Vuonna 1984 Israel ja Yhdysvallat pyrkivät pelastamaan kaikki Etiopian juutalaiset maassa riehuneelta nälänhädältä ja kuljettamaan heidät Israeliin. Näin syntyi Operaatio Mooses. Päähenkilö on tavallinen afrikkalainen poika, Schlomo, jonka äiti pakottaa esiintymään juutalaisena, jotta lapsi pääsisi ulos maasta ja säästyisi nälkäkuolemalta. Schlomo päätyy Tel Aviviin, jossa hänet adoptoidaan Ranskasta Israeliin muuttaneeseen perheeseen. Schlomo onnistuu esiintymään orpona, mutta äitiään syvästi kaipaava poika joutuu elämään jatkuvassa paljastumisen pelossa. Vuosien varrella Schlomo alkaa pikku hiljaa sopeutua uuteen elinympäristöön, joka on yhdistelmä juutalaisuutta ja länsimaisia arvoja sekä Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia.
(Future filmin esittely)
Mene, näe, elä on Zozon ja Uskollisen puutarhurin risteytys, se kertoo pienen pojan haastavasta elämästä ja samanaikaisesti suuresta asiakokonaisuudesta. Tunnelma oli siinäkin mielessä yhtenäinen Uskollisen puutarhurin kanssa, että se herättää elokuvan katsojassa henkiin pienen hyväntekijän, joka haluaisi heti elokuvan jälkeen lahjoittaa roposensa johonkin hyväntekeväisyyspataan, mihin, sillä ei ole väliä. Mene, näe, elä -elokuvalla olisi rahkeita olla vaikuttavampi mitä se nyt on, toisaalta vaikuttavuuden puutteen paikkaavat hyvin sen realistisuus ja koskettavuus. Sekä ihmiset että ihmissuhteet ovat inhimillisiä, eikä elokuvaa katsoessa hiivi mieleen missään vaiheessa pienintäkään pelkoa siitä että kankaalla tapahtuisi jotain yliampuvaa tai siirappista.
Ainutlaatuisen hieno yksityiskohta elokuvassa on Schlomon adoptioperheen äidin katse. Katse jolla "äiti" poikaansa katsoo, on rakastavampi kuin kenelläkään muulla näyttelijällä... ikinä, ehkä?!? Plussaa elokuva saa myös hyvistä miljöistä ja siitä, ettei se tarjoa katsojalleen pelkästään valmiiksi pureskeltuja vastauksia vaan luottaa katsojan kykyyn tulkita ja päätellä mitä mistäkin seuraa.
Mene, näe, elä olisi viiden tähden materiaalia, mutta mainoksineen yli kaksi ja puoli tuntia kestävä teos alkaa aikaansaada turhaa kellon katselua lehtereillä. En ToSin tiedä mistä elokuvaa olisi voinut pätkäistä, mutta paikoitellen se tuntui vaan liian pitkältä. Viime aikoina elokuvissa on alkanut ilmetä upeita loppuja, esimerkkeinä mm. Paradise now ja Kylläisyyden päiväsi ovat luetut. Mene, näe, elä kuuluu samaan upealoppuisten elokuvien jengiin, mutta itselle juolahti mieleen että olisiko elokuva ollut vieläkin parempi mikäli sen loppu olisi ollut täysin päinvastainen.
Mene, näe, elä * * * * (neljä tähteä) Ensi-ilta 18.11.2005
