Sleeping beauty (R&A)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)

Lähtökohdat Sleeping beautylle olivat lupaavat. Elokuva kertoi ylvääStä australialaisesta opiskelijatytöstä, joka alkoi työskennellä seuralaispalvelulle ja viettää huumattuna öitä kartanossa, joista ei muistanut sittemmin yhtään mitään. Ahdistava ja räjähdysherkkä tunnelmakin nappasi otteeseensa jo elokuvan ensimetreillä. Mahdollisuudet olisivat olleet toisin sanoen lähes mihin tahansa, mutta Sleeping beauty näytti jääneen valinnanvaikeuden takia lopulta kokonaan ilman omaa ravihevostaan. Kokonaisuus oli hämmentävän valju, eikä paljon lupaava tunnelmakaan lähtenyt kehittymään missään vaiheessa enää suuntaan taikka toiseen. Asiat, joita valkokankaalla tapahtui, vaikuttivat merkityksettömiltä, ja jossain vaiheessa näytöstä sitä tajusi, ettei elokuvaa pelasta enää mikään muu, kuin jokin todella yllättävä ja palkitseva kliimaksi. Sen, tuliko sellaista vai ei, voi päätellä antamistamme tähdistä.

Medianeras (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Valtavat talojen seiniin maalatut mainokset antoivat elokuvalle sielun.

Medianeras on erikoisesti rakennettu elokuva, joka aluStaa ja kuljettaa viehättävästi kohti lopun paria ratkaisevaa minuuttia. Se on sosiaalisen median aikaan päivitetty romanttinen draama, jossa on etäisiä kaikuja ranskalaiselokuva Améliesta. Niiden romantiikassa kun oli keskenään jotain samanlaista pienuutta, vaikkei argentiinalainen pikkuserkku asian ympärille aivan yhtä tiukalla otteella kietoutunutkaan. Myös kaupungin maisemien viehättävyyden korostamisessa oli aistittavissa jotain roolillista samankaltaisuutta, vaikka Buenos Airesista esiinnostettu kauneus olikin Amélien maisemiin verrattuna laadultaan rosoisempaa ja musiikkivideomaisempaa. Medianeras kuulunee myös niiden omituisten elokuvien kastiin, joiden mieleenpainuvuuden ymmärtää kunnolla vasta viikkoja tai vuosia näytöksen jälkeen.

Love like poison (R&A)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Isoisä se piti itsensä miehenä ihan elämänsä ehtoopuolelle saakka.

Se, missä ranSkalaiset elokuvat dominoivat juuri tällä hetkellä, on rytmitys. Ne eivät ole laahavia, eivätkä liian nopeita, vaan sellaisia, että ne ottavat maailman haltuun jo ensiminuuteilla. Ne määräävät sykkeen. Love like poison ei ollut elokuvana unohtumaton, mutta siitä huolimatta lehtereillä tuoksui koko ajan hyvällä tavalla Ranskalta. Tarina 14-vuotiaan, Dave Mustainen näköisen tytön suhteesta itseensä, ikätovereihinsa, Jumalaan ja maailmaan olisi jäänyt turhan eleettömäksi, ellei elokuvan rytmi olisi ollut niin hienosti sopusoinnussa vaitonaisen tarinan kanssa. Omat tärkeät juonteensa elokuvaan toivat myös tytön vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ampuivat käytöksensä kautta omat tärkeät väriläiskänsä kankaalle, ja tekivät siten kokonaisuudesta hieman moniulotteisemman.

The woman who dreamed of a man (R&A)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * * (neljä tähteä)

Juoni: * * (kaksi tähteä)

Lähtökohdat elokuvalle olivat herkulliset - tanSkalainen muotikuvaaja kiertää työnsä puolesta Euroopan trendikkäimpiä kaupunkeja ja törmää Pariisissa mieheen, josta on uneksinut. Sen jälkeen olisi voinut tapahtua mitä tahansa, mutta The woman who dreamed of a man lähti valitettavasti siihen kaikkein perinteisimpään suuntaan, eikä teoksen sisäinen kauneus tullut kovinkaan vahvasti esiin. Jopa tarina naisen tarkoin vaalitun ulkokuoren murenemisesta tuntui tämän tuuliajolla kelluvan kertomuksen keskellä jokseenkin hengettömältä. Mikäli Pariisista ja Varsovasta ei olisi tarjottu niin upeita kuvia kuin tarjottiin, ja jos päähenkilön luonteenpiirteiden ääripäät olisivat olleet vähääkään lähempänä toisiaan, ei elokuvassa olisi ollut kovinkaan monta syytä suositella sitä.

Tomboy (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Pienen välienselvitelyn nolo lopputulos jäi yhteisössä suotta täysin huomiotta.

Valheen ylläpitäminen on sitä vaikeampaa mitä huonommin on poHjatyön tehnyt. Joistain asioista ei ehkä kannattaisi lähteä valehtelemaan ollenkaan. Tomboyssa on kyse molemmista. Tytöstä on vaikea tehdä poikaa. Elokuva maalaa herkullisesti lapsuuden ja aikuisuuden rajaa - aikaa jolloin sukupuolirooleilla alkaa olla merkitystä. Tai jos niitä ei halua omaksua – yhteisö tekee sen puolestasi.

Our day will come (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Pikkutytön paljon kertova hymy.

Notre jour viendra - Our day will come on ranSkalainen road-movie, ja yksi käynnissä olevan elokuvavuoden kirkkaimmista helmistä. Se kertoo punatukkaisuutensa takia kiusatuksi tulleesta miehestä, joka onnistuu seurakseen päätyneen arrogantin ja aavistuksen epävakaan psykiatrin avustuksella kanavoimaan oman pahan olonsa muiden ihmisten ongelmaksi.

Vaikka Notre jour viendra on väkivaltainen ja armoton elokuva, on se silti myös äärimmäisen hauska. Huumori on osuvaa ja pitää yliampuvuutensa takia huolen siitä, ettei elokuvan väkivaltaisuus tunnu liian moralisoivalta tai raskaalta. Se on äärimmäisen hieno ja ainutlaatuinen piirre, sillä niitä elokuvia, joissa väkivaltaan liittyy opetus, tai joissa sillä halutaan shokeerata, on maailma pullollaan. Notre jour viendran väkivalta tuntuu sen sijaan lähinnä näkökulmalta, jonka avulla asioita ollaan onnistuttu tarkkailemaan eri perspektiivistä.

Toinen mahtava piirre elokuvassa ovat sen miljööt. Läntisen Ranskan teollistuneet merenrantakaupungit eivät muistuta Pariisin kauneimpia kortteleita, mutta siitä huolimatta ne herättävät matkakuumeen. Ehkä maisemien houkuttelevuus piilee nimenomaan siinä, ettei niitä ole tarkoitettu näytettäväksi niinkään potentiaalisille turisteille, kuin ranskalaisille itselleen. Vähän kuin Suomesta näytettäisiin maailmalle Tuomiokirkon sijaan Naantalin satama.

Biutiful

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Juoni: * * * (Kolme tähteä)
Oheisviini: Coronas tempranillo jäi täysin voimakkaan elokuvan jalkoihin. Biutiful vaatii oheensa jotain todella tuhtia punaviiniä.

Uxbal on hämäräpuuhilla elantonsa ansaitseva kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaisä, jolle lääkäri kertoo tarinan alussa elinaikaa olevan jäljellä enää pari kuukautta.

Biutifulin poikkeukSellinen voima piilee siinä, että Uxbalin syöpä on kaikkialla. Se on läsnä, kun lapset syövät Weetabixeja, ja se on läsnä, kun kiinalaiset rantautuvat Barcelonaan. Syöpä kummittelee teatterisalissa, tapahtuipa valkokankaalla mitä tahansa. Tunnelmaa ei myöskään särje pääosaa näytellyt Javier Bardem, jossa syöpä on alati läsnä. Hän vetää mahtavan roolin, sillä vaikkei hän sairauttaan juuri muuten esiin nostakaan, on se hänen silmissään tauotta. Näyttelijöistä on mainittava positiivisessa valossa myös perheen molemmat lapset, sekä entistä vaimoa näytellyt Maricel Álvarez, jonka suoritus tultaneen muistamaan elokuvavuotemme loppupuolella.

Vaikka Biutiful on henkisesti yhtä harmautta, antavat maisemat sille mukavasti pehmentävää väriä. Barcelonasta näytetään niin persoonallisia kohtia ja kauniita kuvia, ettei niiden merkitystä elokuvan makuun pidä vähätellä. Ilman maisemia kun Biutiful olisi saattanut jättää jälkeensä yksinomaan lannistuneen olon.

Tournée - Kiertue (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Elokuvassa ranskalaisten ja jenkkien välille ei rakennettu ainuttakaan kansalliseen itsetuntoon pohjautuvaa konfliktia.

Oheisviini: Carnival syrah 2009 istui elokuvan oheen aina etikettiään myöten. Rypäleinen viini oli hahmojen tapaan tuntuva, runsas ja selkeä. Vuoden parhaita viinilöytöjä.

Yhdysvaltalaisten burleskitaiteilijoiden ryhmä, eli joukko naisia, kiertää Ranskan merenrantakaupunkeja paikallisen managerinsa kanssa, kenestä löytyy tulisuuteen taipuvaisen luonteensa lisäksi myös muita pakkaa sekoittavia ominaisuuksia.

