Taiteellisuus: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: IT-alalla työskentelevä reilu kolmikymppinen mies, joka ei periaatteessa piittaa taide-elokuvista, paitsi Rakkautta&Anarkiaa -filmifestivaalien muodossa.
Oheisviinin sijasta suosittelemme ensisijaisesti saliin vietäväksi mausteista kahvia. Mahdollisen viinin tulisi näkemysemme mukaan olla hedelmäistä ja sakeahkon oloista.
Ruokala Lokki kertoo iloisesta ja uutteruudeltaan muurahaista muistuttavasta pienestä japanilaisnaisesta, joka yrittää tehdä kotimaansa perinneruokaa Helsingin Eirassa tarjoavasta ruokalasta menestyksekkään. Hiljalleen rinnalle alkaa muodostua erilaisia suhteita erilaisiin ihmisiin.
HarmaaSsa Suomessa kuvattujen hidastempoisten elokuvien ongelmana tapaa olla se, että ne näyttävät lähes poikkeusetta elokuva-alan opiskelijoiden samalla tavalla "erilaisiksi" tekemiltä opinnäytetöiltä. Sellaisilta, joissa onneton tai itsensä perhosena näkevä työntekijä poistuu työpaikaltaan tehtaasta harmaaseen aamupäivään... Tehdas vain jatkaa huminaansa taustalla. Ruokala Lokissa olisi ollut aineksia samanlaiseen humina -tunnelmaan, mutta pirteiden japanilaisten ansiosta elokuva huokui kepeää 2000-luvun alkupuolen yleisilmettä. Siinä oli hyvin erilaisesta juonesta huolimatta samankaltainen väri kuin aikoinaan ruotsalaiselokuvassa Kahden kerroksen lauluja.Koristeellisen arkisen elokuvan pääroolihahmot ovat erittäin ilmeikkäitä ja vakuuttavia, jokainen heistä tuo tarinaan juuri sopivan erilaista näkökulmaa. Päähenkilöstä hehkuu ainutlaatuisen voimakas ystävällisyys ja katseestaan vilpitön rakkaus ja lämpö. Erityismaininta roolityöskentelystä tulee antaa myös ruokalan ensimmäiselle asiakkaalle, Tommi Hiltuselle, joka puhuu juuri niin tyylipuhdasta japania kuin peruskoulun ensimmäisissä englanninkielen kirjoissa seikkaillut Jouko puhui englantia.
Ruokala Lokki on tietynlainen paluu vuosituhannen alkupäähän. Se on ystävällinen ja kiireetön elokuva. Tai oikeastaan se on enemmän kertomus kuin elokuva. Positiivinen energia tarttuu ihmisten välittömästä kanssakäynnistä, tavallisuudesta, kunnioituksesta ja ennenkaikkea ystävyydestä, sekä ystävyyden alkamisesta.
