Taide2006 -projekti paneutui TranSamerica -elokuvaan poikkeuksillisissa olosuhteissa, elokuvan ja viinin valmistusmaat eivät nimittäin kohdanneet. Se myös valitettavasti tuntui. Yhteys, joka viinin ja elokuvan välille parhaimmillaan syntyy voimakkaanakin, ei antanut edes viitteitä itsestään. Uskon, että syy on niin pullon pienessä koossa (0,25l), kuin elokuvaan nähden epäkelvossa valmistusmaassakin. Olkoonkin, että Transamerican rinnalle kaivattin tiettyä yliampuvaa makeutta, jota Casillero del Diablo myös jossain määrin tarjosi, mutta makeuden sävyt eivät vain elokuvan ja viinin osalta täysin kohdanneet. Siinä missä elokuvan makeutta olisi voinut kuvata purppuraiseksi ja marenkiseksi, oli viinin makeus tietyllä tapaa lastenkutsuihin liittyvää mehumaisuutta. Casillero del Diablo Chardonnay oli hitusen liian valjua Transamerican kaltaiselle elokuvalle.Taide2006 -projektin läpikäymän kokemuksen perustella tulimme kuitenkin vakuuttuneiksi siitä, että Casillero del Diablo olisi omiaan tulevien hellepäivien piknikviininä. Suomenlinna, hyvä seurue, +24, kevyt eteläinen tuulenvire, patonki, tilli-mustapippurilevite, reppana, joka aina kantaa seurueen kylmälaukkua ja Casillero del Diablo Chardonnay, siellä chileläinen makeus hallitsee diktaattorimaisella otteella.
Transamerica puolestaan kaipaa ystäväkseen jotain sen verran kirpeää viiniä, että ensihuikan jälkeen puistattaa kevyesti.
