Sleeping beauty (R&A)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)

Lähtökohdat Sleeping beautylle olivat lupaavat. Elokuva kertoi ylvääStä australialaisesta opiskelijatytöstä, joka alkoi työskennellä seuralaispalvelulle ja viettää huumattuna öitä kartanossa, joista ei muistanut sittemmin yhtään mitään. Ahdistava ja räjähdysherkkä tunnelmakin nappasi otteeseensa jo elokuvan ensimetreillä. Mahdollisuudet olisivat olleet toisin sanoen lähes mihin tahansa, mutta Sleeping beauty näytti jääneen valinnanvaikeuden takia lopulta kokonaan ilman omaa ravihevostaan. Kokonaisuus oli hämmentävän valju, eikä paljon lupaava tunnelmakaan lähtenyt kehittymään missään vaiheessa enää suuntaan taikka toiseen. Asiat, joita valkokankaalla tapahtui, vaikuttivat merkityksettömiltä, ja jossain vaiheessa näytöstä sitä tajusi, ettei elokuvaa pelasta enää mikään muu, kuin jokin todella yllättävä ja palkitseva kliimaksi. Sen, tuliko sellaista vai ei, voi päätellä antamistamme tähdistä.

Medianeras (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Valtavat talojen seiniin maalatut mainokset antoivat elokuvalle sielun.

Medianeras on erikoisesti rakennettu elokuva, joka aluStaa ja kuljettaa viehättävästi kohti lopun paria ratkaisevaa minuuttia. Se on sosiaalisen median aikaan päivitetty romanttinen draama, jossa on etäisiä kaikuja ranskalaiselokuva Améliesta. Niiden romantiikassa kun oli keskenään jotain samanlaista pienuutta, vaikkei argentiinalainen pikkuserkku asian ympärille aivan yhtä tiukalla otteella kietoutunutkaan. Myös kaupungin maisemien viehättävyyden korostamisessa oli aistittavissa jotain roolillista samankaltaisuutta, vaikka Buenos Airesista esiinnostettu kauneus olikin Amélien maisemiin verrattuna laadultaan rosoisempaa ja musiikkivideomaisempaa. Medianeras kuulunee myös niiden omituisten elokuvien kastiin, joiden mieleenpainuvuuden ymmärtää kunnolla vasta viikkoja tai vuosia näytöksen jälkeen.

Love like poison (R&A)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Isoisä se piti itsensä miehenä ihan elämänsä ehtoopuolelle saakka.

Se, missä ranSkalaiset elokuvat dominoivat juuri tällä hetkellä, on rytmitys. Ne eivät ole laahavia, eivätkä liian nopeita, vaan sellaisia, että ne ottavat maailman haltuun jo ensiminuuteilla. Ne määräävät sykkeen. Love like poison ei ollut elokuvana unohtumaton, mutta siitä huolimatta lehtereillä tuoksui koko ajan hyvällä tavalla Ranskalta. Tarina 14-vuotiaan, Dave Mustainen näköisen tytön suhteesta itseensä, ikätovereihinsa, Jumalaan ja maailmaan olisi jäänyt turhan eleettömäksi, ellei elokuvan rytmi olisi ollut niin hienosti sopusoinnussa vaitonaisen tarinan kanssa. Omat tärkeät juonteensa elokuvaan toivat myös tytön vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ampuivat käytöksensä kautta omat tärkeät väriläiskänsä kankaalle, ja tekivät siten kokonaisuudesta hieman moniulotteisemman.

Tomboy (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Pienen välienselvitelyn nolo lopputulos jäi yhteisössä suotta täysin huomiotta.

Valheen ylläpitäminen on sitä vaikeampaa mitä huonommin on poHjatyön tehnyt. Joistain asioista ei ehkä kannattaisi lähteä valehtelemaan ollenkaan. Tomboyssa on kyse molemmista. Tytöstä on vaikea tehdä poikaa. Elokuva maalaa herkullisesti lapsuuden ja aikuisuuden rajaa - aikaa jolloin sukupuolirooleilla alkaa olla merkitystä. Tai jos niitä ei halua omaksua – yhteisö tekee sen puolestasi.

