Juhlapuhe ja ehdokkaat

JUHLAVUOSI

Tänään päättyvästä vuodesta 2010, suuresta juhlavuodestamme, piti tulla kaikkien aikojen taide-elokuvavuosi. Piti olla nostalgiaa, riemua, muisteloita, parhaita elokuvia ja parhaita viinejä. Kaikki oli periaatteessa pedattu yhteistyökumppaneita myöten valmiiksi suurelle juhlalle, mutta kävikin niin, että päättyneestä vuodesta tuli koko historiamme vaikein.

Vielä alkuvuonna emme osanneet kantaa huolta. Vaikkemme saaneet ensimmäiseen kvartaaliin aivan niin räjähtävää starttia kuin olisimme ehkä toivoneet, olivat palikat kuitenkin vielä hyvin kasassa. Julkaisimme sivuillamme mielestämme hyvin itsemme näköisiä otteita historiasta ja haavekuvat syntymäpäivistämme tuntuivat houkuttelevilta. Edes kevätkvartaalin alussa emme osanneet kantaa varsinaista huolta toiminnastamme. Ongelma oli kuitenkin jo olemassa, ja syy oli varsin yksinkertainen. Elokuvateatteri ei enää kutsunut meitä entisaikojen tapaan.

Olemme tehneet joinakin vuosina hyvin harkittuja päätöksiä pitää kesälomaa taide-elokuvista. Toimimme niin myös tänä vuonna, mutta tällä kertaa emme saaneet edes ilmoitettua asiasta sivuillamme. Syntymäpäivämme tulivat ja menivät heinäkuussa, mutta ilotulitteet unohtuivat ampumattomina varastoon. Vastuu Taide2000:n toiminnasta oli jakautunut jo pidempään epätasaisesti, mutta nyt kuorman koko alkoi olla liikaa.

Alkusyksystä, eli elokuvien hedelmällisimpään aikaan ja paunaviinikauden kynnyksellä, Taide2000 oli pisteessä, jolloin mahdollisuus toiminnan keskeyttämisestä mainittiin ääneen ensimmäistä kertaa. Perustajajäsenet istuivat alas, kävivät avoimen keskustelun tulevaisuudesta ja päättivät tarkkailla tilanteen kehittymistä vuoden loppuun asti. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali, joka käynnistyi lähes välittömästi yhteistoimintakeskustelun jälkeen, sujui paremmin kuin ehkä yksikään R&A historiamme varrella. Taide2000 alkoi näyttää taas siltä, miltä se oli näyttänyt aiemmin, ja miltä me sen halusimme näyttävän edelleenkin. Taide2000 oli tullut takaisin.

Mutta sitten tulivat taas arki ja ensilumi. Toimintamme apaattisuus ei pudonnut enää kesän tasolle, muttemme saaneet silti elokuvatarjonnan heikon tason ja siviilikiireidemme myötävaikutuksella itsestämme irti aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Vuosi läheni loppuaan, toimintamme oli seisahtunutta ja tarjonnan taso sellaista, ettemme olleet nähneet poikkeuksellisesti koko vuonna ainuttakaan viiden tähden elokuvaa.

Kun juhlavuottamme oli jäljellä enää kolme päivää, tapahtui jotain ratkaisevaa. Saimme viimein ryhmämme kasaan ja palasimme kotiimme Kino Engelin taaimmaiselle riville. Odotuksemme illan tai elokuvan suhteen eivät olleet kovin korkealla, mutta yllättäen kaikki kääntyikin päälaelleen. Ilta, vuosi ja kenties koko tulevaisuutemmekin. Todellinen, tunnelmallinen taide-elokuva oli tehnyt täysin odottamattoman paluun valkokankaalle. Juhlavuodemme ensimmäinen viiden tähden elokuva näytettiin samana iltana, jolloin onnistuimme viinivalinnassamme lähes täydellisesti, ja iltana, jolloin Taide2000 oli taas pitkästä aikaa Taide2000.


