Rocky Balboa (Q1/07)

Luokitus: * * * (Ihan kelpo elokuva)
Taiteellisuus: - (Ei tähtiä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ajan hammas on purrut Rockyyn juuri niinkuin sen on kuulunutkin purra.
Oheisviiniksi suosittelemme jotakin sellaista, joka aikoinaan lämmitti mieltä ja joka nykyään nostaa muistoja mieleen. Toisena vaihtoehtona on Sangre de Toro.

Rocky Balboa on ollut jo hyvän aikaa eläkkeellä nyrkkeilyhommiSta. Uusi elämä pyörii Philadelphiassa oman pienen ravintolan, vanhojen nyrkkeilykavereiden, pojan ja edesmenneen Adrianin muistelun ympärillä. Nyrkkeilyn raskasta sarjaa nykyään ylivoimaisesti hallitsevan Mason "The Line" Dixonin managerit saavat urheilun makasiiniohjelmassa esitetystä tietokoneanimaatiosta ajatuksen järjestää kohtaaminen oman aikansa legendaarisen mestarin ja nykyisen vyön haltijan kesken.

UHKAKUVA: Rocky Balboa palaa veteraani-ikäisenä, mutta nuoruusvuosien kunnossa tyrmäämään viimeisintä tekniikkaa hyödyntävän itseriittoisen nuoren mestarin, joka on käytökseltään ja uhon määrältään neljätoistavuotiaan syljeskelevän poikajoukon tasolla. Rocky syleilee voitettuaan yleisöä ja huutaa silmä umpeen muurautuneena, puolivitsinä Adriania. Piesty nuorukainen oppii arvostamaan itsensä lisäksi myös Rockya, ja alkaa sittemmin siirtää suuria summia voittorahoistaan kodittomille koirille. Pelkäsin elokuvan tärkeimmän sanoman liittyvän keski-ikäisten aliarvostettuun kuntoon, tai ehkä ennemminkin siihen, että Sylvester Stallonella on halu kertoa ettei ole kovan harjoittelun tuloksena yhtään sen vanhempi kuin ennenkään vaikka kalenteri muuta väittäisikin.

LOPPUTULOS: Ajan hammas on purrut realistisesti Balboaan ja se on äärimmäisen lohdullista huomata. Tai ehkä lohdullisuus on hivenen väärä sana, sillä Stallonen nuoruusvuosista ei todellakaan tunnu olevan vielä niin pitkää aikaa. Joka tapauksessa, vanhenemista ei yritetä peitellä, vaan se nähdään ennemminkin osana elämää. Elokuvassa ei ole yli-ihmisiä, eikä siinä tehdä juurikaan kiusallisia mukapyytettömiä tekojakaan, vaan hahmot ovat aikuistuneet ja ehkä jopa epäamerikkalaistuneet siinä missä tekijät ja core-katsojatkin. Toki Rocky on se oma korostetun empaattinen ja hööveli itsensä, mutta kaverin palkkaaminen omaan ravintolaan ei näytä niin siirappiselta kuin se vielä 80-luvulla olisi saattanut näyttää. Kunniamaininta pitää antaa myös Rockyn ja hänelle vuosien takaa tutun, sittemin aikuistuneen Marien suhteelle. Se oli maltilla toteutettu oiva sivujuoni. Adrenalinitasoa uusi Rocky ei nostata entiseen malliin tai siivitä säkin ääressä hirmusuorituksiin, mutta se ei liene kai tarkoituskaan. Ehkä yhteen lauseeseen kiteytettynä voisi sanoa, että Rocky Balboa ei tarjoa parempaa elämää tai hyveellisempiä arvoja, vaan peilaa ennemminkin nyrkkeilijän kanssa varttuneen yleisön nykymaailmaa arvokkaalla otteella.

Se mielikuva aiempaa vahvemmasta ja nälkäisemmästä Rockysta, joka mainosten ja ainakin yhdysvaltain markkinoille ilmestyneiden oheistuotteiden perusteella saattaa syntyä, on väärä. Rocky Balboa on kunniakas nostalgiatrippi niille, joille Balboa oli lapsuden sankari. Enkä usko, että yhdenkään ala-asteen pihalla kirmaa tulevana vuonna ainuttakaan Rocky Balboaa, sillä se on niitä tyhmiä aikuisten juttuja.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Skyrock, Pariisi

Stockholm tour 2006 - Tensta

Talitintit lennähtelevät oksalta toiselle, maa on vielä äskettäin päättyneen sateen jäljiltä märkä. Ilmassa tuoksuu raikas syksy ja puhdas pyykki, Taide2000 nousee liukuportailla ylös metrotunnelista tuhansien tarinoiden Tenstaan.

Tenstan kaupunginosa Tukholman luoteispuolella kärsii pahasta maineesta. Siitä tenstalaiset voivat kiittää pitkälti alamaailman paatuneita rikollisia, jotka sieppasivat kesäkuussa norjalaisen kanssaveljensä, vyöttivät tämän räjähteillä ja lähettivät hortoilemaan ympäri lähiötä. Nyt kesäiset tapahtumat ovat poissa. Ihmiset käyvät kaupassa, polttelevat ennen kauppakeskukseen menoa tupakat ulkosalla ja moikkaavat ystävää. Yhteisöllisyys on hyvin voimakkasti läsnä. Ulkopuolisesta se saattaa näyttää aluksi tylyydeltä, mutta kun tenstalaisten kanssa pääsee juttusille, muuttuu mielikuva pikmiten.

Hymynkare vilahtelee nuoren äidin kasvoilla kun hän levittelee käsiään kertoessaan tarinaa. Ohi pyöräilevä toveri tervehtii aurinkoisesti ja huikkaa nopeasti kuulumiset. Työmiehet nojailevat lapioihinsa niinkuin missä tahansa tietyömaalla. Kirkuvankeltaisen, joskin jo likaantuneen työliivin taskussa pullottaa pyöreä nuuskaamiskiekko. Tensta on hyvin tavallinen, aurinkoisuuteen taipuvainen kaupunginosa, aina siiihen saakka kunnes puheeksi tulee norjalainen pommimies, den norsk bombmannen.

Tenstalaiset vaikenevat kuin muuri

Ensin niin hymyileväisenä tarinaansa kertonut äiti vakavoituu silminnähden kun puhe kääntyy kesäkuun dramaattisiin tapahtumiin. En minä tiedä tästä mitään -hän sanoo ja nostaa kainalossaan olevaa pyykkikoria hivenen ylemmäs. Samankaltaisia vastauksia saimme myös monilta muilta tenstalaisilta. Lyhyen hiljaisen hetkemme äidin kanssa katkaisee viereisen pesulan ikkunasta kuuluva pesukoneen linkous. Yksi mainittava seikka Tenstassa liittykin juuri pesulaan. Lähes koko alueella tuoksuu näet pesuaine tai vaihtoehtoisesti jokin etninen parfyymi. Sijainniltaan lähiö on sikäli unelmallisella paikalla, että suuret korkeuserot ja jyrkästi nousevat kalliot saavat alueen näyttämään äärimmäisen ylväältä. Palvelut ovat lähellä, eivätkä koulutusmahdollisuudetkaan rajoitu vain peruskouluun kuten monessa muussa, jopa paremmiksikin luokitelluissa kaupunginosassa. Kaupunkisuunnittelua voi huoletta sanoa onnistuneeksi ja löytyypä eräältä sisäpihalta virkistävää suomalaistaidettakin patsaan muodossa. Lapsille suunnatut jalkapallo- ja koripallohäkit ovat moottoritien välittömässä läheisyydessä, vaikkakin ne olivat vieraillessamme tyhjillään, mikä on sikäli hyvä merkki, että koulut olivat parhaillaan käynnissä.

Tapahtumapaikan liepeillä

Punatakkinen nainen kävelee pitkin kävelysiltaa helmat tuulessa hulmuten. Hän antautuu vilpittömään keskusteluun ja suhtautuu norjalaista pommimiestä koskeviin kysymyksiinkin varsin mutkattomasti. Hän osoittaa kädellään moottoritien suuntaan ja muistelee mainetta tuoneiden tapahtumien sattuneen nimenomaan parkkialueen reunamilla. Varmaksi hän ei uskalla kuitenkaan muistikuvaansa sanoa ja osoittelee samalla sinne tänne, todeten että Tensta on niin iso alue, että tapahtumakeskipiste on voinut olla ihan missä tahansa.

Mitä Tensta kuiskaa

Taide2000 saa punatakkisen naisen vinkistä sen verran kiinni, että etsimämme paikka löytyy hetkeä myöhemmin. Lieneekö totuus siis loppujen lopuksi se, että tenstalaiset ovat aidosti tietämättömiä alueensa yksittäisistä negatiivisista tapahtumista vai onko heidän kesken tehty vain kirjoittamaton kollektiivinen sääntö ikuisesta vaikenemisesta, jota vain yksittäiset paikalliset eivät suostu mielenosoituksellisesti noudattamaan, se jää Taide2000:lle ikuisiksi ajoiksi hämärän peittoon. Mutta se mikä on varmaa, niin Tensta on ehdottomasti vierailun arvoinen, omistaan huolehtiva ja puhtaan pyykintuoksuinen kaupunginosa.

