Perhonen lasikuvussa (Q3/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Pitkästä aikaa vapautunut ranskalaiselokuva

Oheisviini: Sauvignon Lurton Bordeaux 2006 (Arvio erillisenä)

Ellen entinen päätoimittaja Jean-Dominique Bauby saa aivoinfarktin ja halvaantuu niin, ettei hän pysty liikuttamaan itsessään enää muuta kuin silmiä. Elokuva alkaa suhruisella näkymällä turkoosiin taittavasta huoneesta, jossa häärää Baubyn silmin katsottuna kaksi valkoisiin pukeutunutta vierasta ihmistä kukkakimpun takana. Minäperspktiivistä kuvatut elokuvat ovat lähes poikkeuksetta epäuskottavia, kömpelöitä ja hivenen korneja, mutta näemmä oikein tehtyinä ne voivat olla kaksin verroin antoisampia.

Perhonen lasikuvussa on yksi kauneimmiSta ja koskettavimmista elokuvista mitä Taide2000 on kokolailla tarkkaan kahdeksan vuotta kestäneen tiensä varrella nähnyt. Elokuvalta ei odota juonen etenemistä, käänteitä, ei edes epätodennäköiseltä näyttävää päähenkilön paranemista. Oikeastaan ainoa toive on, että keskellä romahtaneen elämän raunioita liikkumattomana makaava mies pystyisi säilyttämään edes ripauksen siitä elämänilostaan, joka kulminoituu elokuvan ehkä upeimpaan kohtaan. Kaksi äimistynyttä teleyhtiön miestä tulee asentamaan puhelinta ja kysyvät hoitajalta, mitä järkeä on asentaa puhelinta ihmiselle, joka ei puhu. Toinen miehistä ehdottaa, että ehkä potilas sitten vain huohottaa, josta hoitaja suivaantuu tyystin, mutta Jean-Dominique repeää holtittomaan sisäiseen nauruun ja näkee hoitajassaan vain huumorintajuttomuutta. Ja juuri tämä on elokuvan koskettavuuden ydin. Surullisinta ei ole toivottomuus, vaan toiveikkuus ja satunnaiset kosketukset entiseen arkeen.

Eräänlainen fakta on myös se, että mitä vähemmän virikkeitä on tarjolla, sitä enemmän siitä vähästä saa irti. Toki tarinalla itsellään ja näyttelijän työlläkin on vaikutuksensa asiaan, mutta mikäli kirjaimia luettelevat epätarkat naisen kasvot aikaansaavat raukean olon, on vähempään tottumisellakin jotain tekemistä asian kanssa. Normaalisti kuulutamme hyvinkin voimakkaasti ulkokuvien ja rikkaan miljöön perään, mutta tällä kertaa elokuva oli ilman muuta parhaimmillaan sairaalassa käydyissä kahdenkeskeisissä kanssakäymisissä. Ulkona vietetty aika ja kuvitetut muistot menneisyydestä tuntuivat jopa hivenen häiritseviltä hetkiltä.

Kokonaisuudessaan Perhonen lasikuvussa on upean yksinkertainen teos, joka pitää ehdottomasti nähdä häiriöttömässä ympäristössä, rauhallisessa mielentilassa.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Sauvignon Lurton Bordeaux (Perhonen lasikuvussa)

Ilmassa on selvästi ripaus syksyä, vaikka kesä vielä periaatteessa onkin. Puut ovat syvän vihreitä. Lakastuneita lehtiä ole vielä ilmestynyt jalkakäytäville, mutta ilma alkaa olla jo sen verran kirpakka, että hihattomassa hupparissa jännittää tarkeneminen Perhonen lasikuvussa-elokuvan jälkeen. Taide2000 palaa ensimmäistä kertaa kesättömän kesän jälkeen Kino Engelin sisätiloihin ja pohtii valkoviinikauden vaihtuvan kohta punaviinikaudeksi.

Ranskalaisen Sauvignon Lurton Bordeaux 2006:n etiketissä on kaunis kuva syksyn punaamasta lehdestä ja pullo levenee tyylikkäästi ylöspäin. Makuelämys ja tunnelma vastaavat hyvinkin pitkälti juuri ulkoista olemusta, mutta siitä huolimatta viimeistellyn oloinen aistikkuus yllättää positiivisesti. Maku kasvaa sikäli erikoisesti, että ensimaistamalla viini vaikuttaa oikein kelvolliselta, hetken kuluttua se tuntuu menettävän hienoisesti hapokkuutensa, kunnes alkaa parantua suullinen suulliselta. Lurtonin pullonpohjallinen ei ole missään tapauksessa väkisin juotavaa hapotonta ja makeaa litkua, vaan askel askeleeta paremmaksi kasvavaa loppukesän satoa. Sauvignon Lurton Bordeaux oli sikälikin täydellisyyttä hipova viinivalinta, että tunnelmaltaan loppukesän iltoihin paremmin sopivaa viiniä saa etsiä. Mielentilaltaan viini oli nostalgis-kaihoisa ja jäähyväismäinen, mikä luonnollisestikin tuki halvaantuneesta miehestä kertovaa tarinaa ja sävytti suurta surua sopivissa määrin kauniilla ja koskettavilla piirteillä.

Taide2000 suosittelee Sauvignon Lurton Bordeauxia suurelle lämmöllä niin Perhonen lasikuvussa-elokuvan, kuin kaikkien kesänpäätösjuhlienkin yhteyteen. Viini tulee taistelemaan varmasti Vuoden 2008-elokuvaviini -tittelistä.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Til døden os skiller (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Oheisviinisuositus: Misket (Bulgaria)

Til døden os skiller on niitä elokuvia, joiden alku- ja loppupää kuuluvat eri kategorioihin. KoroStetun pikkumaisesta laivaravintolan hovimestarista kertova elokuva alkaa välikohtauksella, jossa hän on valmis soittamaan poliisit paikalle, kun matkustajan aviovaimo syö vastoin sääntöjä tikkuperunoita miehensä lautaselta. Kaikki vaikuttaa iloiselta ja kepeältä tanskalaisiloittelulta, jossa synkistäkin aiheista, kuten perheväkivallasta osataan kertoa sarkasmin ja komiikan keinoin. Pienen hetken kuluttua ongelmia on kasaantunut yhden miehen niskoille kuitenkin sen verran, että kovapäisinkin tajuaa komedian muuttuneen kohtalaisen painavaksi draamaksi. Vaikka elokuvassa on loppuun saakka periaatteessa komediallisia piirteitä, alkavat naurut olla reilun puolen tunnin jälkeen aika kortilla. Til døden os skiller jättää jälkeensä hivenen pahan ja epäoikeudenmukaisen maun, mutta siitä huolimatta jossain mielen pohjalla on tunne taidokkaasta ja onnistuneesta elokuvasta. Saattaa olla, että pohjoismaiset maisemat ja tunnelma olivat niitä turvallisuudentunnetta luovia tekijöitä, jotka muistuttivat synkimmälläkin hetkellä toivosta.

Taustamusiikkina soi: Misfits - Walk Among Us

3 dias (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Oheisviinisuositus: Torres vinã esmeralda

KeskivertoelokuvaSsa maata lähestyvä asteroidi, joka uhkaa kymmeniä- tai satojatuhansia ihmishenkiä, saisi perusmurhaajan vaikuttamaan aika yhdentekevältä henkilöltä. 3 Diasissa asia kuitenkin nähdään vähän niin, että onhan sieltä se asteroidikin tulossa, mutta ennen sitä pitäisi pysäyttää murhaaja, mikä on jokseenkin koomista. Muutenkin 3 Diasin pataan ollaan heitetty aineksia vähän sieltä sun täältä, minkä ansiosta tulee hivenen epävarma olo siitä, mitä elokuvaa sitä on oikeastaan tullut seuraamaan. Kokonaisuus on erikoinen ja se toimisi huomattavasti paremmin jos siitä puuttuisi asteroidi ja murhaaja, mutta omalla tavallaan erikoisessa elokuvassa on myös oma kiehtovuutensa.

