Kokonaisarvio: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävys: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Stereotypiakatsoja: Tyttöpari
Oheisviini: Casillero del Diablo Chardonnay (Arvio erillisenä)
Transamerican päähenkilöä näyttelee nainen, joka esittää olevansa mies, joka haluaisi olla nainen. Soppaa sekoittaa vielä päähenkilön poika, joka etsii biologista isäänsä (päähenkilöä), mutta on jokseenkin hukassa oman elämänsä kanssa. Tämän ottoisä kun on mennyt leikkimään ottopoikansa pippelillä lupaa kysymättä, ja seurauksena teini on sujut itsensä kanssa harjoittaessaan miesprostituutiota. Niin ja pojan äiti (päähenkilön vaimo) päästänyt itsensä päiviltä joku aika sitten.
Myönnettäköön, että elokuvan alkuasetelma on melko hälyyttävä, ja tällä tavalla kirjoitettuna kuulostaa üüberiltä, mutta kunnia leffalle kuuluu siitä, ettei kaikkea tuoda ruudulle kerralla. Tapahtumat etenevät rauhallisella temmolla arkisissa jenkkimaisemissa. Jossain määrin elokuva pistää miettimään transvestiittien arkea, vaikka leffa onkin loppupeleissä enemmän disneyhenkinen kuin todellinen ajatustenherättäjä. Silti, omalla kierolla tavallaan elokuva on vaikuttava, suositeltavissa ja tähtensä ansainnut.