Rosoisuusarviot:

Tensta06: * * * (kolme tähteä)

Ronna06: * * * * * (viisi tähteä)

Alby05: * * * * (neljä tähteä)

Rinkeby04: * * * (kolme tähteä)

Taide2006-projektin PALKITUT:

Taide2006-projekti on päättynyt. On vuoden 2006 loppuhuipennukSen aika. Päätökset siitä, ketkä ovat ansainneet tunnustuksen ylivertaisuudestaan päättyneen vuoden aikana on tehty. Ennen julistuksia haluamme kuitenkin nostaa esille yhden maininnan arvoisen elokuvan, joka ei omaksi pahakseen, tiukan kilpailun vuoksi tullut valituksi vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuvaksi, vaikka rahkeita tittelin saavutamiseksi olisi kyllä ollut. Muiden elämä on elokuva, joka tulee nähdä. Se on fiksu, ajatuksia herättävä, aito ja upea kuvaus DDR:stä ja Stasista. Ja teemalle, eli politiikalle uskollisena, Muiden elämää ei valittu vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuvaksi muun muassa sen takia, että vuoden 2005 Vaihtoehtoelokuva Sophie Scholl oli niin saman tyylinen, että kahden saksalais-elokuvan valitseminen peräkkäisinä vuosina olisi antanut Taide2000:sta tietyllä tavalla vääristyneen kuvan. Mutta tästä huolimatta ja ylpein mielin... Hyvät taide-elokuvien ja viinin ystävät, Taide2006-projektin palkitut ovat seuraavat:

Taide2006-erikoispalkinto: Edesmenneen Bio Cityn henkilökunta

Heinäkuussa viimeiset kelansa pyörittäneen Bio Cityn äärimmäisen ystävällinen henkilökunta ansaitsee kiistatta Taide2006-erikoispalkinnon. Yhdenkään muun elokuvateatterin henkilökunta ei ole sittemmin suhtautunut työhönsä yhtä suurella tunteella, asiantuntemuksella, ystävällisyydellä ja ennenkaikkea 80-luvulta tutulla kyläyhteisöhengellä. Kiitos biocityläiset, Taide2000 kultaa muistonne!

Vuoden 2006 elokuvateatteri: Maxim, Helsinki

Hivenen elokuvakeskustan sivussa, Kluuvikadulla sijaitseva Maxim kasvoi tänä vuonna vakavastiotettavaksi vaihtoehtoelokuvateatteriksi. Bio Cityn ja Forumin laitettua laput luukuille näytti hetken aikaa siltä kuin Kino Engelille olisi ollut syntymässä eräänlainen taide-elokuvamonopoli. Maximin ohjelmistoa muokattiin kuitenkin kenttään syntyneen aukon takia siinä määrin ja sen veran taidokkaasti, että tällä hetkellä alle vuoden ikäiset taide-elokuvat näkee varmimmin Maxim2:n arvokkuutta henkivissä tiloissa.


Vuoden 2006 elokuvaviini: Est! Est!! Est!!! / As tears go by

Taide2006-projektin valkoviinikausi oli aiempiin projekteihin verrattuna poikkeuksellisen onnistunut. Toki maistoimme vuoden aikana myös erinomaisia punaviinejä, mutta vain yksi viini pääsi yllättämään halvan ulkonäkönsä ja hintansa takia tyystin. Lazion alueelta tuleva trebbiano- ja malvasiarypäleistä valmistettu Est! Est!! Est!!! rakastaa makuaisteja. Raikas viini nauraa ja tekee pehmeitä kuperkeikkoja juotaessa. Alkumaun Taide2000 tulkitsi pehmeäksi, myötäileväksi ja kesäiseksi. Ensimmäinen jälkimaku oli ripeä ja välitön, toisesta jälkimausta jäi vahvimpana mieleen pehmeydeltään kesäkuiseen nurminiittyyn verratava kosketus. Kokonaisuudessa oli aistittavissa kohtalaisen voimakkaasti myös hyvänlaatuista kokemattomuutta.



Vuoden 2006 näyttelijä: Ulrich Mühe/Muiden elämä

Muiden elämä-elokuvassa, Stasi-vakooja Wiesleriä näytellyt Ulrich Mühe oli loppuviimeksi aika ilmeinen valinta vuoden 2006 parhaaksi näyttelijäksi. Mykistävä suoritus, jossa Mühe ei muuttanut ilmettään kertaakaan koko elokuvan aikana, mutta sai siitä huolimatta tuotua hahmostaan esiin niin jämäkkyyttä, armottomuutta, pienuutta, surua kuin iloa ja ymmärtämystäkin. Hahmon kosketuspinta oli rooliin nähden käsittämättömän iso. Taide2000 ei osaa muuta kuin ihailla, kunnioittaa ja valita Mühen vuoden näyttelijäksi.

Vuoden 2006 vaihtoehtoelokuva: PALINDROMES

Ihana paluu 2000-luvun alkupuolelle, jolloin vaihtoehtoiset elokuvat olivat rehellisen outoja, medidiaseksikästä sanomaa sisältämättömiä ja mitä vitt*a -ajatuksia herättäviä. Rekkamiehen ja teinitytön rakkaustarina höystettynä uskonlahkojen parodioinnilla on sellainen tarina, ettei siitä väärässä mielentilassa ole mahdollista selvitä. Palindromes on puhtainta sitä, minkä vuoksi Taide2000 aikoinaan perustettiin. Kyseenalaistamattomat VIISI tähteä...
(Tarkempi esittely: 2:07 AM)

Taide2006-projektin päätös ja Taide2000:n vuoden 2007 avauspuheenvuoro

Hyvät taide-elokuvien ystävät!

