Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Nelikymppinen nainen, jolla on perhetuttavia Etelä-Saksassa. He vierailevat vuorotellen toistensa luona, juovat viiniä ja puhuvat sivistyneesti sivistyneistä asioista. Naisen aviomies on auttamassa kaveriaan veneen nostossa.
Oheissiiderinä elokuvassa oli Cidre premium ecusson-siideri, joka tervehti elokuvaa oikeastaan kunnolla vasta siinä vaiheessa kun tapahtumien keskipiste siirtyi Espanjan paahteeseen. Siiderin maussa oli eittämättä Keski-Euroopan sävy, mutta toisaalta samaisella sävyllä oli myös jonkinlainen yhteys Alppien ilmapiiriin.

Vaikka kesän ja syksyn vaihteessa tuleekin harvemmin kaivattua seuraavaa kesää, saa Playa del Futuro tekemään päätöksiä tulevan kesän matkakohteesta. Tai ainakin itse päätin haluta ensi vuonna Espanjan maaseudulle. Istumaan päivää pienen kyläpahasen rautatieasemalle, jossa luonnon ja kylän hiljaisia ääniä rikkovat vain muutaman tunnin välein ohi kiitävät pikajunat. Tarinana ja elokuvana Playa del Futuro ei ollut mitenkään erityinen, juoni tietyllä tapaa aika persoonaton ja näytteleminen ajoittain liian näytellyn oloista. Liekö sitten saksalaisen tarkkuuden peruja, mutta stereotypioista oli tehty hieman liian stereotyyppisiä. Konstailematon ja suoraviivainen elokuva sen sijaan oli. Siinä keskityttiin olennaiseen ja jätettiin ylimääräinen velmuilu ja huiskiminen muille.