Taide2010-palkinto

Kymmenvuotisjuhlamme ovat ohi ja tärkeän vuoden paras elokuva on nyt valittu. Ennen sen ja muiden palkittujen nimien julkaiSemista kuitenkin muutama sana päättyneestä vuodesta kokonaisuutena.

Päättynyt elokuvavuosi 2010 herätti Taide2000:ssa hienoisen huolen. Siinä missä ehkä aiemmin yritimme selittää kokemaamme fraasilla "aika kultaa muistot", ei päättyneenä vuonna ollut mitään epäselvyyttä siitä, etteikö Pedro Almodovareja katoaisi tiuhempaa tahtia kuin syntyisi. Vuoden parhaan elokuvan tittelistä tosissaan kilvoittelevien elokuvien lista lyhenee vuosi vuodelta, eikä kyse ole todellakaan siitä, ettäkö me olisimme nostaneet vaatimustasoamme mitenkään ratkaisevasti. Pikemminkin päin vastoin. Tuntui, kuin olisimme katselleet niin paljon läpi sormien, ettei edes neljä tähteä ole enää mikään huikaisevan laadun tae.

Tällä hetkellä tilanne avautuu Taide2000:lle sellaisena, että vaihtoehtoinen elokuva on ottanut aimo askeleen arkisempaan suuntaan. Tarvittaisiin uusia tekijöitä, jotta selkeästi erilainen ja toisesta näkökulmasta maailmaa tarkasteleva fiktiivinen elokuva ei kuolisi kokonaan. Toivotaan, että vuodesta 2011 tulee edeltäjäänsä laadukkaampi. Toivotaan, että vuoden kuluttua Taide2000: täytyy keskutella vuoden parhaasta elokuvasta.

PALKITUT:



Taide2010-erikoispalkinto: Elokuvamusiikit

Konsertti ja Whatever works osoittivat hienolla tavalla musiikin voiman elokuvissa. Kumpainenkin teos auttoi löytämään täysin elokuvien ulkopuolella olevan valtavan ja viehättävän maailman.



Vuoden 2010 elokuvaviini: Carnival syrah (Tournée - Kiertue)

Carnival syrah oli elokuvavuotemme ehdottomasti kirkkain helmi. Se oli maultaan nostalginen, pehmeä, marjaisa, riittävä ja ennen kaikkea hyvä. Suutuntuma oli huomiotaherättävän miellyttävä ja jälkimaku lämmin. Carnival syrahin selkeys ja aitous saivat Taide2000:n kokemaan, että saa sitä jostain sentään vielä kunnon viiniäkin.






Vuoden 2010 näyttelijä: Mathieu Amalric (Tournée - Kiertue)

Mathieu Amalricin sanaton huumori ja tunnetilojen tulkinta elokuvassa Tournée - Kiertue oli niin ylivertaista, että kategorian voittajan valinta oli loppujen lopuksi aika helppoa. Näyttelijä, joka pystyy rakentamaan hahmonsa pohjalle tulisieluisen ja haikeuden, ja vasta sen päälle kaikki muut tilannesideonnaiset reaktiot, on tittelinsä ja kiitoksensa ansainnut.




Taide2010-palkinto vuoden parhaasta elokuvasta: Tournée - Kiertue

Mathieu Amalricin ohjaama ja tähdittämä Tournée - Kiertue oli vuoden 2010 ainut viiden tähden elokuva ja selkeä valinta Taide2010-palkinnon saajaksi. Maisemiltaan upea elokuva oli intensiivinen, mutta siinä oli silti riittävästi tilaa kulkea välillä myös omia polkuja. Ihmissuhteet ja tunteet oltiin onnistuttu kuvaamaan aidosti ja jopa niin herättävästi, että elokuvan aikana saattoi muistaa muutamia ihmiyyteen liittyvistä tosiasioista. Näin tasa-arvon aikakaudella on myös nostettava esiin Tournéen rohkea roolitus, jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia, molemmat yhtä arvokkaita, mutta erilaisia.

Konsertti (Q2/10)

Koska ensimmäistä kertaa Taide2000:n historian varrella emme saavuttaneet konsensusta elokuvan arvioinnissa, päätimme tehdä poikkeusratkaisun. Julkaisemme nyt Konsertista kaksi eri arviota, jotka molemmat edustavat ääripäitä.

ARVIO 1:

Kokonaisarvio: * * * * * (viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (viisi tähteä)
Erityistä: Elokuvassa esiintyy eläköityneen uutistenlukijan Kari Toivosen klooni.
Oheisviini: Le Cardinal chardonnay

Draamakomedia kertoo 30 vuotta sitten hajonneen venäläisen orkesterin kapelimestarista, joka alkaa juonia ryhmänsä uutta nousua Pariisin Chateletissa.

On vaikea nimetä toiSta elokuvaa, joka olisi liikkunut yhtä sulavasti ja nerokkaasti yli katsojan tunneskaalan raja-aitojen, kuin Konsertti. Se oli uskomatonta. Elokuva alkaa ironialta haiskahtavana kohelluksena, jossa lauskulla ambulanssilla orkesteria kokoava kaksikko ja teatraalisesti kuohuvat tunteet luovat yleistunnelmasta varsin hilpeän. Kuin varkain teos kuitenkin kasvaa askel askeleelta yhä uskottavammaksi draamaksi, kunnes se lopulta nousee koskettavasti yhdistyvien linjojensa kautta sellaiselle tasolle, että vastaavaa kokemusta on valkokankailla tuskin muutamaan vuoteen tarjolla.

Elokuvan kepeässä alussa on huomionarvoinen asia se poikkeuksellinen tyyli, joka syntyy, kun venäläisille ja heidän tavoilleen nauretaan kerrankin venäläisittäin, eikä amerikkalaisittain. Se näyttää nimittäin niin maan kuin kansankin sellaisessa valossa, jossa sitä harvemmin pääsee näkemään. Lopun dramatiikassa taas ihailtavaa on venäläinen kauneus, joka poikkeaa sävynsä puolesta hyvinkin paljon länsimaisesta kauneudesta. Täkäläisen elokuvan onnellinen loppu kun jättää helposti katsojalleen alitajuisen tunteen onnen päättymättömästä jatkuvuudesta, mutta venäläinen onni tuntuu paljon enemmän vain tähtihetkeltä, josta ei jää välttämättä enää lopputekstien jälkeen elämään kuin yksi lyhyt ja kaunis, elokuvan arvoinen muisto.

Loppukaneettina on vielä kiiteltävä elokuvan käännettä, jonka oveluutta ja koskettavuutta ei voi kuin ylistää.

ARVIO 2:

Kokonaisarvio: * * (Kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)

Miljööt: * (Yksi tähti)

Tunnelma: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Vaihteeksi venäläinen elokuva

Konsertti-elokuva yllättää sillä, että elokuva muuttaa luonnettaan noin puolivälissä. Siinä missä ensimmäinen puolisko menee muka-hauskassa hengessä pääHenkilöiden ravatessa paikasta toiseen titityy-musiikin siivittämänä, toinen puolisko tuo mukaan vakavampaa meininkiä. Konserttijoukon haaliminen eläkeläisistä ja hampuuseista ampuu tarkoituksella yli, mutta se ei jaksa naurattaa. Loppupuolen draama toimii paremmin ja on välillä jopa erittäin tunnelmallinen huipentuessa kuitenkin ylidramaattiseen musisointikohtaukseen ja disney-loppuun.