Taide-elokuvavuoSi 2006 on saatu lähes kaikilta osin päätökseen, vain Taide2006-Gaala palkintojenjakoineen on enää pitämättä. Sekin on poissa päiväjärjestyksestä tiistain 12.12. jälkeen, kun Vuoden vaihtoehtoelokuva, Vuoden näyttelijä, Vuoden elokuvateatteri, Vuoden viini ja Taide2000-erikoispalkinnon saaja ollaan Taide2006-Gaalassa nimetty. Voittajien nimet paljastetaan myös sivuillamme perjantaina 15.12.2006.

Taide2006-projekti
Kuluneessa vuodessa näemme paljon hyvää, mutta myös huonoa, liittyen lähinnä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Vuosi sitten suunniteltua runsasta kirjeenvaihtoa ulkomaalaisten vaihtoehtoelokuva-asiantuntijoiden kanssa emme toteuttaneet käytännössä juuri lainkaan. Se vain jäi ja unohtui muiden asioden jalkoihin. Suvikvarttaali (Q3) oli vähäisestä elokuvatarjonnastaan huolimatta todellinen floppi. Ilman erittäin aktiivista elokuuta olisi arvioitujen elokuvien määrä ollut suurinpiirtein sama kuin syyskvarttaalin yhdellä keskivertoviikolla. Se, missä Taide2006-projekti sen sijaan onnistui yli odotusten, oli mainonta. Mainosvuoteen 2006 lähdimme nollabudjetilla ja siitä huolimatta saimme toteutettua pienimuotoisen katumainosmainoskampanjan Södertäljessä, sekä saman kampanjan laajamittaisempana ja tehokkaampana Helsingissä. Pullopostimainonnan nousevassa trendissä Taide2006-projekti on yksi edelläkävijöistä. Tämän lisäksi saimme kuluneen vuoden aikana näkyvyyttä brittiläisellä welfarestateofmind-sivustolla (welfarestateofmind.blogspot.com), sekä useamman maininnan valtakunnallisen Radio Novan taajuudella.

Taide2006-projektista jäi positiivisina seikkoina mieleen myös erittäin hyvä Rakkautta ja Anarkiaa-filmifestivaali, jonka ohjelmiston todellisia helmiä olivat muiden muassa saksalainen Muiden elämä, romanialainen 12:08 East of Bucharest, sekä tanskalainen Manslaughter. Muutenkin päättynyt elokuvavuosi vastasi niitä odotuksia, joita Taide2006-projekti avauspuheenvuorossaan ounasteli. Taide-elokuvien määrä kasvoi teatterien esityslistoilla edellisvuoteen verrattuna voimakkaasti ja niinkutsutut valtavirtaelokuvat lähestyivät tyyliltään indie-elokuvia muun muassa vakavoitumisellaan ja realistisemmalla linjallaan. Parhaina esimerkkielokuvina tästä muutoksesta lienevät Miami Vice, sekä James Bond-Casino Royale. Toisaalta, myös taide-elokuva on astunut askelen vastaan valtavirtaelokuvaa. Sellaisia todella friikkejä taideleffoja, kuten Palindromes ei juurikaan enää nykypäivänä ilmesty. Itseasiassa juuri Palindromes lieni laatuaan ainoa koko kulunena vuonna.

Yhteenvetona vuodesta 2006 voitaneen sanoa, että taide-elokuva elää hillittyä aikaa ja sillä on nyt pienehkö, mutta merkittävä ja vankka asema maahan tuotavien elokuvien virrassa. Taide2000 on puolestaan tyytyväinen Taide2006-projektin sisäänajamaan, aina marraskuusta alkavaan kvarttaalijärjestelmään. Taide2000 tulee siis käyttämään samaa vuodenajallisesti elokuvia jaottelevaa järjestelmää myös vuonna 2007.

2007
Taide-elokuvien osalta edessä on mielenkiintoinen vuosi. Itse uskomme, että vaihtoehtoisen, ja erityisesti arkisen elokuvan verraten vahva marssi tulee jatkumaan suurinpiirtein samalla volyymillä kuin päättyneenäkin vuonna, ehkä jopa aavistuksen vahvempana. Tuleeko vuoden 2006 aikana vahvahkosti esillä ollut islamilainen maailma näkymään alkavana vuonna valkokankailla, on mielenkiintoinen kysymys. Taide2000 uskoo, että tulee ja vieläpä joko erittäin kyseenalaistettuna tai syventävänä.