Behind blue skies (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Elokuvan aloittava seksikohtaus kaikkine yksityiskohtineen on hyvin häkellyttävä.

Behind blue skiesin juttu on 70-luku ja tukholmalaiSten suosima Sandhamnin saari kaupungin edustalta lähtevän rännin päässä. Puolitoistatuntinen ei olisi vaatinut näiden kahden elementin lisäksi periaatteessa mitään muuta ollakseen näkemisen arvoinen, mutta Behind blue skiesissa on myös hyvä juoni. Se kertoo alkoholismin rasittaman perheen pojasta, joka lähtee Sandhamniin kesätöihin, ja kohtaa kaikki ne elämän yllätykset, joita murrosikään päässeet nuoret nyt yleensä kohtaavat. On rakkautta, pettymystä ja kuvioita, joiden suuruutta nuori ei tahdo oikein ymmärtää. Vaikka eipä silti, ei ymmärrä katsojakaan, ja juuri se tekee elokuvasta niin onnistuneen... Maisemien ja Abba-hengen lisäksi.

Our day will come (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Pikkutytön paljon kertova hymy.

Notre jour viendra - Our day will come on ranSkalainen road-movie, ja yksi käynnissä olevan elokuvavuoden kirkkaimmista helmistä. Se kertoo punatukkaisuutensa takia kiusatuksi tulleesta miehestä, joka onnistuu seurakseen päätyneen arrogantin ja aavistuksen epävakaan psykiatrin avustuksella kanavoimaan oman pahan olonsa muiden ihmisten ongelmaksi.

Vaikka Notre jour viendra on väkivaltainen ja armoton elokuva, on se silti myös äärimmäisen hauska. Huumori on osuvaa ja pitää yliampuvuutensa takia huolen siitä, ettei elokuvan väkivaltaisuus tunnu liian moralisoivalta tai raskaalta. Se on äärimmäisen hieno ja ainutlaatuinen piirre, sillä niitä elokuvia, joissa väkivaltaan liittyy opetus, tai joissa sillä halutaan shokeerata, on maailma pullollaan. Notre jour viendran väkivalta tuntuu sen sijaan lähinnä näkökulmalta, jonka avulla asioita ollaan onnistuttu tarkkailemaan eri perspektiivistä.

Toinen mahtava piirre elokuvassa ovat sen miljööt. Läntisen Ranskan teollistuneet merenrantakaupungit eivät muistuta Pariisin kauneimpia kortteleita, mutta siitä huolimatta ne herättävät matkakuumeen. Ehkä maisemien houkuttelevuus piilee nimenomaan siinä, ettei niitä ole tarkoitettu näytettäväksi niinkään potentiaalisille turisteille, kuin ranskalaisille itselleen. Vähän kuin Suomesta näytettäisiin maailmalle Tuomiokirkon sijaan Naantalin satama.

Sebbe (R&A)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Sebben hammasraudat olisivat jääneet salaisuudeksi, ellei elokuvassa olisi hymyilty kertaalleen.

Mikäli Ruotsista viime vuoSina ilmestyneisiin elokuviin tai kirjoihin on yhtään luottaminen, ovat sikäläiset teinit totaalisen itsekkäitä ja empatiaan kykenemättömiä vittupäitä. Sebbe ei muuta tätä käsitystä. Se on ahdistava elokuva, jossa päähenkilöllä ei tunnu olevan elämässään mitään muuta odottelemisen arvoista kuin jokin hahmoton parempi. Göteborgiin sijoittuvalla elokuvalla haluttaneen käskeä vanhempia tarkkailemaan lastensa käytöstä, mutta samaan aikaan se kyllä kutkuttelee niitä äärimmäisiä ajatuksia, joiden mukaan väkivalta ei ole aina välttämättä pahasta.