Les fillies du botaniste (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * * (neljä tähteä)

Oheisviinisuositus: Jackson Estate

Kiitos olympialaiSten, ei huomio ole päässyt karkaamaan kokonaan Kiinasta Venäjälle tai Georgiaan. Espoo Cinékin kantaa oman kortensa sen puolesta kekoon, etteivät maailman ihmiset unohtaisi kiinalaisten olevan kokolailla ulkona siitä, mitä ihmiset ovat ja mitä he tarvitsevat. Vehreissä puutarhapuitteissa kuvattu Les filles du botaniste kertoo lääkekasveja kasvattavan leski-isän tyttären ja venäläis-kiinalaisen opiskelijan rakkaudesta ympäristössä, jossa naisten välinen rakkaus on henkilökohtainen loukkaus kaikkia miehiä kohtaan. Aihepiiristä olisi kai voinut saada tehtyä provosoivammankin elokuvan, mutta tällä kertaa oltiin tyydytty hieman herkempään otteeseen, mikä sopivan rauhallisessa mielentilassa toimiikin varsin hyvin. Toisaalta tulkinnan pienimuotoisuus myös kutistaa olemusta siinä määrin, että elokuvasta tulee unohdettavampi.

Richard O:n tarina (Q3)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ranskalaiseen elokuvaan oltiin saatu mukaan myös suomenkielistä puhetta.
Oheisjuoma: Cidraie-siiderillä on poikkeuksellisien vahva taipumus luoda kesän tunnelma ja sitä myötä tehdä elokuvakokemuksesta syvempi.

Ranskalaiset eivät ole kaiketi niin kriittisiä elokuvissa eSiintyvän alastomuuden perustelujen suhteen, mikä on sikäli sääli, että sen myötä lopputulokset saattavat muuttua juuri sillä tavalla mielikuvituksettomiksi kuin Richard O:n tarinassa. Mikäli itse Richard olisi joka kerta alastoman naisen ilmestyttyä kankaalle alkanut laulaa vaikka Matti Eskon Rekkamiestä tai hokenut sanaa pössis, väittäisin että katsojat olisivat alkaneet repiä hiuksia päistään ja meltota siitä, kuinka tyhminä heitä oikein pidetään. Laatuelokuvassa voidaan näyttää seksiä ja alastomuutta, mutta useaan otteeseen toistuessaan sille keksitään myös vaihtoehtoisia kerrontamuotoja. Richard O:n tarinassa ei tämän suuntaista vaivaa tunnuttu nähdyn muun kuin alastomuuden taiteeksi muuntamisen suhteen.

Taide2000:lle tauko lomasta

Taide2000 keskeyttää määrittelemättömän pituisen kesälomansa juhliakseen 4000:ää vierailua sivuillamme. Vuositavoitteemme oli ylittää 3000:n kävijän raja tämän vuoden lokakuuhun mennessä, mutta varsin matalaksi osoittautunut tavoite täyttyi loisteliaan alkuvuoden ansiosta jo tammi-helmikuussa. Kiitämme mitä nöyrimmin jokaista, joka on osoittanut sähköisesti kiinnostusta tuotettamme kohtaan. Ilman teitä emme olisi Taide2000!

Keskeytimme myös lomamme siksi, että kerkeäisimme käydä ensimmäistä kertaa tämän vuoden osalta Kesäkino Engelin näytöksessä. Richard O:n tarinasta ilmestyy arvio sivuillemme lähipäivinä.

Ja kesälomamme pituusarviosta... tai kesä ja kesä, sen verran, että näillä näkymin se on päättymässä joko heinäkuun lopussa, syksyn kunnallisvaalien jälkeen ja parhaassa tai pahimmassa tapauksessa neljän vuoden kuluttua. Odotettavinta kuitenkin on, ettei kesälomamme nyt aivan niin pitkään kestä.

Kiitos teille lukijamme!

Suvikvarttaalin (Q3) avaus

Leppeä tuuli saa haavan lehdet haviSemaan, nurmikko kutittaa vielä vitivalkoisten jalkojen pohjia ja jalkapallon EM-kisaliite on ilmestynyt lehtikioskeihin. Suvikvarttaali on alkanut.

