Midnight in Paris

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Pahan palkka taidemuseossa.

Woody Allenin elokuvat tuppaavat olemaan aina eräänlaisia oodeja kaupungille. YleenSä ylistyksen kohteena on New York, mutta tällä kertaa kumarruksen saa Pariisi, josta yksi elokuvan roolihahmoista toteaa osusvasti, ettei osaa päättää rakastaako kaupunkia enemmän yöllä vai päivällä. Teos alkaa upealla kuvakollaasilla, ja jatkuu vauhtiin päästyään kerrassaan nerokkaalla juonella. Allen on onnistunut luomaan Midnight in Parisista elokuvan, jossa yhdistyvät niin Pariisin tunnelma, kauneus, osuva huumori, kuin varmasti lähes kenelle tahansa samastuttava fantasiamaailmakin. Yksi elokuvan parhaista puolista on sen persoonallisuus, joka ei tunnu syntyneen ollenkaan toisten elokuvien kuvajaisena, vaan sen seurauksena, että Midnight in Parisin on koettu vain olevan parhaimmillaan juuri tällaisenaan. Toinen merkittävän erilainen piirre elokuvassa on, että sen riemukkaan tunnelman ansiosta päähenkilön menestys tuntuu lähes yhtä hienolta, kuin omien ystävien menestys. Ehdottomasti vuoden parhaita elokuvia.

Biutiful

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Juoni: * * * (Kolme tähteä)
Oheisviini: Coronas tempranillo jäi täysin voimakkaan elokuvan jalkoihin. Biutiful vaatii oheensa jotain todella tuhtia punaviiniä.

Uxbal on hämäräpuuhilla elantonsa ansaitseva kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaisä, jolle lääkäri kertoo tarinan alussa elinaikaa olevan jäljellä enää pari kuukautta.

Biutifulin poikkeukSellinen voima piilee siinä, että Uxbalin syöpä on kaikkialla. Se on läsnä, kun lapset syövät Weetabixeja, ja se on läsnä, kun kiinalaiset rantautuvat Barcelonaan. Syöpä kummittelee teatterisalissa, tapahtuipa valkokankaalla mitä tahansa. Tunnelmaa ei myöskään särje pääosaa näytellyt Javier Bardem, jossa syöpä on alati läsnä. Hän vetää mahtavan roolin, sillä vaikkei hän sairauttaan juuri muuten esiin nostakaan, on se hänen silmissään tauotta. Näyttelijöistä on mainittava positiivisessa valossa myös perheen molemmat lapset, sekä entistä vaimoa näytellyt Maricel Álvarez, jonka suoritus tultaneen muistamaan elokuvavuotemme loppupuolella.

Vaikka Biutiful on henkisesti yhtä harmautta, antavat maisemat sille mukavasti pehmentävää väriä. Barcelonasta näytetään niin persoonallisia kohtia ja kauniita kuvia, ettei niiden merkitystä elokuvan makuun pidä vähätellä. Ilman maisemia kun Biutiful olisi saattanut jättää jälkeensä yksinomaan lannistuneen olon.

Sovinto

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * *  (kaksi tähteä)
Erityistä: Päähenkilön aviomiehelle tulee yllätyksenä, että tämän vaimolla on myös äiti.

Sovinto kertoo 70-luvulla Ruotsiin muuttaneesta suomalaisperheestä ja sen tyttärestä, joka muistelee vuosikymmeniä myöhemmin lapsuutensa kivuliaita vaiheita.

Palkittu Outi Mäenpää näyttelee roolinSa hyvin, samaten Mäenpään kehuma Ville Virtanen, mutta elokuvan ehdottomasti parhaasta näyttelijäntyöstä vastaa nuorta Leenaa esittävä lapsitähti Tehilla Blad. Hän on loistava ja todellinen. Alkoholismin ja perheväkivallan voimakkaasti värittämä tarina on ahdistava paitsi tapahtumiensa takia, myös siksi, että vielä 80-luvulla vallinnut vaikenemiskulttuuri puskee valkokankaalta iholle niin samastuttavana. Kokonaisuus on kaikessa synkkeneväisyydessään vaikuttava, muttei kuitenkaan niin hyvä, kuin kaikesta ennakkohehkutuksesta olisi voinut päätellä.

