arvokkaita, mutta erilaisia.

Juhlapuhe ja ehdokkaat

JUHLAVUOSI

Tänään päättyvästä vuodesta 2010, suuresta juhlavuodestamme, piti tulla kaikkien aikojen taide-elokuvavuosi. Piti olla nostalgiaa, riemua, muisteloita, parhaita elokuvia ja parhaita viinejä. Kaikki oli periaatteessa pedattu yhteistyökumppaneita myöten valmiiksi suurelle juhlalle, mutta kävikin niin, että päättyneestä vuodesta tuli koko historiamme vaikein.

Vielä alkuvuonna emme osanneet kantaa huolta. Vaikkemme saaneet ensimmäiseen kvartaaliin aivan niin räjähtävää starttia kuin olisimme ehkä toivoneet, olivat palikat kuitenkin vielä hyvin kasassa. Julkaisimme sivuillamme mielestämme hyvin itsemme näköisiä otteita historiasta ja haavekuvat syntymäpäivistämme tuntuivat houkuttelevilta. Edes kevätkvartaalin alussa emme osanneet kantaa varsinaista huolta toiminnastamme. Ongelma oli kuitenkin jo olemassa, ja syy oli varsin yksinkertainen. Elokuvateatteri ei enää kutsunut meitä entisaikojen tapaan.

Olemme tehneet joinakin vuosina hyvin harkittuja päätöksiä pitää kesälomaa taide-elokuvista. Toimimme niin myös tänä vuonna, mutta tällä kertaa emme saaneet edes ilmoitettua asiasta sivuillamme. Syntymäpäivämme tulivat ja menivät heinäkuussa, mutta ilotulitteet unohtuivat ampumattomina varastoon. Vastuu Taide2000:n toiminnasta oli jakautunut jo pidempään epätasaisesti, mutta nyt kuorman koko alkoi olla liikaa.

Alkusyksystä, eli elokuvien hedelmällisimpään aikaan ja paunaviinikauden kynnyksellä, Taide2000 oli pisteessä, jolloin mahdollisuus toiminnan keskeyttämisestä mainittiin ääneen ensimmäistä kertaa. Perustajajäsenet istuivat alas, kävivät avoimen keskustelun tulevaisuudesta ja päättivät tarkkailla tilanteen kehittymistä vuoden loppuun asti. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali, joka käynnistyi lähes välittömästi yhteistoimintakeskustelun jälkeen, sujui paremmin kuin ehkä yksikään R&A historiamme varrella. Taide2000 alkoi näyttää taas siltä, miltä se oli näyttänyt aiemmin, ja miltä me sen halusimme näyttävän edelleenkin. Taide2000 oli tullut takaisin.

Mutta sitten tulivat taas arki ja ensilumi. Toimintamme apaattisuus ei pudonnut enää kesän tasolle, muttemme saaneet silti elokuvatarjonnan heikon tason ja siviilikiireidemme myötävaikutuksella itsestämme irti aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Vuosi läheni loppuaan, toimintamme oli seisahtunutta ja tarjonnan taso sellaista, ettemme olleet nähneet poikkeuksellisesti koko vuonna ainuttakaan viiden tähden elokuvaa.

Kun juhlavuottamme oli jäljellä enää kolme päivää, tapahtui jotain ratkaisevaa. Saimme viimein ryhmämme kasaan ja palasimme kotiimme Kino Engelin taaimmaiselle riville. Odotuksemme illan tai elokuvan suhteen eivät olleet kovin korkealla, mutta yllättäen kaikki kääntyikin päälaelleen. Ilta, vuosi ja kenties koko tulevaisuutemmekin. Todellinen, tunnelmallinen taide-elokuva oli tehnyt täysin odottamattoman paluun valkokankaalle. Juhlavuodemme ensimmäinen viiden tähden elokuva näytettiin samana iltana, jolloin onnistuimme viinivalinnassamme lähes täydellisesti, ja iltana, jolloin Taide2000 oli taas pitkästä aikaa Taide2000.