Viime kesänä otimme itseämme niskasta kiinni ja pidimme huolen siitä, että helteisistä päivistä huolimatta sivuillemme ilmestyi tasaiseen tahtiin tietoa kesäisessä Suomessa näytettävistä elokuvista. Kun illat sitten taas elokuun loppupuolella hämärtyivät, koimme tyytyväisyyttä itseemme, koska olimme saaneet pidettyä sivumme merkittävästi ajantasaisempina kuin edellisenä kesänä. Olimme saaneet hoidettua "velvollisuutemme". Tämän kesän jälkeen emme tule todennäköisesti juhlimaan samaa asiaa. Tämä kesä tulee olemaan Taide2000:lle erilainen kuin yksikään muu. Tänä kesänä me pyrimme eläytymiskykymme suhteen syvempään ammattimaisuuteen kuin ennen. Tänä kesänä Taide2000 on rehellisempi kuin koskaan aiemmin.

Miksi pakottaa itsensä tunkkaiseen saliin katsomaan elokuvaa, josta kuitenkin vain odottaa pääsevänsä mahdollisimman pian takaisin auringonpaisteeseen. Miksi yrittää väkipakolla keksiä koneen äärellä nokkelia lauseita lyhyiksi jääviin elokuva-arvioihin, kun samaan aikaan voisi liottaa jalkojaan merivedessä ja olla murehtimatta mistään muusta kuin sinilevästä ja hauista. Kuka jää kaipaamaan elokuva-arvioita silloin kun lämpömittari näyttää +22.

Siksi Taide2000 kirjoittaa tänä kesänä taide-elokuvista juuri silloin kun siltä tuntuu. Ehkä silloin kun tulee sellainen olo, että on pakko suositella jotain Kesäkino Engelin leffaa, ehkä sadepäivinä tai ehkei kumpanakaan. Yhtenä ajatuksena meillä oli, että kääntäisimme koko paletin kesäksi katolleen ja kirjoittaisimme ensisijaisesti hyvistä viinilöydöistä, joiden oheen suosittelisimme sitten jotain sopivaa elokuvaa, mutta kuten Kulta-Hannu sanoisi, turhaa. Päätimme, että kirjoitamme mitä kirjoitamme jos kirjoitamme. Me olemme jonkinlaisella kesälomalla, kunnes kesä mielestämme päättyy.

Emme kuitenkaan halua jättää ketään pulaan tai tyhjän päälle, joten räätälöimme ystävillemme selviytymispaketin, jolla pitäisi pärjätä kesän loppuun asti. Milloin se nyt ikinä sitten loppuukaan.

- Kesäkino Engelin ohjelmisto TÄSTÄ

- Suomenlinnan lautan aikataulu TÄSTÄ
- Jo Nesbø - Suruton BIO

- Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin BIO

- Anna Politkovskaja - Putinin Venäjä BIO

ja... O'Rappa - Pescador De Ilusões (BRA)



Hyvää kesää!

Kevätkvartaalin (Q2) päätös ja kvartaalin elokuva

Aina maaliSkuusta alkava kevätkvarttaali oli tänä vuonna poikkeuksellisen tasokas. Teattereihin ilmestyi peräjälkeen kolme viiden tähden rajamailla pyörinyttä elokuvaa - Leijapoika, Taivaan reunalla ja Orkesterin vierailu, jotka saattoivat korkean tasonsa vuoksi aikaansaada Taide2000:ssa arviointikykyyn vaikuttavan yltäkylläisyyden tunteen. Muutamat verrattain tasokkaat teokset nimittäin tuntuivat mainitun kolmikon jälkeen kokolailla yhdentekeviltä. Esimerkiksi 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuva saattoi menettää yhden tähden pelkästään sen vuoksi, että se sattui väärään kvartaaliin. Toisaalta, palvelumme on tarkoitus olla siinä mielessä reaaliaikainen, että sivuiltamme tarjoutuisi juuri kuhunkin hetkeen oivallisimmat elokuva- ja viinivalinnat, ja sitä romanialaiselokuva ei keskivertoa paremmasta tasostaan missään vaiheessa päässyt olemaan.