Kun silmäni mä auki saan

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Oheisviiniksi elokuvan rinnalle sopii parhaiten kohtalokas ja tanakka italialainen punaviini.

Periaatteessa täydellistä arkea elävä milanolaisrouva aloittaa seikkailun perheenisän kanssa, jonka kotona odottaa vaimon lisäksi kaksi lasta.

Kun silmäni mä auki saan ei oliSi muuta kuin hidastempoinen ja helposti unohdettava parituntinen, ellei siinä olisi useampia kerroksia. Perustarina kahdesta syrjähyppijästä ei tarjoa maisemien lisäksi juuri mitään erityistä, mutta psykologinen tausta tekee elokuvasta mielenkiintoisen. On vaikea sanoa, onko ohjaaja Silvio Soldinin tarkoituksena ollut alleviivata molempien sukupuolten inhimillisiä heikkouksia, mutta ainakin ne nousevat elokuvassa rehellisesti esiin. Mies ei mahda järkevistä ajatuksista huolimatta mitään haluilleen, eikä nainen havittele täydellisyyttä, vaan loputonta muutosta ja konkreettisia merkkejä voimastaan ohjata muita ihmisiä. Se on typeryydessään ärsyttävää katsottavaa, mutta juuri sen takia elokuva on katsomisen arvoinen ja ansaitsee kahden sijaan kolme tähteä.

Somewhere

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)

Juoni: * * * * * (Viisi tähteä)

Erityistä: Romulon serenadi hotellin aulassa.

Oheisviini: Equinox 2007 Merlot-Petite-sirah ei valitettavasti istunut kirpakkuutensa takia turkoosin elokuvan oheen kovinkaan hyvin. Somewhere kaipaa rinnalleen jotain runsasta ja pehmyttä.

Näyttelijä, jonka elämän sisältö koostuu työn lisäksi viinasta, naisista, autoista ja hotellihuoneista, joutuu ottamaan tyttärensä luokseen poikkeuksellisen pitkäksi aikaa. Ratkaisevasti muuttunut tilanne kestää sen verran, että miehenkin on pakko hieman seisahtaa.

Taide2000:n yhdestoista vuosi lähti liikkeelle hyvin klookusti, sillä alkumetreillään olevan vuoden paras elokuva on jo hyvin suurella todennäköisyydellä löytynyt. Mikäli näin ei ole, tulee edessämme olemaan ällistyttävä elokuvavuosi. Sofia Coppolan Somewhere on yksi koko historiamme parhaista elokuvista. Maisemat, kuvat, juoni, tunnelma ja rytmi, lähes kaikki hivelee täydellisyyttä. Elokuva antaa katsojalle ruhtinaallisesti tilaa miettiä valmiiksi pureskelemattomia asioita. Myös ohjaajan luottamus katsojien ymmärryskykyä kohtaan on mieltä lämmittävää. Somewheresta on jätetty pois oikeastaan kai kaikki itsestäänselvyydet, ja keskitytty sen sijaan oleelliseen. Vuorosanat, jotka katsoja voi arvata ennalta, jäävät katsojan sanottaviksi, sillä roolihahmot eivät sitä tee. Ehkä parhaimpina esimerkkeinä tästä ovat aamiainen Italiassa sekä kohtaus, jossa ovat mukana helikopteri ja taksi.

Mainitsematta ei voi jättää myöskään huumoria, joka on suorastaan nerokasta ja jollain tavalla kai uudenlaistakin. Oikeastaan ainoa pieni kauneusvirhe komiikassa on naisen nimi, jonka päähenkilö muistaa väärin.

Tournée - Kiertue (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Elokuvassa ranskalaisten ja jenkkien välille ei rakennettu ainuttakaan kansalliseen itsetuntoon pohjautuvaa konfliktia.

Oheisviini: Carnival syrah 2009 istui elokuvan oheen aina etikettiään myöten. Rypäleinen viini oli hahmojen tapaan tuntuva, runsas ja selkeä. Vuoden parhaita viinilöytöjä.

Yhdysvaltalaisten burleskitaiteilijoiden ryhmä, eli joukko naisia, kiertää Ranskan merenrantakaupunkeja paikallisen managerinsa kanssa, kenestä löytyy tulisuuteen taipuvaisen luonteensa lisäksi myös muita pakkaa sekoittavia ominaisuuksia.

Ihminen käyttäytyy eri tavalla, kun hän on ykSin tai osa ryhmää. Oli hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha. Asia ei silti tapaa tulla ensimmäisten joukossa mieleen, kun puhe kääntyy ryhmään naisia, jotka tykkäävät esiintyä lavalla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Elokuvassa Tournée - Kiertue ryhmän vaikutuksen yksilöön voi kuitenkin aistia, vaikkei sitä mainita sanallakaan, tai vaikkei ohjaaja Mathieu Amalric edes alleviivaa sitä mitenkään. Se vain on olemassa, ja juuri siksi Tournée on niin nerokas elokuva kuin on. Teoksessa on valtava määrä asioita, joita ei tuoda varsinaisesti esiin, mutta jotka ovat silti olemassa. Lämpöä, rakkautta, kiukkua, välittämistä, pettymystä, naiseutta ja romantiikkaa. Yksi elokuvan ylivoimaisimmista hetkistä on todella yllättävässä yhteydessä syntyvä romanssi, joka kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin, mutta jättää silti epätäydellisyytensä takia jälkeen mitä parhaimman mielen.

Muutenkin, vaikka toisin voisi kuvitella, on Tournée erittäin herkkä ja hienotunteinen elokuva. Jopa yksi häivähdyksenomainen ilme saattaa muuttaa kokonaisuuden kulkusuuntaa ratkaisevasti. Silti elokuva on samaan aikaan myös miehekäs ja huumorintajultaan peloton. Siinä on oivallettu kertakaikkisen upeasti erilaisten vaikutteiden oikea suhde. Esimerkiksi valtameren tai tervanarun tuoksun voi haistaa milloin haluaa, vaikkei meren läsnäolosta satamakaupungeissa sen väkinäisemmin muistutetakaan.

Tournée - Kiertue on ehdottomasti yksi taide-elokuvavuoden 2010 kirkkaimpia helmiä.

Katso traileri: TÄSTÄ

Kesähetket (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Tunnelma: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Ranskalainen tunnelma on palannut.

Taiteellisen perheen äiti menehtyy ja jäljelle jäävän kolmen aikuisen lapsen pitää päättää, mitä tehdä talolle ja tauluille.

ÄkkiSeltään voisi luulla, että elokuva, jossa kolme lasta sopii aikuismaiseen tapaan mitä tehdä kuolemaansa valmistautuneelta äidiltä jääneellä perinnöllä, olisi tylsä. Asetelmistaan huolimatta Kesähetket ei kuitenkaan ole sitä, sillä sen läsnäolo on mahtavaa. Se on taas pitkästä aikaa sellainen vapautunut ranskalaiselokuva, jossa jo pelkkä tyhjyys saattaisi olla katsomisen arvoista. Sen draama syntyy elämän luontaisesta dramaattisuudesta, ei itsetarkoituksellisista juonenkäänteistä, jonka takia elokuva tuntuu varsin uskottavalta.

Kesähetket on kokonaisuutena, ja erityisesti otteensa vuoksi, upea elokuva, muttei kuitenkaan niin iskevä, että se ansaitsisi viittä tähteä. On mielenkiintoista nähdä minkälainen jälkimaku Kesähetkistä jää, kun se on saanut hautua hetken aikaa mielessä. Täysin poissuljettu vaihtoehto kun ei ole sekään, etteikö elokuva voisi vuoden päätteeksi olla jopa ehdolla Taide2010-palkinnon voittajaksi.

Ruotsalainen avioliitto (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * (yksi tähti)
Erityistä: Wallandereista ja varhaisimmista Beckeistä tuttuja hahmoja oli aluksi hieman vaikeaa nähdä hartaina pohjois-ruotsalaisina.

Kirkon avioliittokursseja vetävä mies menee rakastumaan parhaan ystävänsä vaimon kanssa, mutta toisin kuin ehkä monet muut tekisivät, ei pettävä pariskunta yritäkään salailla asiaa, vaan nostaa kissan poikkeuksellisen komeasti pöytään.

