
Olen kokenut, että punaviinien maut osuvat pääsääntöisesti tiettyyn haarukkaan... Siis Dornfelderiä lukuunottamatta... Nyt itseasiassa ottaa päähän koko Dornfelder, koska se vie pohjan koko tältä arvostelulta! Ei semmosia viinejä oikeasti ole! Tai saisi olla! Kaiuskin teki lukioaikoina paremman makuista kotiviiniä! (nimeä ei ole muutettu)
Noh, joka tapauksessa... Koonunga hill 2004 oli murjottavaisen oloista viiniä, joka ei oikein halunnut antautua nautittavaksi. Se tuntui voimakkaalta, jopa uhoavalta ja tylyltä, eikä siten oikein pystynyt tukemaan leikkisästi yliampunutta Glamorous life of Sachiko Hanai -elokuvaa. Toisaalta, tylyt viinit ovat siinä mielessä turvallisia valintoja, etteivät ne eleettömyytensä takia voi mennä hirveän pahasti harakoillekkaan. Pakko kuitenkin sanoa, että tästä huolimatta Koonunga Hillin ja Sachiko Hanain ensitapaaminen sujui sellaisissa tunnelmissa, etten usko heidän enää toistamiseen tapaavan.
Vastustakaamme joukolla Dornfelderiä!
Taustalla soi: 2dayFM, Sydney