maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Tie Guantanamoon (Q2)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * (neljä tähteä)
Stereotypiakatsoja: 22-vuotias pipopää, jonka mielestä George W. Bush on yksi mailman tyhmimmistä ihmisistä sen takia, että se on vaan niin tyhmä ja katsoo semmosilla kiikareilla joissa on linssinsuojukset paikoillan. (btw. ne eivät olleet kiikarit, vaan valonvahvistin johon on pikkuisen pirullisempi kurkistaa päiväsaikaan ilman linssinsuojuksia.)
Oheisviiniksi suosittelemme yhdysvaltalaista Talus pinot noiria. Se on maultaan hyvä ja toimii erinomaisena kannanottona lähdekritiikittömyyttä vastaan.

Tie Guantaamoon kertoo kolmesta Englantiin muuttaneesta muslimista, jotka lähtevät häihin kotimaahansa Pakistaniin. Samalla reisulla he päättävät hetken päähänpistosta lähteä seikkailuhenkiselle retkelle Afganistaniin. Kolmikko sattuu väärään aikaan väärään paikkaan ja pian heistä tulee yksi monista surullisista yksittäistapauksista terrorismin vastaisessa sodassa.

Näkökulma provosoi
JoS Helsingin keskustassa myydään kaksiota 170 000:lla eurolla, se on halpa. Jos sitä myydään 10 000:lla, siinä on jotain vikaa. Tie Guantanamoon saa yhdysvaltalaiset ja kaikki heidän liittolaisensa näyttämään niin tyhmiltä ja avuttomilta, että elokuva herätti vastareaktion. Se, että kolme mihinkään syytöntä miestä vangitaan, kuljetetaan vastenmielisissä oloissa Guantanamo bayn vankileirille, jossa heitä kohdellaan kehnosti, jopa epäinhimillisesti ja kuulustellaan voimakeinoja käyttäen, on ikävää. Sääli, että niin monet syyttömät ovat joutuneet kärsimään.

Bush-vastainen muoti
Se sympatioista, realismin vuoro. Käsi pystyyn jos rehellisesti tulisi mielummin vangituksi Al-Qaidan kuin Yhdysvaltain toimesta. Itse nimittäin konttaisin kaikesta huolimatta luottavaisemmin mielin alastomana, kaulapanta kaulassa kuin verhoaisin pääni säkillä ja nyökyttelisin apaattisena kotivideokameralle AK-47 ohimollani. Se, että Guantanamo bayn kidutuskuvat levisivät julkisuuteen tai että ne ylipäätään ovat olemassa, on yhdysvaltalaisten häpeä. Ei niin saisi tehdä. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö Bagdadissa oltaisi kidutettu länsivaltioiden edustajia yhtälailla. Yhdysvaltoja ja kaikkia sen terrorismin vastaisen sodan liittolaisia on helppo ja ennenkaikkea turvallista kritisoida. Suut pysyivät visusti tukossa kun profeetta Muhammedin pilakuvista syntyneiden konfliktien yhteydessä poltettiin muutamassa muslimivaltiossa pari pohjoismaista lippua ja lähetystöä. Eikä terrorismin vastaisen sodan ainakaan tätä tapausta lähempänä kuvittelisi olevan. Oli vaan parempi olla hissunkissun kuin vaatia oikeudenmukaisuutta, koska jos oikein kovasti kritsoi, niin tulisieluisemmilla ja kiihkeämmillä muslimeilla saattaa palaa ihan oikeasti pinna. Tanskaakaan ei silti kovin moni lähtenyt parjaamaan, vaikkei skandinaavisesta sodasta kaiketi sen suurempaa vaaraa olekaan. Ehkä se johtui siitä, että ovat niin kiusallisen lähellä, ettei viitsi sanoa kun kuitenkin kuuntelevat.

Sananen kuulusteluista
Toisekseen, eihän Guantanamo Bay nyt mikään kesäsiirtola ole, mutta loppujen lopuksi ne ääliömäiset kuulustelut suoritettiin melko inhimilliesti. Keneltäkän ei revitty kynsiä eikä hampaita, ei katkottu sormia tai ahdistettu rottia elävän ihmiskehon sisään jyrsimään silmittömästi. Elokuvasta välittyy hieman sellainen kuva, että sotavankien inhimillinen kohtelu tarkoittaisi sitä, että ensin kysytään ja sitten vannotetaan kautta kiven ja kannon ettei kuuluta Al-Qaidaan...