Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * * (viisi tähteä)
Stereotypiakatsoja: Ihmisoikeuksista ja sotahistoriasta kevyesti kiinnostunut, hyväntekeväisyysrannekkeita ostava ja boheemihkosti pukeutuva hakaniemeläismies. Kotiutunut alikersanttina sotaväestä.
Oheisviini: Sangre de Toro (arvosteltu lokakuussa 2005)
Tositapahtumiin perustuva Päivä ilman sotaa on kertomus ensimmäisen maailmansodan joulusta vuonna 1914. Se on sotaelokuva ihmisyydestä, joka kertoo vasta tois-sijaisesti itse sodasta ja sotimisesta. Saksalaiset, ranskalaiset ja skotlantilaiset sopivat omatoimisesti välirauhan, jonka on tarkoitus kestää jouluaattoillan ajan. Syntyvä rauha rakentuu pienten yksityiskohtien summasta. Tottakai kaikilla osapuolilla on sisimmässän kunnioitus joulun rauhanomaisuutta kohtaan, mutta ne askeleet joilla rauhaa lähdetään rakentamaan ovat ihmisen pienuutta, pelkoa ja inhimillisyyttä aidoimmillaan. Päivä ilman sotaa -elokuvassa on valtaosan ajasta, sodasta huolimatta, tai ehkä pikemminkin sen puutteesta johtuen, hyvin lämmin ja humoristinen tunnelma. Huumori ei kuitenkaan tue elokuvan tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä se aikaansai tarpeettoman voimakasta karnevaalitunnelmaa ruumiiden peittämälle tantereelle. Toisille kyseinen kontrasti toimii kokonaisuutta parantavana elementtinä, mutta Taide2006 -projektin mielestä huumoriveikot vesittävät muuten uskottavaa ja aitoa tunnelmaa sekä kanssakäymistä. Yksi elokuvan parhaista piirteistä ilmenee elokuvan alkupuolella, kun ranskalainen joukkueenjohtaja oksentaa pelosta ennen hyökkäykseen lähtöä. Kyseistä kohtausta leimaa kauttaaltaan hyvin voimakkaasti aistittava pelon tunne. Tunne on, pienellä mietinnällä, ehkä samastuttavin pelon tunne mitä yhdessäkään muussa sotaa käsittelevässä elokuvassa. Tai vähintäänkin se tuntuu erittäin ainutlaatuiselta. Juuri tällaiset tunnetilat tekevät Päivä ilman sotaa -elokuvasta niin loistavan kuin se on, ja juuri tällaiset tunnetilat saavat huumorin tuntumaan tarpeettomalta ja häiritsevältä.
Yllättävää antisankaruutta
!!! Allaoleva teksti saattaa sisältää juonta oleellisesti paljastavia seikkoja !!!
Se, mistä Taide2006 -projekti kritiSoi Crash -elokuvaa, eli rautalangasta vääntämisestä ja asioiden liian tyhjiksi selittämisestä, ei Päivä ilman sotaa -elokuvassa ollut tietoakaan. Siinä oli suorastaan mestarillisesti rakennettua kunnioitusta katsojan päättelykykyä kohtaan, sekä uskoa kykyyn tulkita eri muodoissa ilmeneviä merkkejä ja eleitä. Päivä ilman sotaa sisälsi sanoja ja lauseita, joiden merkityksen selittämiseen tarvittaisiin heikoimmillaan kirjasarja. Hyvä esimerkki "valtavasta" lauseesta on saksalaisupseerin toteamus ranskalaiselle kollegalle, kun tämä kehuu hänen ranskan kielen taitoa verrattuna omaan saksaansa, että "sinun vaimosi ei olekaan saksalainen". Se oli yksi lause, johon saatiin kiteytettyä uskomattoman kattavasti lähes koko elokuvan tärkein sanoma.
Toinen seikka, josta pitää nostaa elokuvalle, tai ennemminkin ranskalaisille hattua, on tietynlainen antisankaruus. Voisi kuvitella, että elokuvan tekijällä olisi ollut kiusaus tehdä oman isänmaan sotilaista niitä, jotka ottavat ne ensimmäiset ja rohkeimmat askeleet rauhan syntymiseksi. Vastoin tätä ajatusta, ranskalaiset ovat oikeastaan niitä kaikkein nihkeimpiä ja viimeisinä kortensa kekoon kantavista osapuolista. Se on hieno yksityiskohta.
Kolmas ylväs seikka on sen piinaavan ja ahdistavan tunteen esittäminen, joka syntyy sodan jatkuessa. Pitäisi taas pystyä ampumaan surutta niitä kavereita, joille tunti sitten tarjottiin suklaata ja joiden kanssa pelattiin jalkapalloa. Sodan jatkuminen saa katsojan toivomaan rauhaa niin voimakkaasti, että tämä elokuva saattaisi olla varsin kelvollista rauhanneuvottelumateriaalia jopa presidentti Martti Ahtisaarelle.
Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto
