Olemme pyrkineet pääSääntöisesti hankkimaan elokuvan seuralaiseksi aina sellaisen oheisviinin, joka olisi paitsi kotoisin samasta maasta elokuvan kanssa, niin myös olemukseltaan edes hieman saman suuntainen. Eli synkälle elokuvalle synkkä viini, komediapitoiselle jotain värikkäämpää. Valkoisen kaupungin kohdalla mietimme ensin oheisviiniksi kotimaista mansikkaviiniä, mutta päädyimmekin hieman rutiineja rikkovampaan vaihtoehtoon. Halusimme kokeilla kuinka ennakkoon synkäksi tiedetty elokuva toimii erittäin riemuitsevaksi ja karusellimaiseksi koetun Jeanjean merlot 2005:n kanssa.Sopusoinnusta iloisen viinin ja synkän elokuvan yhdistämisen kohdalla oli turha puhua, tilanne kehittyi nimittäin välittömästi varsin kilpailulliseksi; viini vastaan elokuva. Tällä kertaa viinistä ei jäänyt mieleen mitään muuta kuin se, että ihan hyvää se kai oli. Tämäkin mielikuva perustuu ensimmäiseen, eli viini-illan juhlavimpaan huikkaan. Elokuvan synkkyys sysäsi Jeanjeanin unohduksiin sillä tavalla, että mikäli joku erehtyy avaamaan Valkoista kaupunkia katsoessaan jonkin vähänkään tyyriimmän vuosikertaviinin, niin varmaa on, että hukkaan menee.
Se mansikkaviini tai jokin muu työstä käyvä, mielellään poikkeuksellisen makea tai hapan tuote olisi ollut ehdottomasti paras kaveri Valkoiselle kaupungille. Elokuva tarvitsee tarttuvan synkkyytensä takia vierelleen herättäjän, joka muistuttaa aika-ajoin missä menee todellisuuden ja fiktion välinen raja. Uskon että jonkin yliampuvan makean viinin vastaanpotkiva olemus olisi saanut ajatukset juuri noiksi muutamaksi sekunnin kymmenesosaksi irti elokuvasta pitämään tapahtuvat asiat turvallisen välimatkan päässä katsojasta.
Tautamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: NRJ MasterMix, Paris