VoiSi kuvitella, että sellaisen miehen puolelle olisi helppo asettua, joka pysyy juuri ja juuri oman vaatimattoman elämänsä vauhdissa, ja jonka vaimo alkaa vehdata parasta ystävää esittävän supliikkimiehen kanssa. Varsinkin, kun elokuva on ruotsalaisten tekemä ja siihen on saatu pitkä rivi taitavia näyttelijöitä. Ruotsalainen avioliitto täyttää kaikki nämä kriteerit, mutta se ei ole silti läheskään niin hyvä kuin voisi odottaa. Se on itse asiassa jopa hämmentävän bliisu ja tunteeton elokuva. Sen osat eivät vie sen enempää mukanaan kuin kokonaisuuskaan, sillä jokin suuri ja oleellinen puuttuu. Elokuvan tyypit vain hässivät, kiduttavat henkisesti toisiaan ja heittävät pienen tilannesidonnaisen kaskun sinne tänne, mutta katsomossa vain mietitään miksi Sven-Erikin silmät näyttävät niin omituisilta.

Taide2000 on perinteisesti osannut arvostaa ruotsalaisten tekeleitä, jopa hieman vaatimattomampiakin, mutta tällä kertaa tuulettimeen osui jotain sellaista, mitä siihen ei olisi pitänyt osua. Ruotsalainen avioliitto on muistikuviemme mukaan historiamme ensimmäinen ruotsalaiselokuva, joka ei saa meiltä yhtä tähteä enempää.

R&A: Howl (Q4/10)

 Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Oheisviini: Equinox merlot petite sirah 2007 oli alkumaultaan turhan mahonkinen, mutta asettui elokuvan aikana varsin hyvin tunnelmaa tukevaksi ja 50-luvun loppua muistuttavaksi.

Howl kertoo tarinan runosta ja runoilijasta, joka aiheutti kuohuntaa Yhdysvalloissa aikana, jolloin mustat paksusankaiset silmälasit olivat viimeksi muotia.

Vaikka Howl-niminen runo saattoikin puoli vuosisataa sitten mullistaa yhdysvaltalaista maailmankatsomusta ja nousta puHeenaiheeksi mm. avoimen seksuaalisuutensa vuoksi, aiheesta kertova elokuva on runoon verrattuna väsynyt tekele. Sen ansiokkain saavutus on kuvata katsojalle kuinka paljon on muuttunut suvaitsevaisuudessa ja sananvapaudessa viidessäkymmenessä vuodessa - etenkin vähemmistöjä kohtaan. Muistutus on tärkeä, mutta yksin se ei tee elokuvasta hyvää. Runoa elävöittämään käytetyt animaatiot tuntuvat kokonaisuudessa hassuilta. Ylinäytteleminen on vahvasti läsnä. Tai sitten 50-luvulla oltiin tosi omituisia.

R&A: Mother (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Hilpeyttä herättävä kylähullu passitetaan vankilaan paikallisen tytön murhasta, ja pojan äiti yrittää näyttää toteen, että kaltereiden takana istuu tyystin väärä henkilö.

Hyvä tunnelma, hyvät maiSemat, hienosti valitut näkökulmat ja kerrassaan mainiot juonenkäänteet. Motherissa olisi ollut ainesta todella upeaan lopputulokseen, mikäli sen parasta terää ei oltaisi laimennettu jumittamalla täysin epäoleellisten hetkien kimpussa. Sen, että vajakin tyhmyyttä väännettiin rautalangasta, olisi voinut katsoa vielä läpi sormien, mutta se, että maksimissaan puolentoista tunnin elokuva kesti kaksi tuntia, oli tässä kyseisessä tapauksessa liikaa. Motherista jäi erikoisella tavalla miellyttävä, mutta silti turhan mitäänsanomaton jälkimaku.

R&A: Mä oon mikä oon (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * *  (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Elokuvan virallinen esittelyteksti oli poikkeuksellisen harhaanjohtava.

Meksikolaisen perheen isä menehtyy, jonka seurauksena äidin tai jonkun kolmesta lapsesta on otettava vastuu, jotta päivällispöytään saataisiin ihmislihaa.