TULEVAISUUS

Milloin Taide2000:n on aika siirtyä historiaan? Lähteäkö juhlista arvokkaasti, kun kaikilla on vielä hauskaa, vai tarttuako yhä seuraavaan korttiin? Onko kymmenvuotisjuhlien viimeisimmällä hetkellä kohdalle osunut täydellinen elokuvailta paras ja juhlavin tapa päättää ylväs matka, vai tulisiko meidän sinnitellä Kino Engelin mukana niin pitkään kuin henki pihisee. Mitä Kekkonen olisi tehnyt? Se, onko Taide2000:tta enää aktiivisena vuonna 2011, selviää tuonnempana. Mikäli ei, mikäli tämä kaikki päättyy juhlavuotemme parhaiden palkitsemiseen, tahdomme kiittää mitä kauneimmin kaikkia niitä ihmisiä ja tahoja, jotka ovat kulkeneet kanssamme samalla polulla missä tahansa vaiheessa matkaa. Kävi niin tai näin, menee Taide2000 lopulliseen hautaansa vasta jäsentensä mukana, jos silloinkaan...


EHDOKKAAT JUHLAVUOTEMME PALKITTAVIKSI:

Kilpaa vuoden parhaan elokuvateatterin tittelistä emme lupaustemme mukaisesti järjestä tänä vuonna Kino Engelin ylivertaisuuden takia. Taide2000-erikoispalkinto sen sijaan jaetaan, samaten kuin kaikki perinteiset palkinnot.

Vuoden 2010 elokuvaviiniehdokkaat:

Carnival syrah (Tournée)
Yali carmenere-syrah (Sin Nombre)
Urban Uco malbec-tempranillo (A Single man)
Oriachovitza cabernet-sauvignon (Tarinoita kulta-ajalta)
Equinox merlot-petite-sirah (Howl)


Vuoden 2010 näyttelijäehdokkaat:

Larry David - Whatever works
Olle Sarri - Apan
Stina Ekblad - Ruotsalainen avioliitto
Mathieu Amalric - Tournée

Ehdokkaat Taide2010-palkinnon saajaksi:

Tournée (Mathieu Amalric)
Apan (Jesper Ganslandt)
Whatever works (Woody Allen)

Voittajat julkistamme tammikkussa 2011.

Tournée - Kiertue (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Elokuvassa ranskalaisten ja jenkkien välille ei rakennettu ainuttakaan kansalliseen itsetuntoon pohjautuvaa konfliktia.

Oheisviini: Carnival syrah 2009 istui elokuvan oheen aina etikettiään myöten. Rypäleinen viini oli hahmojen tapaan tuntuva, runsas ja selkeä. Vuoden parhaita viinilöytöjä.

Yhdysvaltalaisten burleskitaiteilijoiden ryhmä, eli joukko naisia, kiertää Ranskan merenrantakaupunkeja paikallisen managerinsa kanssa, kenestä löytyy tulisuuteen taipuvaisen luonteensa lisäksi myös muita pakkaa sekoittavia ominaisuuksia.

Ihminen käyttäytyy eri tavalla, kun hän on ykSin tai osa ryhmää. Oli hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha. Asia ei silti tapaa tulla ensimmäisten joukossa mieleen, kun puhe kääntyy ryhmään naisia, jotka tykkäävät esiintyä lavalla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Elokuvassa Tournée - Kiertue ryhmän vaikutuksen yksilöön voi kuitenkin aistia, vaikkei sitä mainita sanallakaan, tai vaikkei ohjaaja Mathieu Amalric edes alleviivaa sitä mitenkään. Se vain on olemassa, ja juuri siksi Tournée on niin nerokas elokuva kuin on. Teoksessa on valtava määrä asioita, joita ei tuoda varsinaisesti esiin, mutta jotka ovat silti olemassa. Lämpöä, rakkautta, kiukkua, välittämistä, pettymystä, naiseutta ja romantiikkaa. Yksi elokuvan ylivoimaisimmista hetkistä on todella yllättävässä yhteydessä syntyvä romanssi, joka kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin, mutta jättää silti epätäydellisyytensä takia jälkeen mitä parhaimman mielen.

