Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * (yksi tähti)
Erityistä: Wallandereista ja varhaisimmista Beckeistä tuttuja hahmoja oli aluksi hieman vaikeaa nähdä hartaina pohjois-ruotsalaisina.
Kirkon avioliittokursseja vetävä mies menee rakastumaan parhaan ystävänsä vaimon kanssa, mutta toisin kuin ehkä monet muut tekisivät, ei pettävä pariskunta yritäkään salailla asiaa, vaan nostaa kissan poikkeuksellisen komeasti pöytään.
VoiSi kuvitella, että sellaisen miehen puolelle olisi helppo asettua, joka pysyy juuri ja juuri oman vaatimattoman elämänsä vauhdissa, ja jonka vaimo alkaa vehdata parasta ystävää esittävän supliikkimiehen kanssa. Varsinkin, kun elokuva on ruotsalaisten tekemä ja siihen on saatu pitkä rivi taitavia näyttelijöitä. Ruotsalainen avioliitto täyttää kaikki nämä kriteerit, mutta se ei ole silti läheskään niin hyvä kuin voisi odottaa. Se on itse asiassa jopa hämmentävän bliisu ja tunteeton elokuva. Sen osat eivät vie sen enempää mukanaan kuin kokonaisuuskaan, sillä jokin suuri ja oleellinen puuttuu. Elokuvan tyypit vain hässivät, kiduttavat henkisesti toisiaan ja heittävät pienen tilannesidonnaisen kaskun sinne tänne, mutta katsomossa vain mietitään miksi Sven-Erikin silmät näyttävät niin omituisilta.