Taide2000:lla on edessään sen sijaan erittäin haasteellinen vuosi. Ulkotaiteellisten syiden vuoksi joudumme luopumaan perinteisistä elokuvapäivistä, eli tiistaista ja torstaista, jolloin ulkoiset häiriötekijät ovat olleet saleissa poikkeuksetta minimissään. Sitä, kuinka vahvasti elokuvapäivämuutos tulee vaikuttamaan esimerkiksi viiniarvioiden määrään, emme uskalla sanoa, mutta lienee kuitenkin syytä varautua siihen, etteivät viiniarviot ole alkavana vuonna enää yhtä perusteellisia ja kokemukseen perustuvia kuin aiemmin. Olemme tästä pahoillamme, mutta olemme tilanteen edessä voimattomia. Pyrimme kuitenkin yhä edelleen antamaan aiempiin kokemuksiin nojaavia parhaita mahdollisia vinkkejä siitä, mikä viini minkäkin elokuvan seuraksi parhaimmin sopii. Ja toki tutkimus- ja sovellustyö jatkuu edelleenkin, muttei ehkä niin laajamittaisena kuin aiemmin.

Taide2000 teki lokakuussa periaattellisen päätöksen siitä, ettei sivuston ulkoasua tulla muuttamaan. Haluamme edustaa hirveätä vauhtia muuttuvassa maailmassa pysyvyyttä ja pyrimme siihen, että mikäli Janne Ojanen joskus lopettaa Tapparassa, ryhtyisivät kadunmiehet puhumaan Ojasen sijasta Taide2000:n sivuista ajankulun jarruna. Mutta on sivuilamme silti muutoksia ja kehitystäkin luvassa. Sisältöön liittyvää. Arvostelua tulemme muuttamaan siten, että puolikkaiden tähtien käyttöä vältetään viimeiseen saakka. Tästä hetkestä alkaen viiden tähden elokuva ansaitsee viisi tähteä, neljä tähteä menee elokuvalle, jota suosittelemme lämpimästi. Kolmen tähden elokuvaa suosittelemme, toisin kuin kahden tähden, joka on vähän sii och såå. Yhden tähden tuotoksia kehoitamme välttämään. Myös elokuvaesittelyjemme tarkemmat arviointiosiot tulevat muuttumaan erilaisten laskelmien jälkeen. Juonen tähdet jäävät tarpeettomina pois, samaten ajatusten herättävyyttä käsittelevä sarake. Näistä seikoista tullaan mainitsemaan tarpeen niin vaatiessa uudella, Erityistä-sarakkeella. Myöskin Kuka katsoi elokuvaa-sarake siirtyy, ainakin toistaiseksi syrjään. Katsoimme, että stereotyyppisestä katsojasta kerrottaessa on vaarana kuvailla moniulotteiset elokuvat liian yksinkertaistavassa valossa. Käytännössä arviot tulevat näyttämään seuraavanlaisilta:

Arvosana: * * * (suosittelemme)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuva herätti ajatuksia ja sivuosaa näytellyt Julie Jentsch teki käsittämättömän hienon roolityön muuten ihan ok elokuvassa.
Oheisviini/oheisviiniksi suosittelemme: Coronas tempranillo

Uskomme, luotamme ja toivomme, että Taide2000 pystyy luvassa olevista merkittävistä haasteista huolimatta tarjoamaan vuonna 2007 yhä vaan parempia eväitä onnistuneisiin elokuvailtoihin. Lopuksi haluamme kiittää sinua siitä, että vierailit sivuillamme. Olet tervetullut koska vaan uudelleen!

Taide2000

Q4:n päätös ja Taide2006-palkintokanidaatit

Taide2006-projekti on päättynyt. Viimeisen kvarttaalin päätöstä juhlittiin eilisiltana Helsingissä juhlaelokuvan ja viinin voimin. Ilta alkoi perinteisesti kello 18:30 Café Engelissä ja jatkui sieltä elokuvateatteriin, tällä kertaa Orioniin. Juhlaelokuvana näytettiin kahdeksankymmentäluvun alkupuolella ilmestynyt Vaarallinen tyttöystävä ja juhlaviininä juotiin Chileläistä Viña Maipo cabernet sauvignon 2005:ttä, joka osoittautuikin sen verran oivalliseksi, että kiilasi vielä Taide2006-projektin viimeisenä iltana, jo valittujen palkintokandidaattien joukkoon kilvoittelemaan Vuoden 2006 viini-tittelistä. Illan aikana puhuttiin myös asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta kuluneena vuonna, sekä erittäin haastavalta näyttävästä taide-elokuvavuodesta 2007. Näistä asioista puhumme kuitenkin laajemmin vasta Taide2006-projektin päätöspuheessa, sekä Vuoden 2007 avajaispuheenvuorossa.

Vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuva, Paras näyttelijä, Vuoden elokuvateatteri, Vuoden viini ja Taide2006-erikoispalkinnon saaja tullaan julkistamaan Taide2006-Gaalassa Taide2000:n juhlaristeilyllä marraskuun kahdentenatoista päivänä. Tapahtuma on yleisölle avoin.

EHDOKKAAT TAIDE2006-PROJEKTIN PALKINTOJEN SAAJIKSI:

Vuoden 2006 vaihtoehtoelokuvaehdokkaat:
Laitakaupungin valot
Crash (12/05)
Palindromes
12:08 East of Bucharest (R&A)
Muiden elämä
Volver
Valkoinen kaupunki

Vuoden 2006 paras näyttelijä, ehdokkaat:
Presley Chweneyagae/Tsotsi
Ennanuelle Seigner/Backstage
Imad Creidi/Zozo (12/05)
Susanna Anteroinen/Valkoinen kaupunki
Sofia Westberg/Mun mot mun
Penélope Cruz/Volver
Ulrich Mühe/Muiden elämä

Vuoden 2006 viiniehdokkaat:
JP Chennet, blanc de blancs /Le petit lieutenant
Est! Est!! Est!!! / As tears go by
Coronas tempranillo / House of sand
Le moine de grezillac, Bordeaux 2004 / Paris Je' taime
Viña Maipo 2005 / Vaarallinen tyttöystävä

Näiden kategorioiden lisäksi valitsemme vuoden elokuvateatterin, sekä myönnämme Taide2006-erikoispalkinnon.

Shortbus (Q4)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * *(kaksi tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Kuka katsoi elokuvaa: 23-vuotias city-nainen yhdessä miespuolisen kaverina kanssa, joka on vielä "kaapissa".
Oheisviinisuositus: Carlo Rossi California Red

New YorkiSsa on baari nimeltä Shortbus, jossa jokainen sisään tuleva asiakas saa toteuttaa ja ilmentää seksuaalisuuttaan korrektiuden nimissä niinkuin omimmakseen kokee. Elokuvan tarina perehtyy periaattessa kolmeen tai neljään pariskuntaan tai yksineläjään, joista jokaisella on omasta mielestään jonkinlaista karstaa sekusuaalielämässään ja joista jokainen käy Shortbussissa.

Tavallaan tarina oli ihan persoonallisesti kerrottu ja voimakkaasti esiin nousevan homoseksuaalisuusteemansa takia elokuvaa voisi kai luonnehtia suvaitsevaisuutta edistäväksikin, mutta jotenkin se vaan tökki. Tuntui kuin elokuvalta olisi puuttunut todellinen sielu; kuin sen suurin tavoite olisi ollut sen ilmestymisen jälkeen syntyvän kalabalikin määrä ja laatu. Tuntui kuin punainen lanka olisi ollut alastomuus, erektio ja masturbaatio, eikä suinkaan juoni johon kyseiset teemat liittyvät. Se mikä kerronnassa sen sijaan oli raikasta, oli tavallaan naisellisen pehmeä kosketus.

Valkoinen kaupunki (Q4)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Ajatusten herättävys: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Kuka katsoi elokuvaa: 32-vuotias, kohtalaista palkkaa pukuhommista saava, vapaa-aikanaan farkkuihin ja Marc 'O Poloon pukeutuva city-mies, joka meni edelliskesänä naimisiin.
Oheisviini: Jeanjean merlot 2005 (Arvio erillisenä)

Isä ja kolme lasta odottavat äitiä Länsiterminaalissa tervetuloa kotiin-kylttien kanssa kun äiti palaa ennalta määrittelemättömän pituselta lomaltaan. Lomalta sieltä, missä äidin elämä mahdollisesti ilman vastuunkipinää ja omistushalukkuutta omista lapsistaan olisi. Se mitä perhe on yhdessä aiemmin rakentanut, on sortunut. Onko kaikki mennyttä perustuksiaan myöten, on aluksi epäselvää, mutta alkaa kyllä hiljalleen valjeta.

Pakko sanoa alukSi muutama vilpitön ajatus:
- Jestas miten ahdistava elokuva!
- Mahtaakohan Louhimies itsekään tietää minkälaisen jalokiven on tullut hioneeksi?
- Toivottavasti Anteroinen ei ole naispääosaa näyttelevän henkilön tyttösukunimi, sillä voi olla, että miesmarkkinoilla on tämän elokuvan jälkeen pikkuisen rauhallisempaa.
- Kuvittelin ennen Valkoista kaupunkia, että lapsinäyttelijät tuovat elokuviin vääjäämättä teatterikerhomaisen säväyksen. Olin väärässä.

On hienoa katsoa kun näyttelijät näyttelevät hyvin. Silloin kun he näyttelevät liian hyvin ja aidosti, käy katseleminen pelottavaksi. Varsinkin tällaisen aiheen äärellä mitä Valkoisessa kaupungissa käsitellään. Susanna Anteroisella ovat silmät vihaisen kosteina elokuvan alusta loppuun ja sellainen lapsellinen kiukuttelu, jossa aikuisen ulkokuoren takaa voidaan laukoa mitä typeryksiä tahansa välittyy hänen kauttaan tunteita herättävästi. Janne Virtanen, Hannele Lauri ja perheen lapset Santtu ja Ada tekivät käsittämättömän upeat roolityöt. Välillä sitä oikein pysätyi kysymään itseltään, että näytteleväthän nuo nyt. Piina ja armottomuus jonka henkilöhahmot välittävät, osuu ja tuntuu vaikka kääntäisi hetkeksi katseensa ja ajattelisi kukkasia ja poneja.

