Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Juoni: * * 1/2 (Kaksi ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * 1/2 (Kolme ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: - (Ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: 22-27-vuotias pariskunta, joka ei halua luonnon säästymisen nimissä ostaa itselleen autoa. Miehellä on vaalea letitetty parta ja rastatukkaisella tytöllä villapaita.
Oheisviinin asiaa tilaisuudessa ajoi Kesäkino Engelin tarjoama ranskalainen siideri Cidraie. (Arvio erillisenä)
Tupaantuliaiset on ranskalainen, hyvin ohkaiselle draamapohjalle rakennuttu komedia. Se kertoo kahden teini-ikäisen lapsensa kanssa elävästä, juristin töitä tekevästä yksinhuoltajaäidistä, joka päättää remontoida ja laajentaa pariisilaisasuntoaan yläkerrassa olleen asunnon vapauduttua. Remonttia tekemään saapuva mieskirjo on lähes yhtä värikästä kuin todellisuudessakin... Varhaista poraushalukkuutta myöten.PeruSkahvi on peruskahvia ja sitä keitetään kait pääpiirteittäin samalla respti
llä ympäri maailman; mitta per muki. Lyonilaisessa kahvilassa tilaamani peruskahvi maistui kuitenkin merkittävästi erilaiselta, koska gallialainen kahviloitsija oli päättänyt lisätä höyryävään kupposeeni pikkuisen sävyä antavaa kanelia. Tuskinpa mies itse ideaa keksi, tai mistä sitä tietää, mutta hetki tälle uudelle sävylle oli täydellinen. Tästä samasta asiasta on kysymys myös ranskalaisten elokuvien kohdalla. Löytää täydellisiä hetkiä oikeille sävyille. Tupaantuliaiset oli aika perinteisen koominen draamakomedia, mutta sitä oli myös höystetty oikeissa kohdissa milloin taiteellisella yliampuvuudella, milloin arvokkuudella, kotoisuudella tai eurooppalaisella komediaepätoivolla. Ei Tupaantuliaiset mikään elokuvahistorian merkkipaalu ollut, mutta se oli vaan niin ranskalainen komedia.Musiikin osalta olisin toivonut ranskalaisten suitsuttavan hieman enemmän kotimaisia kykyjään. Monestihan ulkomainen musiikki on päässyt nakertamaan identiteettiä heijastavaa tunnelmaa, mutta tällä kertaa kansainvälinen sointi tuntui toimivan ihan positiivisesti. Toisaalta, muutamat Pariisista välittyvät voimakkaat kuvat korostivat jo yksinään sen verran maantietellisen sijainnin tuntua, että ehkä tunnelman korostaminen ranskalaisella musiikilla olisi saatanut jopa ampua hieman yli.
Yksi elokuvan onnistuneista piirteistä oli se, että sen henkilöhahmoista oli saatu tehtyä sen verran vahvoja, että filmin aikana ehti tutustua myös moniin muihin kuin vain keskeisimpiin henkilöihin. Paljolti naisen ja miesten, sekä juristin ja maahanmuuttajien erilaiseen arkeen perustuva komiikka tuntui kohtaavan, elokuvan useilla makeilla nauruilla palkinneen yleisön kanssa upeasti.