R&A: Howl (Q4/10)

 Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Oheisviini: Equinox merlot petite sirah 2007 oli alkumaultaan turhan mahonkinen, mutta asettui elokuvan aikana varsin hyvin tunnelmaa tukevaksi ja 50-luvun loppua muistuttavaksi.

Howl kertoo tarinan runosta ja runoilijasta, joka aiheutti kuohuntaa Yhdysvalloissa aikana, jolloin mustat paksusankaiset silmälasit olivat viimeksi muotia.

Vaikka Howl-niminen runo saattoikin puoli vuosisataa sitten mullistaa yhdysvaltalaista maailmankatsomusta ja nousta puHeenaiheeksi mm. avoimen seksuaalisuutensa vuoksi, aiheesta kertova elokuva on runoon verrattuna väsynyt tekele. Sen ansiokkain saavutus on kuvata katsojalle kuinka paljon on muuttunut suvaitsevaisuudessa ja sananvapaudessa viidessäkymmenessä vuodessa - etenkin vähemmistöjä kohtaan. Muistutus on tärkeä, mutta yksin se ei tee elokuvasta hyvää. Runoa elävöittämään käytetyt animaatiot tuntuvat kokonaisuudessa hassuilta. Ylinäytteleminen on vahvasti läsnä. Tai sitten 50-luvulla oltiin tosi omituisia.

R&A: Mother (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Hilpeyttä herättävä kylähullu passitetaan vankilaan paikallisen tytön murhasta, ja pojan äiti yrittää näyttää toteen, että kaltereiden takana istuu tyystin väärä henkilö.

Hyvä tunnelma, hyvät maiSemat, hienosti valitut näkökulmat ja kerrassaan mainiot juonenkäänteet. Motherissa olisi ollut ainesta todella upeaan lopputulokseen, mikäli sen parasta terää ei oltaisi laimennettu jumittamalla täysin epäoleellisten hetkien kimpussa. Sen, että vajakin tyhmyyttä väännettiin rautalangasta, olisi voinut katsoa vielä läpi sormien, mutta se, että maksimissaan puolentoista tunnin elokuva kesti kaksi tuntia, oli tässä kyseisessä tapauksessa liikaa. Motherista jäi erikoisella tavalla miellyttävä, mutta silti turhan mitäänsanomaton jälkimaku.

R&A: Mä oon mikä oon (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * *  (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Elokuvan virallinen esittelyteksti oli poikkeuksellisen harhaanjohtava.

Meksikolaisen perheen isä menehtyy, jonka seurauksena äidin tai jonkun kolmesta lapsesta on otettava vastuu, jotta päivällispöytään saataisiin ihmislihaa.

Mä oon mikä oon lähti kerrasSaan mainiosti liikkeelle. Se oli kiinni jopa viidessä tähdessä aina siihen saakka, kunnes kävi ilmi, että kyseessä olikin tavallisten meksikolaisten sijaan ihmissyöjäperhe. Fiilis lässähti totaalisesti, eivätkä edes upeat kuvat saaneet enää tunnelmaa nousemaan. Elokuvan arvoa eivät nostaneet myöskään über-kliseinen loppu tai yhtä ja samaa vitsiä tolkuttanut äiti, jonka näyttelijäntyökään ei juuri vakuuttanut. Petkutusta, sanoo Taide2000.

R&A: Double hour (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * (neljä tähteä)

Rikos, petos ja rakkaus menevät solmuun intensiivisessä italialaisessa jännärissä (lue: ei taide-elokuva).

Hyvää elokuvassa on voimakas intensiivisyys ja sujuva eteneminen. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja kokonaisuus mainio. Valitettavasti juoni ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta, siis sellaista mitä muut elokuvat eivät olisi vielä näyttäneet. Siksi täHdet jäävät viiden sijasta neljään, vaikka elokuvan jälkeinen fiilis olikin erittäin positiivinen. Huomionarvoista on Torinon katumaisema, miellyttävän tyhjä uimahalli ja ilmeikkään eroottinen päänäyttelijätär.

R&A: A Somewhat gentle man (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ulrik näytti hetkittäin aivan pitkätukkaiselta Tapani Kansalta.