Olisi mielenkiintoista tietää mitä Aku Louhimies itse ajatelee elokuvastaan. Väittäisin Valkoista kaupunkia nimittäin hänen parhaaksi ja rehellisimmäksi työkseen. Tässä ei näy kohteliaisuus niitä katsojia kohtaan, joiden täytyy saada kommunikoida elokuvan aikana keskenään, sen enempää kuin rahoittajien toivomukset tai markkinavainutkaan. Ainoa tahra muuten puhtaan synkässä elokuvassa on sen kaupallisella tavalla harhaanjohtava slogan: Kaiken menettäminen on vasta alkua. Kymppi vetoa, että tämän sloganin on keksinyt Markus Selin, joka on halunnut Suomen pinnallisiksi kokemiaan markkinoita ajatellen mukaan vähän mediaseksikkyyttä. Ehkä tämän elokuvan megalomaaninen pelastus on se, ettei tätä oltu kaavailtu niinkään Suomeen, vaan ensisijaisesti ulkomaille. Juoni on koruttomuudessaan, suoraviivaisuudessaan ja sadistisessa armottomuudessaan kerrassaan loistava, rohkeakin. Valkoinen kaupunki on loskainen, eikä se anna pienintäkään toivoa edes toivonkipinästä.

Vaikka kysymyksessä onkin yksi tämän vuoden suurista elokuvista, emme suosittele siltikään pilaamaan hyvää päivää tällä kokemuksella. Sillä niitäkin päiviä tulee, joita ei voi oikein pilata...

Taustamusikkina tätä tekstiä kirjoitetaessa soi:
HIM - Greatest Lovesongs Vol. 666
Slayer - Seasons In The Abyss

Viiniarvio: Jeanjean merlot (Valkoinen kaupunki)

Olemme pyrkineet pääSääntöisesti hankkimaan elokuvan seuralaiseksi aina sellaisen oheisviinin, joka olisi paitsi kotoisin samasta maasta elokuvan kanssa, niin myös olemukseltaan edes hieman saman suuntainen. Eli synkälle elokuvalle synkkä viini, komediapitoiselle jotain värikkäämpää. Valkoisen kaupungin kohdalla mietimme ensin oheisviiniksi kotimaista mansikkaviiniä, mutta päädyimmekin hieman rutiineja rikkovampaan vaihtoehtoon. Halusimme kokeilla kuinka ennakkoon synkäksi tiedetty elokuva toimii erittäin riemuitsevaksi ja karusellimaiseksi koetun Jeanjean merlot 2005:n kanssa.

Sopusoinnusta iloisen viinin ja synkän elokuvan yhdistämisen kohdalla oli turha puhua, tilanne kehittyi nimittäin välittömästi varsin kilpailulliseksi; viini vastaan elokuva. Tällä kertaa viinistä ei jäänyt mieleen mitään muuta kuin se, että ihan hyvää se kai oli. Tämäkin mielikuva perustuu ensimmäiseen, eli viini-illan juhlavimpaan huikkaan. Elokuvan synkkyys sysäsi Jeanjeanin unohduksiin sillä tavalla, että mikäli joku erehtyy avaamaan Valkoista kaupunkia katsoessaan jonkin vähänkään tyyriimmän vuosikertaviinin, niin varmaa on, että hukkaan menee.

Se mansikkaviini tai jokin muu työstä käyvä, mielellään poikkeuksellisen makea tai hapan tuote olisi ollut ehdottomasti paras kaveri Valkoiselle kaupungille. Elokuva tarvitsee tarttuvan synkkyytensä takia vierelleen herättäjän, joka muistuttaa aika-ajoin missä menee todellisuuden ja fiktion välinen raja. Uskon että jonkin yliampuvan makean viinin vastaanpotkiva olemus olisi saanut ajatukset juuri noiksi muutamaksi sekunnin kymmenesosaksi irti elokuvasta pitämään tapahtuvat asiat turvallisen välimatkan päässä katsojasta.

Tautamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: NRJ MasterMix, Paris

Babel (Q4)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Juoni: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * (Kolme tähteä)
Kuka katsoi elokuvaa: Nuori pukumies
Oheisviiniksi suosittelemme synkkäsävyistä, jopa suruisuuteen taipuvaista punaviiniä, joka on olemukseltaan tuhtia ja sakeaa.

Babel kertoo neljä erilaista tarinaa, Marokossa matkailevasta avioparista, marokkolaisista lampaita paimentavan perheen pojista, joille sattuu peruuttamaton vahinko, meksikolaisesta uskollisesta kodinhoitajasta, joka tahtoisi ehtiä työkiireiltään poikansa häihin ja japanilaisesta, isänsä kanssa kahden elävästä kuuromykästä tytöstä. Jokainen tarina on yhteydessä toiseen, joku vahvemmin, joku heikommin.

