
Se, minkä takia Muiden elämän yhteydessä tulisi ehdottomasti rääkätä itseään tällä, joidenkin kohdalla oksennusreaktion käynnistävällä litkulla, juontuu mielikuvista ja itsensä saattamisesta nostalgisessa mielessä oikeanlaiseen tunnetilaan. Sorbus ja Muiden elämä kuuluvat näet todella voimakkaasti samaan maailmanaikaan. Itä- ja Länsi-Saksan toisistaan eriävät "brändit" olivat vahvimmillaan juuri hieman ennen Berliinin muurin murtumista. Samaan aikaan kun Sorbus kilpaili härmässä keskustojen ulkopuolille piilotettujen Alkojen tiskeillä käytännöllisydestään tasapäisesti Koskenkorvan kanssa. Aikaan, jolloin päivät olivat harmaita, itänaapuri, Kekkonen, Koivisto ja koko politiikka vilahtelivat kadunmiesten puheissa pelottavan oloisina jättiläisinä, ja aikaan, jolloin konstapeleille ei soitettu hälytystä tehtäessä osoitteita vaan sukunimiä.
Ei kärsiminen kivaa ole, ellei kysymyksessä ole teos, joka vaatii katsojaltaan, kuitenkin verraten pieniä uhrauksia oikealle aikakaudelle pääsemiseksi. Siksi Muiden elämää katsoessaan tulee ehdottomasti juoda Sorbusta tai kossua taskumatista; toveri!
Taustamusiikkna tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: StarFM, Berlin