Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * (neljä tähteä)
Kuka katsoo elokuvaa: Olli Rehn
Oheisviiniksi suosittelemme Sorbusta (perustelut erillisenä)
Vielä 80-luvulla Stasi vakoili DDR:n kansalaisia valtionvastaisesta toiminnasta epäiltyinä. Kirjailija Georg Dreyman kuului henkilöihin, joiden kohdalla valtio oli varma siitä, että DDR-myönteisen ulkokuoren alta paljastuisi pienen tarkkailun avulla todellinen maanpetturi. Se, että vakoilun yhteydessä paljastuikin ministeristason häikäilemätön kiima, oli valtion konetta pyörittävien rattaiden näkökulmasta katsottuna epäoleellista.Vähän harmittaa, että Taide2006 -projekti on ollut elokuvien laadun oSalta jokseenkin kausittainen. Kun tulee hyviä, tulee hyviä, kun tulee heikompia, tulee heikompia. Juuri tällä hetkellä pelkään, ettei ylistyssanojani oteta enää kyllin vakavasti, koska olen ennättänyt käyttää tässä viimepäivinä jo lähest'ulkoon koko hehkutusrepertuaarini arvioidessani, pääosin Rakkautta & Anarkiaa -filmifestivaalin satoa. Sen vaan tahdon sanoa, että Muiden elämä kuuluu samaan sarjaan Sophie Schollin kanssa, jonka Taide2005 -projekti valitsi viime syksynä vuoden vaihtoehtoelokuvaksi.
Vaikka Muiden elämä oli niin tarinana kuin kokonaisuutenakin loistava, on silti kohtalaisen helppo väittää, että elokuvan parasta antia olivat kertakaikkisen upeat näyttelijäsuoritukset. Tähtenä tähtien yläpuolella oli Stasi-vakooja Wiesleriä näytellyt Ulrich Mühe. Äimistyttävä suoritus! Ja itseasiassa nimenomaan suoritus. Mühe esitti "konetta", joka ei syönyt, vaan suoritti ruokailun, nukkumisen sijaan hän suoritti yölevon, eikä hän hymyillyt koko elokuvassa kertaakaan. Ei edes harkinnut hymyilemistä. Siitä huolimatta näyttelijä sai tuotua hahmostaan esiin pelkoa herättävien tuntemusten lisäksi myös merkittävää inhimillisyyttä, jopa sympaattisuutta. Ja se on tätä roolia ajatellen aika hemmetin kova suoritus.Sophie Schollin, Goodbye Leninin ja nyt Muiden elämän myötä alan olla vakuuttunut siitä, että saksalaiset elokuvat ovat parhaimmillaan kun korostetaan vauraan Euroopan karuja piirteitä. Saksalaisilla on taitoa saada asiat ja paikat näyttämään yhtä aikaa sekä houkuttelevilta että luotaantyöntäviltä. Toisaalta, myös sillä saattaa olla vaikutusta mielikuvaan, että Saksa on yksi nyky-Euroopan, ja tavallaan kai EU:n myötä myös yksi nykymaailman mahtimaista, mutta samalla natsisaksan aikaiset tapahtumat säilyvät vielä useiden sukupolvien mielissä yhtenä ensimmäisistä asioista, joista Saksa muistetaan.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Radio Paradiso, Berlin