Jotkut elokuvat ovat sellaiSia, ettei teatterin penkillä voi hyvällä tahdollakaan väittää nauttivansa asioista, joita valkokankaalla tapahtuu. Silti näytöksen jälkeen kokee nähneensä positiivisessa mielessä jotain hyvinkin ainutlaatuista. Babelissa ei tapahtunut oikeastaan mitään niinsanotusti rankkaa, edes mitään siihen vittaavaa, mutta ilmassa leijui silti jotain harmaata. Jotain, joka sai kravatin kiristämään ja näytöksen jälkeen kokemaan olon uupuneeksi. Elokuva näytti siltä kuin sen tekeminen olisi ollut tekijöilleen henkisesti, ehkä jopa hengellisesti haastava prosessi. Elokuva pysäyttää miettimään maailman ja ihmisten inhimillisyyttä ja pohtimaan minuutta omine ennakkoluuloinen.

Maisemat Babelissa ovat upeat. Käsittääkseni ohjaaja oli ollut kuvauspaikkojen suhteen melkolailla kronkeli ja ehkä juuri se on se syy, minkä takia maisemat näyttävät aidoilta, eikä sellaisilta kuin ne oltaisin valittu vastaaman keskivertokatsojan mielikuvia maailman eri kolkista. Muutenkin elokuva oli maisemien tavoin aika konstailematon. Näyttelijät, huolimatta siitä että joukossa oli pitkä liuta amatöörinäyttelijöitä, näyttelivät hienosti. Tietyllä tavalla kuvaavaa on myös se, ettei Brad Pitt tunnu enää ensimmäisen kohtauksen jälkeen yhtään tutulta, vaan arvaamattomalta, tragedian kohdanneelta turistilta.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Radio Nova

Muiden elämä (Q4) (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * (neljä tähteä)
Kuka katsoo elokuvaa: Olli Rehn
Oheisviiniksi suosittelemme Sorbusta (perustelut erillisenä)

Vielä 80-luvulla Stasi vakoili DDR:n kansalaisia valtionvastaisesta toiminnasta epäiltyinä. Kirjailija Georg Dreyman kuului henkilöihin, joiden kohdalla valtio oli varma siitä, että DDR-myönteisen ulkokuoren alta paljastuisi pienen tarkkailun avulla todellinen maanpetturi. Se, että vakoilun yhteydessä paljastuikin ministeristason häikäilemätön kiima, oli valtion konetta pyörittävien rattaiden näkökulmasta katsottuna epäoleellista.

Vähän harmittaa, että Taide2006 -projekti on ollut elokuvien laadun oSalta jokseenkin kausittainen. Kun tulee hyviä, tulee hyviä, kun tulee heikompia, tulee heikompia. Juuri tällä hetkellä pelkään, ettei ylistyssanojani oteta enää kyllin vakavasti, koska olen ennättänyt käyttää tässä viimepäivinä jo lähest'ulkoon koko hehkutusrepertuaarini arvioidessani, pääosin Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin satoa. Sen vaan tahdon sanoa, että Muiden elämä kuuluu samaan sarjaan Sophie Schollin kanssa, jonka Taide2005 -projekti valitsi viime syksynä vuoden vaihtoehtoelokuvaksi.

Vaikka Muiden elämä oli niin tarinana kuin kokonaisuutenakin loistava, on silti kohtalaisen helppo väittää, että elokuvan parasta antia olivat kertakaikkisen upeat näyttelijäsuoritukset. Tähtenä tähtien yläpuolella oli Stasi-vakooja Wiesleriä näytellyt Ulrich Mühe. Äimistyttävä suoritus! Ja itseasiassa nimenomaan suoritus. Mühe esitti "konetta", joka ei syönyt, vaan suoritti ruokailun, nukkumisen sijaan hän suoritti yölevon, eikä hän hymyillyt koko elokuvassa kertaakaan. Ei edes harkinnut hymyilemistä. Siitä huolimatta näyttelijä sai tuotua hahmostaan esiin pelkoa herättävien tuntemusten lisäksi myös merkittävää inhimillisyyttä, jopa sympaattisuutta. Ja se on tätä roolia ajatellen aika hemmetin kova suoritus.

Sophie Schollin, Goodbye Leninin ja nyt Muiden elämän myötä alan olla vakuuttunut siitä, että saksalaiset elokuvat ovat parhaimmillaan kun korostetaan vauraan Euroopan karuja piirteitä. Saksalaisilla on taitoa saada asiat ja paikat näyttämään yhtä aikaa sekä houkuttelevilta että luotaantyöntäviltä. Toisaalta, myös sillä saattaa olla vaikutusta mielikuvaan, että Saksa on yksi nyky-Euroopan, ja tavallaan kai EU:n myötä myös yksi nykymaailman mahtimaista, mutta samalla natsisaksan aikaiset tapahtumat säilyvät vielä useiden sukupolvien mielissä yhtenä ensimmäisistä asioista, joista Saksa muistetaan.



Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Radio Paradiso, Berlin