Ihminen käyttäytyy eri tavalla, kun hän on ykSin tai osa ryhmää. Oli hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha. Asia ei silti tapaa tulla ensimmäisten joukossa mieleen, kun puhe kääntyy ryhmään naisia, jotka tykkäävät esiintyä lavalla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Elokuvassa Tournée - Kiertue ryhmän vaikutuksen yksilöön voi kuitenkin aistia, vaikkei sitä mainita sanallakaan, tai vaikkei ohjaaja Mathieu Amalric edes alleviivaa sitä mitenkään. Se vain on olemassa, ja juuri siksi Tournée on niin nerokas elokuva kuin on. Teoksessa on valtava määrä asioita, joita ei tuoda varsinaisesti esiin, mutta jotka ovat silti olemassa. Lämpöä, rakkautta, kiukkua, välittämistä, pettymystä, naiseutta ja romantiikkaa. Yksi elokuvan ylivoimaisimmista hetkistä on todella yllättävässä yhteydessä syntyvä romanssi, joka kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin, mutta jättää silti epätäydellisyytensä takia jälkeen mitä parhaimman mielen.

Muutenkin, vaikka toisin voisi kuvitella, on Tournée erittäin herkkä ja hienotunteinen elokuva. Jopa yksi häivähdyksenomainen ilme saattaa muuttaa kokonaisuuden kulkusuuntaa ratkaisevasti. Silti elokuva on samaan aikaan myös miehekäs ja huumorintajultaan peloton. Siinä on oivallettu kertakaikkisen upeasti erilaisten vaikutteiden oikea suhde. Esimerkiksi valtameren tai tervanarun tuoksun voi haistaa milloin haluaa, vaikkei meren läsnäolosta satamakaupungeissa sen väkinäisemmin muistutetakaan.

Tournée - Kiertue on ehdottomasti yksi taide-elokuvavuoden 2010 kirkkaimpia helmiä.

Katso traileri: TÄSTÄ

A Single man (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma. * * (kaksi tähteä)
Oheisviini: Urban uco (2009) malbec-tempranillo oli poikkeuksellisen pehmeä viini.

Los Angelesiin sijoittuva elokuva kertoo miespuolisesta professorista, joka menettää traagisesti samaa sukupuolta olevan puolisonsa. 60-luvun maailma ei suhtaudu homoihin suoranaisen kielteisesti, muttei myöskään erityisen ymmärtäväisesti. Se ei ollut vielä tottunut seksuaaliseen erilaisuuteen.

On hyvä asia, että tavalliSta heteroelämää elävien ihmisten tietoisuuteen tuodaan elokuvien kautta niitä ongelmia ja solmukohtia, joita seksuaaliset vähemmistöt joutuvat suuntautumisensa takia kohtaamaan. A single man nostaa esimerkiksi upealla tavalla esiin sen, miten viisaat ja tiedostavatkin ihmiset saattaavat elää sellaisessa harhaluulossa, kuin kukaan ei voisi rakastaa samaa sukupuolta olevaa samalla tavalla, kuin enemmistö rakastaa vastakkaista sukupuolta. Taide2000 näkee elokuvan sanoman toisin sanoen arvokkaana. Siitä huolimatta A single man oli mielestämme mauton elokuva.

Haluamme korostaa Taide2000:n hyväksyvän homoseksuaalisuuden täysin, ja pystymme mielestämme myös suhtautumaan asiaan varsin mutkattomasti. Siitä huolimatta me emme halua nähdä elokuvalipun hintaa vastaan kahden miehen välisiä intohimoisia suudelmia. Ne alkoivat tuntua liian kiusallisilta ja piinaavilta. Ei sillä ettäkö puistatuksissa olisi loogisesti ajateltuna mitään järkeä, kun esimerkiksi kuoleman katsominen käy monessa tapauksessa hyvinkin helposti. Silti, kahden miehen välisellä hellyydellä mässäily oli mielestämme paskaa taidetta, jolla ei saavutettu mitään muuta kuin ehkä sietokyvyn rajan siirtämistä täysin hyödyttömään suuntaan. Olimme jo ennen elokuvaa sinut sen asian kanssa, että myös homoseksuaalit harrastavat seksiä, mutta emme halua elokuvan jälkeenkään olla paikalla, kun he sitä tekevät. Ja miksi pitäisi, sillä ainakin me olemme eläneet käsityksessä, ettei sellaiseen maailmaan, jossa kaksi ihmistä nauttii estoitta toisistaan, mahdu mukaan asioita, jotka vaatisivat kenenkään muun kuin asianosaisten hyväksynnän.