Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Juoni: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * *(viisi tähteä)
Streotypiakatsoja: 23-vuotias, au-pairina ollut, kyseenalaistava, maailmanpolitiikasta kevyesti kiinnostunut kaupunkilaisnainen.
Oheisviini: Cuvée spéciale, Barton&Guestier (arviointi erillisenä)
Crash on tarina los angelesiläisistä ihmisistä. Lukkosepästä, elokuvaohjaajasta, kauppiaasta, poliisista, rosvosta ja muutamasta muusta omalla tavallaan arkista elämää elävästä henkilöstä. Se kertoo peloista, moraalista, rasismista, luottamuksesta toisia ihmisiä kohtaan sekä turvallisuuden tunteen rakentamisesta. Crash on elokuva useamman henkilön tarinasta, jotka kaikki jollain tavalla nivoutuvat toisiinsa.Hienoa rasismia
Se, että usean henkilön tarinat liittyvät kaikki toisiinsa, alkaa olla nykypäivänä jo melko lattea tapa tehdä elokuva. Crashissä se ei haittaa, sillä sen sisältö on niin oivallista ja siihen on niin helppo päästä sisään, että elokuvaa seuratessa sivuseikat jäävät sivuseikoiksi. Rasismiin Crash ottaa kantaa ainutlaatuisella tavalla. Sitä kuvataan paikoin niin yliampuvana, ettei ainakaan perus-skandinaavi osaa nähdä sitä edes surullisena tai todellisena. Silti se haastaa pohtimaan omaa suvaitsevaisuutta, nimenomaan ihonvärin kannalta tehokkaammin kuin ehkä yksikään muu elokuva. Crash muistuttaa siitä, ettei taipumus rasismiin ole kiinni rodusta. Elokuvan ehkä rasistisin henkilö, "Ludacrisin" näyttelemä autovaras tulkitsee kaiken sen ylimielisen palvelun, jota esimerkiksi lähes valtaosassa Helsingin kahviloista saa, rasismiksi. Busseissa on roolihenkilön mukaan isot ikkunat vain siksi, että valkoiset saisivat nauraa autoistaan busseissa istuville mustille. Vaikkei se sanottuna niin suurelta kuulostakaan, tuntui elokuvan jälkeen silti hienolta kokea, että juntti on juntti riippumatta siitä minkä värinen on. Ja tottakai myös positiivisin päin.
Sandra Bullock
Kun Sandra Bullockin nimi vilahti alkuteksteissä, löivät Taide2006 -projektin sydämet yhden tyhjän lyönnin. Peljästys oli kuitenkin turha, sillä Sandra Bullock nä
ytteli loistavasti. Hänen "Miss Kovis" -roolihahmonsa unohtui noin kahdessakymmeness
ä sekunnissa. En tiedä johtuiko se vähäisistä ennakko-odotuksista Sandraa kohtaan, mutta hänen roolisuoritustaan voisi tituleerata jopa elokuvan uskottavimmaksi. Toinen positiivinen yllättäjä oli aiemmin lähinnä muSiikkimaailmasta tuttu Ludacris. Don Cheadlelta Taide2006 -projekti odotti hieman enemmän. Toisaalta, Don Cheadle on sen verran kyvykäs ja uskottava näyttelijä, että hänen heikohkokin suorituksensa on yleisesti ottaen hyvä.Walt Disney mukana juonessa
Jos Crash olisi ollut kokonaisuudessaan yhtään huonompi, olisi sappi kiehunut siinä vaiheessa kun elokuvaa alettiin päätellä. Amerikkalaisilla on käsittämätön pakkomielle selittää kaikki seikat loppuun asti, vastata kaikkiin kysymyksiin ja vääntää rautalangasta. Elokuva olisi poiminut kokonaisarvosanaansa välittömästi puolikkaan tähden lisää, jos edes yksi ilmaantunut kysymys olisi jäänyt vaille vastausta. Toinen seikka on amerikkalaisten ainainen oikeamielisyys. Hyvä voitti, paha hävisi, paha ymmärsi olleensa paha ja parantui. Ei pahuudesta paraneminen kuulu aikuisten elokuviin, se on Aku Ankan veljenpoikien juttu.
Taide2006 -projekti/Taiteellinen johto