Mä oon mikä oon lähti kerrasSaan mainiosti liikkeelle. Se oli kiinni jopa viidessä tähdessä aina siihen saakka, kunnes kävi ilmi, että kyseessä olikin tavallisten meksikolaisten sijaan ihmissyöjäperhe. Fiilis lässähti totaalisesti, eivätkä edes upeat kuvat saaneet enää tunnelmaa nousemaan. Elokuvan arvoa eivät nostaneet myöskään über-kliseinen loppu tai yhtä ja samaa vitsiä tolkuttanut äiti, jonka näyttelijäntyökään ei juuri vakuuttanut. Petkutusta, sanoo Taide2000.

R&A: Double hour (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * (neljä tähteä)

Rikos, petos ja rakkaus menevät solmuun intensiivisessä italialaisessa jännärissä (lue: ei taide-elokuva).

Hyvää elokuvassa on voimakas intensiivisyys ja sujuva eteneminen. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja kokonaisuus mainio. Valitettavasti juoni ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta, siis sellaista mitä muut elokuvat eivät olisi vielä näyttäneet. Siksi täHdet jäävät viiden sijasta neljään, vaikka elokuvan jälkeinen fiilis olikin erittäin positiivinen. Huomionarvoista on Torinon katumaisema, miellyttävän tyhjä uimahalli ja ilmeikkään eroottinen päänäyttelijätär.

R&A: A Somewhat gentle man (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ulrik näytti hetkittäin aivan pitkätukkaiselta Tapani Kansalta.

Keski-ikäinen turska vapautuu vankilasta ja alkaa pystytellä kaveriensa avulla siviilielämän peruspilareita.

A Somewhat gentle manissa olisi periaatteeSsa voinut olla potentiaalia ihan hyväksi elokuvaksi. Perinteinen tarina oltiin kerrottu uudella tavalla, mutta valitettavasti itsetarkoituksellinen komiikka sai hieman liikaa valtaa. Mikäli joukossa olisi ollut edes yksi narri vähemmän, olisi elokuvan voinut nähdä laimeahkon banaaninkuorihuumorin sijaan raikkaana, komiikkaa sisältävänä draamana.

R&A: Love Exposure (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Papin poika alkaa hakea isänsä hyväksyntää tekemällä syntejä. Hän ajatuu syöksykierteeseen, joka johdattaa hänet lopulta sotaan häikäilemätöntä uskonlahkoa vastaan.

Pisteet Love Exposurelle siitä, että se onniStuu sohaisemaan kivasti, joskin hyvin yliampuen, yhteen tämän päivän arvomaailman kipupisteistä. Pelkästään miehisen siveellisyyden nollatoleranssia ajavalla lahkolla kun parodioidaan varsin onnistuneesti paljon yleisempääkin ajatusmaailman suuntausta. Muuten Love Exposure vaikuttaa varsin hämmentävältä kokonaisuudelta. Se kestää vailla sen suurempaa syytä neljä tuntia ja hyppii päämäärättömästi genrestä toiseen. Loppu niputtaa häilyväisen kokonaisuuden hyvin yhteen, mutta sitä huolimatta neljä tuntia on liian paljon aikaa tälle elokuvalle.

R&A: My Joy (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Joka ainoassa Venäjän kolkassa liikkuu tämän elokuvan perusteella joku.

Venäläinen kuorma-autonkuljettaja lähtee reissuun ja kohtaa matkallaan ankeita ihmisiä, sekä ihmisiä, joiden elämään liittyy ankeus.

My joy on käSittämättömän tyly elokuva. Sen lohduttomuus saavuttaa kaikessa yliampuvuudessaan jopa sellaiset mittasuhteet, että elokuvaa katsoessaan naureskelee sellaisissa kohdissa, joissa muiden elokuvien kohdalla olisi nauru kaukana. Se on siinä mielessä harmillista, että sen takia elokuvaa on vaikea ottaaa sen enepää vakavasti kuin kevyestikään. Ehkä kaikkein kuvaavin sana My Joyta ajatellen olisi toivottomuus, sillä se tuntuu ulottuvan kaikkeen. Ihmisiin, ihmissuhteisiin, autoihin, ruokaan, kaikkeen. Oikeastaan ainoita länsimaiseen muottiin mahtuvia hahmoja koko parituntisen aikana olivat opettajan lapsi, sekä virkavallalle räkyttävä koira.