Muutenkin, vaikka toisin voisi kuvitella, on Tournée erittäin herkkä ja hienotunteinen elokuva. Jopa yksi häivähdyksenomainen ilme saattaa muuttaa kokonaisuuden kulkusuuntaa ratkaisevasti. Silti elokuva on samaan aikaan myös miehekäs ja huumorintajultaan peloton. Siinä on oivallettu kertakaikkisen upeasti erilaisten vaikutteiden oikea suhde. Esimerkiksi valtameren tai tervanarun tuoksun voi haistaa milloin haluaa, vaikkei meren läsnäolosta satamakaupungeissa sen väkinäisemmin muistutetakaan.

Tournée - Kiertue on ehdottomasti yksi taide-elokuvavuoden 2010 kirkkaimpia helmiä.

Katso traileri: TÄSTÄ

Kesähetket (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Tunnelma: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Ranskalainen tunnelma on palannut.

Taiteellisen perheen äiti menehtyy ja jäljelle jäävän kolmen aikuisen lapsen pitää päättää, mitä tehdä talolle ja tauluille.

ÄkkiSeltään voisi luulla, että elokuva, jossa kolme lasta sopii aikuismaiseen tapaan mitä tehdä kuolemaansa valmistautuneelta äidiltä jääneellä perinnöllä, olisi tylsä. Asetelmistaan huolimatta Kesähetket ei kuitenkaan ole sitä, sillä sen läsnäolo on mahtavaa. Se on taas pitkästä aikaa sellainen vapautunut ranskalaiselokuva, jossa jo pelkkä tyhjyys saattaisi olla katsomisen arvoista. Sen draama syntyy elämän luontaisesta dramaattisuudesta, ei itsetarkoituksellisista juonenkäänteistä, jonka takia elokuva tuntuu varsin uskottavalta.

Kesähetket on kokonaisuutena, ja erityisesti otteensa vuoksi, upea elokuva, muttei kuitenkaan niin iskevä, että se ansaitsisi viittä tähteä. On mielenkiintoista nähdä minkälainen jälkimaku Kesähetkistä jää, kun se on saanut hautua hetken aikaa mielessä. Täysin poissuljettu vaihtoehto kun ei ole sekään, etteikö elokuva voisi vuoden päätteeksi olla jopa ehdolla Taide2010-palkinnon voittajaksi.

Ruotsalainen avioliitto (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * (yksi tähti)
Erityistä: Wallandereista ja varhaisimmista Beckeistä tuttuja hahmoja oli aluksi hieman vaikeaa nähdä hartaina pohjois-ruotsalaisina.

Kirkon avioliittokursseja vetävä mies menee rakastumaan parhaan ystävänsä vaimon kanssa, mutta toisin kuin ehkä monet muut tekisivät, ei pettävä pariskunta yritäkään salailla asiaa, vaan nostaa kissan poikkeuksellisen komeasti pöytään.

VoiSi kuvitella, että sellaisen miehen puolelle olisi helppo asettua, joka pysyy juuri ja juuri oman vaatimattoman elämänsä vauhdissa, ja jonka vaimo alkaa vehdata parasta ystävää esittävän supliikkimiehen kanssa. Varsinkin, kun elokuva on ruotsalaisten tekemä ja siihen on saatu pitkä rivi taitavia näyttelijöitä. Ruotsalainen avioliitto täyttää kaikki nämä kriteerit, mutta se ei ole silti läheskään niin hyvä kuin voisi odottaa. Se on itse asiassa jopa hämmentävän bliisu ja tunteeton elokuva. Sen osat eivät vie sen enempää mukanaan kuin kokonaisuuskaan, sillä jokin suuri ja oleellinen puuttuu. Elokuvan tyypit vain hässivät, kiduttavat henkisesti toisiaan ja heittävät pienen tilannesidonnaisen kaskun sinne tänne, mutta katsomossa vain mietitään miksi Sven-Erikin silmät näyttävät niin omituisilta.

Taide2000 on perinteisesti osannut arvostaa ruotsalaisten tekeleitä, jopa hieman vaatimattomampiakin, mutta tällä kertaa tuulettimeen osui jotain sellaista, mitä siihen ei olisi pitänyt osua. Ruotsalainen avioliitto on muistikuviemme mukaan historiamme ensimmäinen ruotsalaiselokuva, joka ei saa meiltä yhtä tähteä enempää.