Innocence - Viattomuus

Viisi taloa porttia vailla olevan muurin ympäröimänä, keskellä metsää. Maanalainen kuljetusmekanismi tuo arkun. Kymmenen vuoden molemmin puolen olevat tytöt kerääntyvät arkun ympärille. Kansi aukeaa. Kuusivuotias Iris on tullut uuteen kotiinsa. Ryhmän vanhin, Bianca, esittelee sisäoppilaitoksen Irikselle. Tiukka kuri, tanssiopintoja ja biologiaa. Kaksi opettajaa, Mademoiselle Edith ja Mademoiselle Eva. Uusi tulokas tottuu pian koulun elämään. Eräänä iltana hän päättää seurata Biancaa, joka katoaa joka ilta osallistuakseen salaisiin menoihin. Nuoret pääosanesittäjät on valittu tanssikouluista.
(Kino Engelin esittely)


Innocence on oivallinen oSoitus siitä kuinka oleellinen seikka tunnelma elokuvassa on. Siinä on alusta alkaen aistittavissa eräänlainen vaaniva ilmapiiri, sellainen että koko ajan odottaa jotakin julmaa paljastuvan tai tapahtuvan. Muutoin elokuvassa on sekoitettu hienosti sekä kauhu- että taide-elokuvallisia elementtejä. Keinut metsässä ja arkut ihmiskuljetuslaatikkoina edustavat kauhua, selittämättömät itkukohtaukset ja perhosten viljely ovat enemmän taide-elokuvalle ominaisia piirteitä.

Toinen merkittävä seikka elokuvassa on sen irstaus. Pienet, vähäpukeiset tytöt pyörivät alati ketarat ojollaan, kutitellen toisiaan kukkasilla. Kamera ei kuvaa tyttärien telmintää pedofiilin intohimolla, muttei myöskään väistä mikäli lapset kirmaavat hameet hulmuten... Itseasiassa olisi äärimmäisen mielenkiintoista tietää mitä elokuvan nuoret näyttelijät Innocencestä viidentoista vuoden kuluttua ajattelevat?!? Jälkeenpäin ajatellen Innocence on elokuva josta ei osaa sanoa oliko se hyvä vai huono. Koska kyllähän se hyvä oli, ei siinä ollut irstautta lukuunottamatta yhtään suoranaisen huonoa piirrettä, mutta se tunnelma saattoi sittenkin olla jopa liian suuressa roolissa.


Innocence - viattomuus * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)