TULEVAISUUS

Milloin Taide2000:n on aika siirtyä historiaan? Lähteäkö juhlista arvokkaasti, kun kaikilla on vielä hauskaa, vai tarttuako yhä seuraavaan korttiin? Onko kymmenvuotisjuhlien viimeisimmällä hetkellä kohdalle osunut täydellinen elokuvailta paras ja juhlavin tapa päättää ylväs matka, vai tulisiko meidän sinnitellä Kino Engelin mukana niin pitkään kuin henki pihisee. Mitä Kekkonen olisi tehnyt? Se, onko Taide2000:tta enää aktiivisena vuonna 2011, selviää tuonnempana. Mikäli ei, mikäli tämä kaikki päättyy juhlavuotemme parhaiden palkitsemiseen, tahdomme kiittää mitä kauneimmin kaikkia niitä ihmisiä ja tahoja, jotka ovat kulkeneet kanssamme samalla polulla missä tahansa vaiheessa matkaa. Kävi niin tai näin, menee Taide2000 lopulliseen hautaansa vasta jäsentensä mukana, jos silloinkaan...


EHDOKKAAT JUHLAVUOTEMME PALKITTAVIKSI:

Kilpaa vuoden parhaan elokuvateatterin tittelistä emme lupaustemme mukaisesti järjestä tänä vuonna Kino Engelin ylivertaisuuden takia. Taide2000-erikoispalkinto sen sijaan jaetaan, samaten kuin kaikki perinteiset palkinnot.

Vuoden 2010 elokuvaviiniehdokkaat:

Carnival syrah (Tournée)
Yali carmenere-syrah (Sin Nombre)
Urban Uco malbec-tempranillo (A Single man)
Oriachovitza cabernet-sauvignon (Tarinoita kulta-ajalta)
Equinox merlot-petite-sirah (Howl)


Vuoden 2010 näyttelijäehdokkaat:

Larry David - Whatever works
Olle Sarri - Apan
Stina Ekblad - Ruotsalainen avioliitto
Mathieu Amalric - Tournée

Ehdokkaat Taide2010-palkinnon saajaksi:

Tournée (Mathieu Amalric)
Apan (Jesper Ganslandt)
Whatever works (Woody Allen)

Voittajat julkistamme tammikkussa 2011.

Tournée - Kiertue (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * * (Viisi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Elokuvassa ranskalaisten ja jenkkien välille ei rakennettu ainuttakaan kansalliseen itsetuntoon pohjautuvaa konfliktia.

Oheisviini: Carnival syrah 2009 istui elokuvan oheen aina etikettiään myöten. Rypäleinen viini oli hahmojen tapaan tuntuva, runsas ja selkeä. Vuoden parhaita viinilöytöjä.

Yhdysvaltalaisten burleskitaiteilijoiden ryhmä, eli joukko naisia, kiertää Ranskan merenrantakaupunkeja paikallisen managerinsa kanssa, kenestä löytyy tulisuuteen taipuvaisen luonteensa lisäksi myös muita pakkaa sekoittavia ominaisuuksia.

Ihminen käyttäytyy eri tavalla, kun hän on ykSin tai osa ryhmää. Oli hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha. Asia ei silti tapaa tulla ensimmäisten joukossa mieleen, kun puhe kääntyy ryhmään naisia, jotka tykkäävät esiintyä lavalla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Elokuvassa Tournée - Kiertue ryhmän vaikutuksen yksilöön voi kuitenkin aistia, vaikkei sitä mainita sanallakaan, tai vaikkei ohjaaja Mathieu Amalric edes alleviivaa sitä mitenkään. Se vain on olemassa, ja juuri siksi Tournée on niin nerokas elokuva kuin on. Teoksessa on valtava määrä asioita, joita ei tuoda varsinaisesti esiin, mutta jotka ovat silti olemassa. Lämpöä, rakkautta, kiukkua, välittämistä, pettymystä, naiseutta ja romantiikkaa. Yksi elokuvan ylivoimaisimmista hetkistä on todella yllättävässä yhteydessä syntyvä romanssi, joka kuolee yhtä nopeasti kuin syntyykin, mutta jättää silti epätäydellisyytensä takia jälkeen mitä parhaimman mielen.

