tiistaina, elokuuta 22, 2006

Angel-a (Q3)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: - (ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: Työmatkalla Milanossa tai Pariisissa muodista kiinnostunut mies, joka vie kahdeksan vuotta nuoremman tyttöystävänsä elokuviin, muttei alunperin romanttisessa hengessä.
Oheisviiniksi suosittelemme ranskalaista Sauvignon Lurton Bordeaux, sauvignon blanc -valkoviiniä. Kuiva ja herukkainen viini tukee tyylillä Pariisin tunnelmaa, sekä arvokkaan huvittunutta ilmapiiriä elokuvateatterissa.

Angel-a on tarina André -nimisestä, arvonnassa Yhdysvaltain kansalaisuuden voittaneesta tyhjätaskusta, joka on järjestänyt itsensä mittaviin velkoihin erilaisille hämärämiehille ympäri Pariisia. Lopulta tilanne käy niin pahaksi, ettei André keksi enää itsemurhan lisäksi muita vaihtoehtoja. Sillan kaiteella hän kuitenkin törmää samoissa puuhissa olevaan Angelaan, jonka elämän pelastaminen alkaa tuntua tärkeämmältä kuin oman uhraaminen. Hengenpelastuksesta vaikuttunut Angela osoittautuu varsin neuvokkaaksi velkajärjestelijäksi ja hiljalleen Andrén elämä alkaa ottaa haparoivia askeleita oikeaan suuntaan.

Elokuvan päähenkilön suuri ongelma on Se, ettei hän osaa rakastaa itseään. En tiedä onko juoni keksitty itseironisessa mielessä, sillä ainakin omien ennakkoasenteideni perusteella yhdysvaltalaitunut ranskalainen on sellainen ihmiskokonaisuus, ettei itsetunnon puutteen luulisi ainakaan noin ensialkuun vaivaavan. Andrén ongelmaan kannattaakin yrittää suhtautua koomisena numerona tai juuri ainutlaatuisen rohkeana itseironiana, sillä muuten elokuvalla on vaarana päästä ärsyttämään itsensä piloille.

Maisemiensa puolesta mustavalkoinen Angel-a mestariteos. Pariisin maisemat ovat äimistyttävän upeita ja elokuvaa on höystetty usealla satumaisen kauniilla ja tyylikkäällä yksittäisellä maisemakuvalla. Keimaileva Angela saa kaupungin huokumaan romantiikkaa ja sensuellia seksikkyyttä, vaikka kulkeekin koltussa, joka toisessa ympäristössä saisi naisen itsensä vaikuttamaan lähinnä halvalta piritytöltä.

Juoni Angel-assa on satukirjamaisuutensa vuoksi melko erikoinen, siis ranskalaiseksi juoneksi. Suhtautuipa siihen sitten vakavissaan, korkeakulttuurisena tulkintana tai parodiana, tuntuu se joka tapauksessa vähän siirappiselta tai tekopyhältä. Kansalliseepos-mieleesä ajatellen Angel-a tuntui liian arkiselta ja kepeältä. Parodioissa on taasen se turhauttava piirre, että miksi tuhlata rahaa ja yhdeksääkymmentä minuuttia katsojien aikaa naljailuun, mikäli itsellä on ajatuksia ja taitoa synnyttää jotain merkittävästi parempaa.