Taide 2005:lla oli suuri kunnia saada nähdä Siniset sanat -elokuva ennakkoon.
Ranskalainen Siniset sanat on elokuva tyttärestä, joka ei puhu, koska pelkää sanoja, ja hänen äidistään, joka ei osaa kirjoittaa kunnolla. Tyttären puhumattomuus aikaansaa ikätovereiden keskuudessa halun koulukiusata, jonka vuoksi tytär saa siirron kuuromykille tarkoitettuun kouluun. Koulun miesopettaja ottaa tehtäväkseen saada tytär ulos kuorestaan ja puhumaan, koska hänellä olisivat kaikki fyysiset edellytykset sanojen tuottamiseen. Puheen opetuS ottaa oman aikansa ja vaatii sekä perheeltä että opettajalta huomattavia ylimääräisiä ponnisteluja, joten on luonnollista että intensiivisen projektin sivutuotteena syntyy yhä syvenevä ystävyyssuhde opettajan ja oppilaan yksinhuoltajaäidin välille.
Ystävät, todellinen taide-elokuva on palannut. Siniset sanat sisältää juuri ne taide-elokuvalliset elementit, jotka kolmen viime vuoden aikana ovat hiljalleen vaihtoehtoisistakin elokuvista kadonneet. Sinisistä sanoista putkahtelee voimakkaasti esiin pieniä yksityiskohtia, joiden merkitys ei välttämättä selviä ollenkaan. Esimerkkinä tästä on elokuvassa useaan otteeseen kuvattava sormus, jolle en ainakaan itse viiden vuoden taide-elokuvakokemuksella löytänyt mitään suoranaista tai vertauskuvallista merkitystä. Taiteellisuutta korostaa myös mahdottomuus samastua päähenkilöiden ajatusmaailmaan. Ajatukset ja ratkaisut kulkevat niin länsimaisesta ajattelutavasta poikkeavia reittejä, ettei mikään käänne voi tulla katsojalle suoranaisena yllätyksenä. Jokaisella päähenkilöllä on oma luurankonsa kaapissaan, yksi on sanojen hylkäämä, toinen ei osaa kirjoittaa ja yhdellä on työpöytänsä laatikossa kourallinen silmälaseja, joita aina tiukan paikan tullen käpälöi. Sinisiset sanat -elokuvassa on myös taide-elokuvalle tyypillisiä harkiten yliammuttuja kohtauksia tahi seikkoja. Siinä missä Magnoliassa alkoi sataa sammakoita, Siniset sanat vastaa linnulla joka osaa laulaa ihmisten lauluja. Siis ei mitenkään kömpelösti, vaan juuri niin kuin 10-vuotiaista pojista ja tytöistä koostuva pienehkö kuoro laulun laulaa. Kerrassaan upea lintu.
Tunnelmaltaan elokuva oli hyvin epäranskalainen. Yleensähän ranskalaiset elokuvat tuppaavat tuoksumaan hyvässä hengessä patongilta, mutta Sinisistä sanoista puuttuu SE parisiumin arvoituksellinen kosketus.
Siniset sanat * * * (kolme tähteä)
