R&A: Howl (Q4/10)

 Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Oheisviini: Equinox merlot petite sirah 2007 oli alkumaultaan turhan mahonkinen, mutta asettui elokuvan aikana varsin hyvin tunnelmaa tukevaksi ja 50-luvun loppua muistuttavaksi.

Howl kertoo tarinan runosta ja runoilijasta, joka aiheutti kuohuntaa Yhdysvalloissa aikana, jolloin mustat paksusankaiset silmälasit olivat viimeksi muotia.

Vaikka Howl-niminen runo saattoikin puoli vuosisataa sitten mullistaa yhdysvaltalaista maailmankatsomusta ja nousta puHeenaiheeksi mm. avoimen seksuaalisuutensa vuoksi, aiheesta kertova elokuva on runoon verrattuna väsynyt tekele. Sen ansiokkain saavutus on kuvata katsojalle kuinka paljon on muuttunut suvaitsevaisuudessa ja sananvapaudessa viidessäkymmenessä vuodessa - etenkin vähemmistöjä kohtaan. Muistutus on tärkeä, mutta yksin se ei tee elokuvasta hyvää. Runoa elävöittämään käytetyt animaatiot tuntuvat kokonaisuudessa hassuilta. Ylinäytteleminen on vahvasti läsnä. Tai sitten 50-luvulla oltiin tosi omituisia.

R&A: Mother (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Hilpeyttä herättävä kylähullu passitetaan vankilaan paikallisen tytön murhasta, ja pojan äiti yrittää näyttää toteen, että kaltereiden takana istuu tyystin väärä henkilö.

Hyvä tunnelma, hyvät maiSemat, hienosti valitut näkökulmat ja kerrassaan mainiot juonenkäänteet. Motherissa olisi ollut ainesta todella upeaan lopputulokseen, mikäli sen parasta terää ei oltaisi laimennettu jumittamalla täysin epäoleellisten hetkien kimpussa. Sen, että vajakin tyhmyyttä väännettiin rautalangasta, olisi voinut katsoa vielä läpi sormien, mutta se, että maksimissaan puolentoista tunnin elokuva kesti kaksi tuntia, oli tässä kyseisessä tapauksessa liikaa. Motherista jäi erikoisella tavalla miellyttävä, mutta silti turhan mitäänsanomaton jälkimaku.

R&A: Mä oon mikä oon (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * *  (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Elokuvan virallinen esittelyteksti oli poikkeuksellisen harhaanjohtava.

Meksikolaisen perheen isä menehtyy, jonka seurauksena äidin tai jonkun kolmesta lapsesta on otettava vastuu, jotta päivällispöytään saataisiin ihmislihaa.

Mä oon mikä oon lähti kerrasSaan mainiosti liikkeelle. Se oli kiinni jopa viidessä tähdessä aina siihen saakka, kunnes kävi ilmi, että kyseessä olikin tavallisten meksikolaisten sijaan ihmissyöjäperhe. Fiilis lässähti totaalisesti, eivätkä edes upeat kuvat saaneet enää tunnelmaa nousemaan. Elokuvan arvoa eivät nostaneet myöskään über-kliseinen loppu tai yhtä ja samaa vitsiä tolkuttanut äiti, jonka näyttelijäntyökään ei juuri vakuuttanut. Petkutusta, sanoo Taide2000.

R&A: Double hour (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * (neljä tähteä)

Rikos, petos ja rakkaus menevät solmuun intensiivisessä italialaisessa jännärissä (lue: ei taide-elokuva).

Hyvää elokuvassa on voimakas intensiivisyys ja sujuva eteneminen. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja kokonaisuus mainio. Valitettavasti juoni ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta, siis sellaista mitä muut elokuvat eivät olisi vielä näyttäneet. Siksi täHdet jäävät viiden sijasta neljään, vaikka elokuvan jälkeinen fiilis olikin erittäin positiivinen. Huomionarvoista on Torinon katumaisema, miellyttävän tyhjä uimahalli ja ilmeikkään eroottinen päänäyttelijätär.