Keski-ikäinen turska vapautuu vankilasta ja alkaa pystytellä kaveriensa avulla siviilielämän peruspilareita.

A Somewhat gentle manissa olisi periaatteeSsa voinut olla potentiaalia ihan hyväksi elokuvaksi. Perinteinen tarina oltiin kerrottu uudella tavalla, mutta valitettavasti itsetarkoituksellinen komiikka sai hieman liikaa valtaa. Mikäli joukossa olisi ollut edes yksi narri vähemmän, olisi elokuvan voinut nähdä laimeahkon banaaninkuorihuumorin sijaan raikkaana, komiikkaa sisältävänä draamana.

R&A: Love Exposure (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Papin poika alkaa hakea isänsä hyväksyntää tekemällä syntejä. Hän ajatuu syöksykierteeseen, joka johdattaa hänet lopulta sotaan häikäilemätöntä uskonlahkoa vastaan.

Pisteet Love Exposurelle siitä, että se onniStuu sohaisemaan kivasti, joskin hyvin yliampuen, yhteen tämän päivän arvomaailman kipupisteistä. Pelkästään miehisen siveellisyyden nollatoleranssia ajavalla lahkolla kun parodioidaan varsin onnistuneesti paljon yleisempääkin ajatusmaailman suuntausta. Muuten Love Exposure vaikuttaa varsin hämmentävältä kokonaisuudelta. Se kestää vailla sen suurempaa syytä neljä tuntia ja hyppii päämäärättömästi genrestä toiseen. Loppu niputtaa häilyväisen kokonaisuuden hyvin yhteen, mutta sitä huolimatta neljä tuntia on liian paljon aikaa tälle elokuvalle.

R&A: My Joy (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Joka ainoassa Venäjän kolkassa liikkuu tämän elokuvan perusteella joku.

Venäläinen kuorma-autonkuljettaja lähtee reissuun ja kohtaa matkallaan ankeita ihmisiä, sekä ihmisiä, joiden elämään liittyy ankeus.

My joy on käSittämättömän tyly elokuva. Sen lohduttomuus saavuttaa kaikessa yliampuvuudessaan jopa sellaiset mittasuhteet, että elokuvaa katsoessaan naureskelee sellaisissa kohdissa, joissa muiden elokuvien kohdalla olisi nauru kaukana. Se on siinä mielessä harmillista, että sen takia elokuvaa on vaikea ottaaa sen enepää vakavasti kuin kevyestikään. Ehkä kaikkein kuvaavin sana My Joyta ajatellen olisi toivottomuus, sillä se tuntuu ulottuvan kaikkeen. Ihmisiin, ihmissuhteisiin, autoihin, ruokaan, kaikkeen. Oikeastaan ainoita länsimaiseen muottiin mahtuvia hahmoja koko parituntisen aikana olivat opettajan lapsi, sekä virkavallalle räkyttävä koira.

R&A: The Ape (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)
Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi Tähteä)

Tukholmalaisella autokoulun opettajalla alkaa keittää yli,  ja samaa tahtia kuin paine hänen kattilassaan kasvaa, alkavat myös syyt putkahdella esiin.

Apan, eli The Ape oli lähellä saada jopa viiSi tähteä. Se edustaa pitkästä aikaa sitä taide-elokuvien alalajia, joissa tunnelma syntyy ylikorostuneesta karuudesta, vähäeleisyyden kautta syntyvästä herkkydestä ja arvaamattomuudesta. Elokuvan ehkä hienoin piirre on, että se kykenee viemään katsojan sekunnissa pohjalta huipulle. Se myös tekee sen, muttei käytä voimavaraansa väärin, ja se jos jokin on hatunnoston arvoinen seikka. Mainittavaa elokuvassa on myös mielikuvitukselle jätettävä tila. Joidenkin kysymysten kanssa on vain pystyttävä olemaan, vaikkei niihin vastausta saisikaan.

Apan tulee olemaan erittäin vahva kandidaatti Taide2010-palkinnon saajaksi.