Muutenkin, vaikka toisin voisi kuvitella, on Tournée erittäin herkkä ja hienotunteinen elokuva. Jopa yksi häivähdyksenomainen ilme saattaa muuttaa kokonaisuuden kulkusuuntaa ratkaisevasti. Silti elokuva on samaan aikaan myös miehekäs ja huumorintajultaan peloton. Siinä on oivallettu kertakaikkisen upeasti erilaisten vaikutteiden oikea suhde. Esimerkiksi valtameren tai tervanarun tuoksun voi haistaa milloin haluaa, vaikkei meren läsnäolosta satamakaupungeissa sen väkinäisemmin muistutetakaan.

Tournée - Kiertue on ehdottomasti yksi taide-elokuvavuoden 2010 kirkkaimpia helmiä.

Katso traileri: TÄSTÄ

Kesähetket (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Tunnelma: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Ranskalainen tunnelma on palannut.

Taiteellisen perheen äiti menehtyy ja jäljelle jäävän kolmen aikuisen lapsen pitää päättää, mitä tehdä talolle ja tauluille.

ÄkkiSeltään voisi luulla, että elokuva, jossa kolme lasta sopii aikuismaiseen tapaan mitä tehdä kuolemaansa valmistautuneelta äidiltä jääneellä perinnöllä, olisi tylsä. Asetelmistaan huolimatta Kesähetket ei kuitenkaan ole sitä, sillä sen läsnäolo on mahtavaa. Se on taas pitkästä aikaa sellainen vapautunut ranskalaiselokuva, jossa jo pelkkä tyhjyys saattaisi olla katsomisen arvoista. Sen draama syntyy elämän luontaisesta dramaattisuudesta, ei itsetarkoituksellisista juonenkäänteistä, jonka takia elokuva tuntuu varsin uskottavalta.

Kesähetket on kokonaisuutena, ja erityisesti otteensa vuoksi, upea elokuva, muttei kuitenkaan niin iskevä, että se ansaitsisi viittä tähteä. On mielenkiintoista nähdä minkälainen jälkimaku Kesähetkistä jää, kun se on saanut hautua hetken aikaa mielessä. Täysin poissuljettu vaihtoehto kun ei ole sekään, etteikö elokuva voisi vuoden päätteeksi olla jopa ehdolla Taide2010-palkinnon voittajaksi.

Ruotsalainen avioliitto (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * (yksi tähti)
Erityistä: Wallandereista ja varhaisimmista Beckeistä tuttuja hahmoja oli aluksi hieman vaikeaa nähdä hartaina pohjois-ruotsalaisina.

Kirkon avioliittokursseja vetävä mies menee rakastumaan parhaan ystävänsä vaimon kanssa, mutta toisin kuin ehkä monet muut tekisivät, ei pettävä pariskunta yritäkään salailla asiaa, vaan nostaa kissan poikkeuksellisen komeasti pöytään.

VoiSi kuvitella, että sellaisen miehen puolelle olisi helppo asettua, joka pysyy juuri ja juuri oman vaatimattoman elämänsä vauhdissa, ja jonka vaimo alkaa vehdata parasta ystävää esittävän supliikkimiehen kanssa. Varsinkin, kun elokuva on ruotsalaisten tekemä ja siihen on saatu pitkä rivi taitavia näyttelijöitä. Ruotsalainen avioliitto täyttää kaikki nämä kriteerit, mutta se ei ole silti läheskään niin hyvä kuin voisi odottaa. Se on itse asiassa jopa hämmentävän bliisu ja tunteeton elokuva. Sen osat eivät vie sen enempää mukanaan kuin kokonaisuuskaan, sillä jokin suuri ja oleellinen puuttuu. Elokuvan tyypit vain hässivät, kiduttavat henkisesti toisiaan ja heittävät pienen tilannesidonnaisen kaskun sinne tänne, mutta katsomossa vain mietitään miksi Sven-Erikin silmät näyttävät niin omituisilta.

