tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Orkesterin vierailu (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Poikkeuksellisen sympaattinen elokuva
Oheisviinisuositus: T'tinta de Toro. Loistava espanjalainen viini, joka on yhtä aikaa sekä iloinen että vakavasti otettava.

Aleksandrian poliisisoittokunta saapuu Israeliin esiintyäkseen pienen kaupungin kulttuurikeskuksessa, mutta käytännön järjestelyt ovat ontuneet siinä määrin, ettei ryhmää olekaan kukaan vastassa. Jäykähkön oloisen everstin organisoimana egyptiläiset poliisit tarttuvat tuumasta toimeen ja järjestävät itse itsensä perille. Järjestelyjen ontuminen kuitenkin jatkuu myös perillä Bet Atikvassa, ja tämän vuoksi orkesteri jää kiusallisesti riippuvaiseksi paikallisista ihmisistä.

”Tämä on puiSto. Tämä ei ehkä näytä puistolta, mutta tämä on”. Näin sanotaan Orkesterin vierailussa ja siihen kiteytyy yllättävänkin paljon. Elokuva on ylvään hillitty, harkitseva ja hauska, mutta samaan aikaan myös syvällinen ja inhimillinen. Se ei yritä haukata kakusta turhan suurta palaa, eli kertoa koko maailmaa tai edes kaikkea Israelin ja Egyptin kulttuurien erilaisuudesta, vaan tyytyy tarttumaan yhteen pieneen tarinaan, joka koostuu lukemattomasta määrästä sävyjä. Ystävyyteen ja ystävällisyyteen teoksessa tartutaan realistisesti, eli leijonasta ei tehdä lammasta, mutta pienikin ulosannin muutos nähdään askeleena parempaan suuntaan. Se, että ystävyydessä ja rakkaudessa on paljon samoja piirteitä, todetaan elokuvassa upealla ja koskettavallakin tavalla.

Yksi mainittavan hieno piirre Orkesterin vierailussa on henkilöhahmojen monipuolisuus. Vaikka tarina pyöriikin pääasiassa totisen johtajan ja viettiensä vietävissä olevan nuoren trumpetistin ympärillä, on porukan muillakin jäsenillä oma vaihtelevan merkittävä roolinsa olla mukana ihmiselämien arkisimmissa juhlahetkissä. Jos miettii niitä elokuvia, joissa sukelletaan pintapuolisesta hauskuudesta ihmiselämän syvimpiin tragedioihin, voi aika harvan sanoa jättävän katsojalleen kepeätä oloa, mutta Orkesterin vierailu onnistuu tässä huomattavasti keskivertoa paremmin. Kipeitä asioita käsitellään hienotunteisesti ja eri näkökulmista, eikä niillä mässäillä, vaan ne ovat sen arvoisia kuin ovat.

Israelilaisia maisemia elokuvassa kuvataan niin upeasti, että hiekka maistuu välillä suussa lehtereillä asti. Matkan varrelta on löydettävissä useita pysähdyttävän upeita kuvia, ja vaikkei Orkesterin vierailu kuviensa puolesta aivan viime vuoden vaihtoehtoelokuvaksi valitsemamme El Custodion tasolle ylläkään, kuten elokuvien historiassa ei toistaiseksi mikään muukaan, niin maisemien hyödyntämisestä on silti annettava ehdottomasti kunniasana.



Orkesterin vierailu tulee varmasti olemaan yksi todennäköisimmistä voittajakandidaateista kun tulemme valitsemaan vuoden 2008 Vaihtoehtoelokuvaa.

Syntyneen tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Radio 99, Tel Aviv