Järjestimme kevätkvartaalin yhteydessä myös koeluontoisen Kolmen tähden boikotin, jonka tarkoituksena oli ottaa rohkeammin vastuuta tarjonnan markkinoinnista. Kolmen tähden arviot kun tuppaavat diplomaattisuudessaan helposti sysäämään vastuun elokuvan kelvollisuuden määrittelystä kuluttajalle itselleen, ja tästä me halusimme eroon. Pyrimme ammattimaisempaan ja väkevämpään otteeseen, sillä tuskin kukaan pitää sen enempää meidän kuin minkään muunkaan tahon elokuva-arvioita minään kiveen hakattuna faktana. Halusimme olla jokaisesta näkemästämme elokuvasta vähän voimakkaampaa mieltä silläkin riskillä, että arvioihimme tulisi sen seurauksena hienoinen liioittelun sävy. Koimme kuitenkin rohkean edelläkävijäkokeemme onnistuneen siinä määrin, että marraskuussa alkava taide-elokuvavuosi 2009 vietäneen läpi juuri mainitulla neljän portaan arvosteluasteikolla.

Kevätkvartaalin elokuva: Orkesterin vierailu

Egyptiläisen poliisisoittokunnan vierailusta Israelissa kertova elokuva valittiin kvarttaalin parhaaksi sillä perusteella, että se puhutteli, teki osaltaan maailmasta paremman paikan ja oli sekä maisemiensa että tunnelmansa puolesta kiitettävää tasoa. Taivaan reunalla pärjäsi Orkesterin vierailun kanssa muuten samoilla sektoreilla, mutta ero näiden kahden elokuvan välille syntyi Taide2000:n peräänkuuluttamasta hillitystä 2000-luvun alkupuolen taiteellisuudesta.

LUE ESITTELY TÄSTÄ.

Syntyneen tekstin sävyyn vaikutti: Rádio Cultura, São Paulo

Dante 01 (Q2/08)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * (yksi tähti)
Erityistä: Dante 01 loppuu ihanan äkkiä.
Oheisviinisuositus: Valkoviinikaudesta huolimatta sanoisimme, että GD Red sopii persoonallisen makunsa vuoksi elokuvan rinnalle kuin nakutettu. GD White saattaa olla elokuvan tunkkaiseen olemukseen nähden silmille hyppäävän raikasta.

Avaruuteen peruStettuun mielisairaala-vankilaan saapuu uuden lääkärin mukana uusi vanki nimeltään Pyhä Yrjö, joka ei saa sanaa suustaan hyvästä kakistelusta huolimatta. Sitten ne vangit kovistelee ja uhoaa keskenään ja pitävät moottoripyöräkerhomaisesti huolen siitä, ettei kukaan porukasta sooloile. Lääkäri-vartijat nukuttavat vangit aika ajoin kaasulla ja tekevät heillä sen jälkeen ihmiskokeita. Dante01 on siis tulevaisuuselokuva avaruusasemalta, jota on höystetty lialla ja sisäelimillä. Siinä on kaikki ne elementit, jotka tarvitaan pöyristyttävän huonoon elokuvaan, mutta kokonaisuuden pelastaa, tai turmelee, vankien keskinäinen kanssakäynti ja hierarkia. Se on kuin Kylmän ringin häivähdys keskellä katastrofia, jonka vuoksi elokuvaa jaksaa seurata ja unohtaa sen kaiken muun saastan mitä valkokangas tarjoaa. Toki tässä kohtaa on hyvä muistuttaa siitä, että Taide2000 saa aina avaruuselokuvista näppylöitä, eikä pysty siis arvioimaan niitä neutraalisti ja ilman voimakasta ennakkoasennetta, joten space-ihmisten kannattaa suhtautua puolestaan tähän arvioon varauksella. Vaikka antoi elokuva silti jotain positiivistakin. Oli mukavaa havahtua taas siihen, että kertakaikkisen huono elokuva on paljon helpompi pala nieltäväksi kuin sellainen, joka ei tylsyytensä takia tunnu muulta kuin hukkaan heitetyltä osalta elämää.

Tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Skyrock, Paris