Taiteellisuus: * (yksi tähti)
Juoni: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: Miami vice -televisiosarjan alkaessa juuri 18-vuotta täyttänyt "jasondonovan". Mies, joka vetää poikkeuksetta yhä edelleen Levi's-farkut jalkaansa lähtiessään baariin.
Oheisviiniksi suosittelemme kalifornialaista St. Elmo Village -valkoviiniä, joka on tehty colombard ja chenin blanc -rypäleistä. Pullon papukaijoin koristeltu kirjava etiketti saa juolahtamaan mieleen, että olisi mukava tietää kenen pikku kätöset viinin todella ovat valmistaneet. Sekä St. Elmo Villagessa, että elokuvassa on aistivinaan rikollisuutta.
Päivitetyillä Crockettilla ja TubbSilla tehty Miami vice perustuu samaan ideaan kuin alkuperäinen sarjakin, huumebisnestä pyörittävän johtajan jahtaamiseen.Miami vice ei ole taide-elokuva, mutta vielä vähemmän perinteinen yhdysvaltalaisdraama. Siinä on ihailtavan vahvasti sama surullisen oloinen tunnelma läsnä kuin alkuperäisessä sarjassakin. Crockett ja Tubbs pysyvät ilmeettömän vakavina lähes koko elokuvan ajan, vaikuttamatta silti laskelmoidun cooleilta kiiltokuvapojilta. Miamin kaupunkia oltaisiin voitu näyttää kyseiseen kaupunkiin keskittyvässä elokuvassa enemmänkin ja Väli-Amerikkaa hieman vähemmän, sillä muuten upeat maisemat tuntuivat menevän tällä kertaa hieman hukkaan. Erikoiseksi tämän hollywood-tyyppisen elokuvan tekee sen ajatuksellisuus. Toisin kuin valtaosassa yhdysvaltalaiselokuvia, Miami vice ei väännä asioita rautalangasta, vaan jättää yllättävänkin paljon katsojan omaksi pääteltäväksi ja tulkittavaksi.
