Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * (yksi tähti)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Stereotypiakatsoja: Hivenen levottomassa olotilassa istuva 38-vuotias, viimeksi Uhrilampaat elokuvateatterissa nähnyt Rauno, joka ei ole täysin vakuuttunut siitä miten elokuvateatterissa kuuluisi elokuvia katsella. Että saako nykyään sanoa enää edes elokuvalippu vai onko se joku leffafläpäri tai tiketti tai piletti tai jotain muuta.
Oheisviini: Gato Blancosta Gato Negroksi nimensä vaihtanut valkoviini: * * * * (neljä tähteä)
Maailman nopein intiaani on opettavainen satu seitSenvuotiaille, maailman nopeimmasta moottoripyörästä haaveileville pojanvesseleille. Tarina kertoo siitä kuinka kaikki on mahdollista jos oikein haluaa ja siitä, ettei pidä lannistua ja kuinka koputtavalle avataan ja kysyvälle vastataan... Maailman nopeimmassa intiaanissa on oikeastaan kaikki Hanhiemon satukirjasta ja muista vastaavista opuksista poimittavat opit. Toisin sanoen, "Inkkarissa" oli puitteet kunnossa ainutlaatuisen surkeaksi elokuvaksi...Yksi perustavaa laatua oleva virhe elokuvassa kuitenkin oli. Ajatellen latteuksien, itsestäänselvyyksien ja muka opettavaisuuden antiuljasta kimaraa, olivat ihmissuhteet, poislukien nahkatakeissa kovistelevan mopojengin kanssa kommunikointia, hienoja. Sosiaalinen kanssakäyminen oli aitoa ja luonnollista kautta elokuvan. Todellinen timantti oli kuitenkin elokuvan päähenkilön, joviaalin uusi-seelantilaisen ja yhdysvaltalaisen transvestiitin tutustuminen. Maaseudun mies ei ollut kait koskaan koskaan kuullut joidenkin miesten naamioituvan naisiksi, saati tavannut moista kummajaista. Kun totuus aikanaan tulee puheeksi, ei se muuta kaksikon keskinäisiä välejä mitenkään. Maaseudun mies tyytyy toteamaan arvelleensakin romuluisen naisen oleen kanssaan samaa sukupuolta... Jestas miten hyvää promootiota suvaitsevaisuudelle! Jos moiselle uusi-seelantilaisjuntille on suolajärvikin homoseksuaalisuuden eri ilmentymismuotoja ihmeellisempi asia, niin ei homoseksuaalisuuden olemassaolon luulisi häiritsevän keskivertoihmisen arkipäivää juuri jalkapallon Veikkausliigan tämänhetkistä sarjatilannetta enempää. En tiedä, oliko kyseinen suvaitsevaisuussiemen kylvetty elokuvaan vahingossa vai oliko se tarkoitushakuista. Jos se oli sinne tarkoitettu, niin siinä tapauksessa koko loppuelokuva oli hieman turhan hyvin naamioitua parodiaa.