Taide2000 on perinteisesti osannut arvostaa ruotsalaisten tekeleitä, jopa hieman vaatimattomampiakin, mutta tällä kertaa tuulettimeen osui jotain sellaista, mitä siihen ei olisi pitänyt osua. Ruotsalainen avioliitto on muistikuviemme mukaan historiamme ensimmäinen ruotsalaiselokuva, joka ei saa meiltä yhtä tähteä enempää.

Rakkautta ja anarkiaa - yhteenveto

Juhlavuotemme Rakkautta ja anarkiaa -filmifestivaali on nyt ohi ja saldoksemme tuli kahdeksan elokuvaa kymmenessä päivässä. Olemme määrään, erityisesti olosuhteet huomioon ottaen, varsin tyytyväisiä, mutta valitettavasti itse tapahtuma jätti hieman toivomisen varaa.

Terävin kritiikkimme osuu festivaalin ohjelmistoon, jonka tähtäin tuntui olevan hieman kateissa. Kiistaton tosiasia on, ettemme itsekään onnistuneet kovin mairittelevasti tarjonnan kartoittamisessa, mutta siltikään tämän tason tapahtumassa ei kahdeksan elokuvan joukkoon pitäisi mahtua seitsemää pettymystä. Väkinäisyyttä, tekotaiteellisuutta, ylinäyttelemistä, harhaanjohtavia esittelytekstejä ja hyvien elementtien tuhlailua. Toisin sanoen, hukkaan heitettyä rahaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Tuntuu kuin valtaosa festivaalin elokuvista oltaisiin tehty väärin perustein. Aivan kuin aluksi oltaisiin päätetty tehdä melko mainstream indie-elokuva, ja vasta sen jälkeen päätetty mitä aihetta se voisi käsitellä. Makuasiat ovat tietysti makuasioita, mutta silti, keskiarvo tähdistä jotka annoimme tänä vuonna Rakkautta ja anarkiaa -elokuville on 2,25.

Seuraavat pyyhkeet menevät ikuiselle murheenkryynille, käsiohjelmalle. Ketä palvelee kahdeksan euron arvoinen, äärimmäisen vaikesti luettava kaunis kirja, jolle ei ole yhdennentoista päivän jälkeen enää mitään todellista virkaa? Samalla hinnalla kun voi ostaa vaikka Kurt Vonnegutin pokkarin, joka käsiohjelmasta poiketen on ajankohtainen vielä vuosienkin kuluttua. Kolmen euron käsiohjelma, jossa elokuvat avataan napakasti, ja jossa informaatio on loogisesti löydettävissä, tekisi koko tapahtumasta paremman.

Kolmas ja ehkä jopa kaikkein pahin ongelma Rakkautta ja anarkiaa -festivaalissa on palvelu. Homman nimi kun on se, että maalasipa lipunmyyjä sitten vapaa-ajallaan kuinka hienoja akvarelleja tahansa, niin silloin kun hän on lipunmyyjä, hän on lipunmyyjä. Sinä päivänä kun Espoo Ciné ja Rakkautta ja anarkiaa sattuvat menemään päällekkäin, ei Taide2000:lla ole ongelmia päättää kumpaan osallistua. Espossa kun henkilökunta on ystävällistä ja asiakkaita varten, ei omaa statustaan rakentamassa.

R&A: Howl (Q4/10)

 Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)
Oheisviini: Equinox merlot petite sirah 2007 oli alkumaultaan turhan mahonkinen, mutta asettui elokuvan aikana varsin hyvin tunnelmaa tukevaksi ja 50-luvun loppua muistuttavaksi.

Howl kertoo tarinan runosta ja runoilijasta, joka aiheutti kuohuntaa Yhdysvalloissa aikana, jolloin mustat paksusankaiset silmälasit olivat viimeksi muotia.

