Ensimmäisenä täytyy myöntää, että en ole miehenä ollut näin vaikuttunut elokuvasta pitkään aikaan. Monet filmit koskettavat minua ihmisenä, mutta Le Grand Voyage on koskettava tarina isästä ja pojasta ja heidän suhteestaan. Tämä suhde on usein hyvin omalaatuinen ja joskus ongelmallinen ja ymmärtääkseen sen kokonaisuuden siihen täytyy samastua. En sano, että naiset, niin äidit kuin tyttäretkään, eivät voisi nauttia tästä elokuvasta, mutta kuvittelisin, että heille kokemus on hyvin erilainen.
Réda on marokkolaista alkuperää oleva ranskalainen muslimi, joka on länsimaalaistunut ja unohtanut oman kulttuurin ja uskontonsa. Hänen isä on harras muslimi, joka pelkää oman kuolemansa lähestyvän ja haluaa suorittaa uskonnollisen velvollisuutensa, pyhiinvaelluksen Mekkaan. Rédo joutuu lähtemään vasten tahtoaan kuskiksi isälle, joka haluaa matkustaa autolla lentämisen sijaan. Maisemallisesti elokuva kulkee eteläisen Euroopan talven harmaudessa läpi Ranskan, Italian, Slovenian, Kroatian ja Bulgarian. Kun isä ja poika vihdoin saavuttavat Turkin, maisemat muuttuvat kesäisemmiksi. Kokonaisuutena kuvat ovat uskomattomia ja tarina koskettava.
Le Grand Voyage antaa runsaasti mietittävää. Isä on Euroopassa täysin pojan varassa, mutta loppumatkasta hän osoittaa viisautensa käytännöllisissä asioissa omasta lukutaidottomuudestaan huolimatta.
Elokuvan loppu on koskettava. En halua sanoa siitä enempää. En sanonut mitään myöskään kävellessäni teatterista ulos.
Le grand voyage * * * * * (viisi tähteä)
