lauantaina, syyskuuta 16, 2006

Viiniarvostelu: J.P. Chenet Blanc de Blancs (La petit lieutenant)

Ranskalainen, ugni blanc ja colombard -rypäleiStä valmistettu, kuiva ja tuoksultaan hennon kukkaiseksi luokiteltu J.P. Chenet Blanc de Blancs oli jälleen yksi Taide2006 -projektin parhaista nostoista, mitä Alkon hyllyiltä ollaan suoritettu. Kerrassaan hieno viini. Maku on musiikkimaailmaan rinnastettuna ymmärrettävän klassinen, muttei kuitenkan ylvästelevä. Siis sellainen, joka toisi mieleen minkkiturkin ja yötä päivää palavat pihalamput. J.P. Chennet Blanc de Blancs nyökkää kevyesti ja hymähtää hieman. Se saattaa Ranskan maaseudulla loivasti kiemurtelevan asfaltoidun tien varteen, joka on kokoonsa nähden yllättävän rauhallinen. J.P. Chenet Blanc de Blancs on ehdottomasti Est! Est!! Est!!!:n kanssa yksi vuoden 2006 parhaista valkoviineistä.

Sellainenkin yhtäläisyys J.P. Chenet:llä ja Est! Est!! Est!!!:llä on, että molemmat joutuivat elokuvateatterissa hivenen väärään seuraan. Le petit lieutenant oli J.P. Chenetin seuralaisena kuin kolmivuotias Arttu möyryämässä joulukirkossa, kun toinen yrittää olla edes hetken harras. Ei elokuva nyt viinin luomaa tunnelmaa suoranaisesti rikkonut, mutta olihan se vähän sellaista ryhmähalin ehdottamista haistateleville tarkkailuluokkalaisille. Le petit lieutenant nousee siivilleen kuivalla, kirpeähköllä ranskalaiviinillä, jossa maistuu maaseutu tai tuulimylly.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitetaessa soi: France Vivace, Pariisi