Vaikka Howl-niminen runo saattoikin puoli vuosisataa sitten mullistaa yhdysvaltalaista maailmankatsomusta ja nousta puHeenaiheeksi mm. avoimen seksuaalisuutensa vuoksi, aiheesta kertova elokuva on runoon verrattuna väsynyt tekele. Sen ansiokkain saavutus on kuvata katsojalle kuinka paljon on muuttunut suvaitsevaisuudessa ja sananvapaudessa viidessäkymmenessä vuodessa - etenkin vähemmistöjä kohtaan. Muistutus on tärkeä, mutta yksin se ei tee elokuvasta hyvää. Runoa elävöittämään käytetyt animaatiot tuntuvat kokonaisuudessa hassuilta. Ylinäytteleminen on vahvasti läsnä. Tai sitten 50-luvulla oltiin tosi omituisia.

R&A: Mother (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * * (kolme tähteä)

Hilpeyttä herättävä kylähullu passitetaan vankilaan paikallisen tytön murhasta, ja pojan äiti yrittää näyttää toteen, että kaltereiden takana istuu tyystin väärä henkilö.

Hyvä tunnelma, hyvät maiSemat, hienosti valitut näkökulmat ja kerrassaan mainiot juonenkäänteet. Motherissa olisi ollut ainesta todella upeaan lopputulokseen, mikäli sen parasta terää ei oltaisi laimennettu jumittamalla täysin epäoleellisten hetkien kimpussa. Sen, että vajakin tyhmyyttä väännettiin rautalangasta, olisi voinut katsoa vielä läpi sormien, mutta se, että maksimissaan puolentoista tunnin elokuva kesti kaksi tuntia, oli tässä kyseisessä tapauksessa liikaa. Motherista jäi erikoisella tavalla miellyttävä, mutta silti turhan mitäänsanomaton jälkimaku.

R&A: Mä oon mikä oon (Q4/10)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * *  (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Elokuvan virallinen esittelyteksti oli poikkeuksellisen harhaanjohtava.

Meksikolaisen perheen isä menehtyy, jonka seurauksena äidin tai jonkun kolmesta lapsesta on otettava vastuu, jotta päivällispöytään saataisiin ihmislihaa.

Mä oon mikä oon lähti kerrasSaan mainiosti liikkeelle. Se oli kiinni jopa viidessä tähdessä aina siihen saakka, kunnes kävi ilmi, että kyseessä olikin tavallisten meksikolaisten sijaan ihmissyöjäperhe. Fiilis lässähti totaalisesti, eivätkä edes upeat kuvat saaneet enää tunnelmaa nousemaan. Elokuvan arvoa eivät nostaneet myöskään über-kliseinen loppu tai yhtä ja samaa vitsiä tolkuttanut äiti, jonka näyttelijäntyökään ei juuri vakuuttanut. Petkutusta, sanoo Taide2000.

R&A: Double hour (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * * * (neljä tähteä)

Rikos, petos ja rakkaus menevät solmuun intensiivisessä italialaisessa jännärissä (lue: ei taide-elokuva).

Hyvää elokuvassa on voimakas intensiivisyys ja sujuva eteneminen. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja kokonaisuus mainio. Valitettavasti juoni ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta, siis sellaista mitä muut elokuvat eivät olisi vielä näyttäneet. Siksi täHdet jäävät viiden sijasta neljään, vaikka elokuvan jälkeinen fiilis olikin erittäin positiivinen. Huomionarvoista on Torinon katumaisema, miellyttävän tyhjä uimahalli ja ilmeikkään eroottinen päänäyttelijätär.

R&A: A Somewhat gentle man (Q4/10)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ulrik näytti hetkittäin aivan pitkätukkaiselta Tapani Kansalta.

Keski-ikäinen turska vapautuu vankilasta ja alkaa pystytellä kaveriensa avulla siviilielämän peruspilareita.

A Somewhat gentle manissa olisi periaatteeSsa voinut olla potentiaalia ihan hyväksi elokuvaksi. Perinteinen tarina oltiin kerrottu uudella tavalla, mutta valitettavasti itsetarkoituksellinen komiikka sai hieman liikaa valtaa. Mikäli joukossa olisi ollut edes yksi narri vähemmän, olisi elokuvan voinut nähdä laimeahkon banaaninkuorihuumorin sijaan raikkaana, komiikkaa sisältävänä draamana.