Broken flowers -elokuvan ohjaaja Jim Jarmusch tarjoaa 11 episodin valikoiman kahvin ja tupakan läpitunkemia näkemyksiä maailman tilasta. Kokonaisuus on kuvattu 17 vuoden aikana pitkien elokuvien lomassa. Henkilöt vaihtuvat laidasta laitaan. Episodeja yhdistävät laajat filosofiset kaaret. Huippukuvaajien mustavalkoinen jälki on häikäisevää. Legendaarinen avausepisodi kuvattiin 1986: Benignin höpinän vauhdittamana viihtyisi vaikka hammaslääkärissä. Kolmas episodi ”Somewhere in California”, jossa Tom Waits ja Iggy Pop ovat melkein tupakoimatta, toi Jarmuschille parhaan lyhytelokuvan kultaisen palmun 1993 Cannesissa. (Cinema Mondon esittely)
Kahvia ja tupakkaa -elokuva tarjosi sitä kyseenalaista vaihtelevuutta jota Taide2005 -projekti on jo tovin aikaa odottanut. Moiset odotukset vaikuttanevat sellaisinaan oudoilta, mutta syy on siinä että vaihtoehtoiset elokuvat ovat syyskuusta lähtien olleet sellaista ilotulitusta että Taide2005 ajautui omien toimintatapojen ja arviointiasteikkonsa ajanmukaisuuden tarkastelun kynnykselle. Onneksi viiden- ja neljän tähden elokuvien yhtäjaksoinen pitkä kimara ei kuitenkaan suotta aikaansaanut asteikon turhaa koventamista, Kahvia ja tupakkaa oli nimittäin aidosti huono elokuva.
Elokuvassa oli hyvä idea, ja eurooppalaisittain ohjattuna siinä olisi varmasti ollut aineksia hyvinkin loistavaan kokonaisuuteen. Nyt se herätti lähinnä yleistävän ajatuksen siitä, että hollywoodilaisten tulisi vain tehdä hollywood-elokuvia. Siinä he ovat eittämättä hyviä, jopa parhaita. Kahvia ja tupakkaa huokui tekotaiteellisuutta ja loi sellaisen tunnelman kuin elokuvaa oltaisiin tehty katsojan kannalta väärin perustein. Ikäänkuin ohjaajan ainoa idea olisi ollut tehdä jotenkin "tosi hämärä leffa jossa on ainakin Iggy Pop". Dialogit eivät olleet uskottavia, aidosti hauskoja tai kolmea viimeistä lukuunottamatta, mielenkiintoiSia. Kokonaisuus oli varsin harmaa, eikä sitä oikein sen vuoksi olisi jaksanut edes seurata.
Kahvia ja tupakkaa * 1/2 (puolitoista tähteä)