R&A: A Somewhat gentle man (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ulrik näytti hetkittäin aivan pitkätukkaiselta Tapani Kansalta.

Keski-ikäinen turska vapautuu vankilasta ja alkaa pystytellä kaveriensa avulla siviilielämän peruspilareita.

A Somewhat gentle manissa olisi periaatteeSsa voinut olla potentiaalia ihan hyväksi elokuvaksi. Perinteinen tarina oltiin kerrottu uudella tavalla, mutta valitettavasti itsetarkoituksellinen komiikka sai hieman liikaa valtaa. Mikäli joukossa olisi ollut edes yksi narri vähemmän, olisi elokuvan voinut nähdä laimeahkon banaaninkuorihuumorin sijaan raikkaana, komiikkaa sisältävänä draamana.

R&A: Love Exposure (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Papin poika alkaa hakea isänsä hyväksyntää tekemällä syntejä. Hän ajatuu syöksykierteeseen, joka johdattaa hänet lopulta sotaan häikäilemätöntä uskonlahkoa vastaan.

Pisteet Love Exposurelle siitä, että se onniStuu sohaisemaan kivasti, joskin hyvin yliampuen, yhteen tämän päivän arvomaailman kipupisteistä. Pelkästään miehisen siveellisyyden nollatoleranssia ajavalla lahkolla kun parodioidaan varsin onnistuneesti paljon yleisempääkin ajatusmaailman suuntausta. Muuten Love Exposure vaikuttaa varsin hämmentävältä kokonaisuudelta. Se kestää vailla sen suurempaa syytä neljä tuntia ja hyppii päämäärättömästi genrestä toiseen. Loppu niputtaa häilyväisen kokonaisuuden hyvin yhteen, mutta sitä huolimatta neljä tuntia on liian paljon aikaa tälle elokuvalle.

R&A: My Joy (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Joka ainoassa Venäjän kolkassa liikkuu tämän elokuvan perusteella joku.

Venäläinen kuorma-autonkuljettaja lähtee reissuun ja kohtaa matkallaan ankeita ihmisiä, sekä ihmisiä, joiden elämään liittyy ankeus.

My joy on käSittämättömän tyly elokuva. Sen lohduttomuus saavuttaa kaikessa yliampuvuudessaan jopa sellaiset mittasuhteet, että elokuvaa katsoessaan naureskelee sellaisissa kohdissa, joissa muiden elokuvien kohdalla olisi nauru kaukana. Se on siinä mielessä harmillista, että sen takia elokuvaa on vaikea ottaaa sen enepää vakavasti kuin kevyestikään. Ehkä kaikkein kuvaavin sana My Joyta ajatellen olisi toivottomuus, sillä se tuntuu ulottuvan kaikkeen. Ihmisiin, ihmissuhteisiin, autoihin, ruokaan, kaikkeen. Oikeastaan ainoita länsimaiseen muottiin mahtuvia hahmoja koko parituntisen aikana olivat opettajan lapsi, sekä virkavallalle räkyttävä koira.

R&A: The Ape (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)
Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi Tähteä)

Tukholmalaisella autokoulun opettajalla alkaa keittää yli,  ja samaa tahtia kuin paine hänen kattilassaan kasvaa, alkavat myös syyt putkahdella esiin.

Apan, eli The Ape oli lähellä saada jopa viiSi tähteä. Se edustaa pitkästä aikaa sitä taide-elokuvien alalajia, joissa tunnelma syntyy ylikorostuneesta karuudesta, vähäeleisyyden kautta syntyvästä herkkydestä ja arvaamattomuudesta. Elokuvan ehkä hienoin piirre on, että se kykenee viemään katsojan sekunnissa pohjalta huipulle. Se myös tekee sen, muttei käytä voimavaraansa väärin, ja se jos jokin on hatunnoston arvoinen seikka. Mainittavaa elokuvassa on myös mielikuvitukselle jätettävä tila. Joidenkin kysymysten kanssa on vain pystyttävä olemaan, vaikkei niihin vastausta saisikaan.

Apan tulee olemaan erittäin vahva kandidaatti Taide2010-palkinnon saajaksi.