Koska elokuvat eivät varsinaisesti ole numeraalisesti mitattavia elementtejä, on rajan vetäminen elokuvan ja taide-elokuvan väliin kokolailla haasteellinen tehtävä. Tämän vuoksi Taide 2005 -projekti laati taide-elokuville perustusdirektiivin.
§1. Taide-elokuva edustaa valtavirrasta poikkeavaa, esimerkiksi joukoturkkamaista ajattelutapaa.
§2. Taide-elokuvan päähenkilö ei ole yli-ihminen, vaan hänen tekonsa ovat kenen tahansa toteutettavissa.
§2b. Yli-inhimilliset teot, seikat sekä piirteet piilevät harkitun "väärissä" paikoissa.
§3. Taide-elokuva ei rakennu bluescreenin tai efektien varaan.
§4. Taide-elokuvien alastomuus ei ole eroottista.
§5. Taide-elokuvan sääilmiöt ovat realistisia. Vaihtoehdot eivät rajoitu auringonpaisteeseen tai rankkasateeseen, vaan esimerkiksi myös tihkuSade ja puolipilvisyys ovat olemassaolevia säätiloja.
§6. Taide-elokuvan juoni ei ole ennalta-arvattava. (Poikkeukset tarkentuvat §2b:ssä.)
§7. Taide-elokuva puhuttelee.
§8. Taide-elokuvassa on korostettuja, mutta merkityksettömiä yksityiskohtia.
§9. Taide-elokuvan yksityiskohdat voivat olla myös monimerkityksellisiä.
§10. Taide-elokuvat ovat yleensä vähän outoja.
